Telkkarista, lapsista ja niin edelleen

image.jpg

 

Harmittaa nähdä arjen tilanteita, jossa joku turha asia menee lapsen edelle, esimerkkinä nyt vaikka televisio. Tilanne, jossa aikuinen napakasti sanoo lapselle, että nyt hiljaa MINÄ katson tätä ohjelmaa. Veikkaan että aika moni on tähän sortunut, minä ainakin ja se on minusta surullista. Minulla on työpäivän jälkeen vain muutama tunti aikaa hengailla lasten kanssa, tuntuu niin väärältä käyttää sekin aika telkkarin töllöttämisseen, koko kapistus ärsyttää minua, joutaisi pois. En voi sietää turhia ohjelmia, selaamista, surffailua, enkä tykkää siitä, että ohjelmat vangitsevat. Mielummin jätän sen taka-alalle ja teen jotain muuta. En tietenkään tarkoita, että lasten kanssa pitäisi viettää aikaa joka minuutti. Vanhemman tehtävänä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä, mutta on niin paljon asioita, joita voi tehdä yhdessä. Joskus tuntuu, että maalaisjärki on kadonnut kokonaan – harrastuksetkin on viety ääripäihin ja aina kun pitää tehdä jotain, niin tehdään jotain spesiaalia. Lapsi on myös helppo istuttaa telkun eteen. Mielestäni lapset eivät tarvitse mitään avaruuslentoja tai supertaulutelkkareita, minä ainakin nautin lapsena ihan normaaleista askareista, joita tehtiin YHDESSÄ. Minusta oli ihanaa pelata Scrablea tai syödä lasangea aina lauantaisin. En muista paljoakaan lukuisista lomamatkoista, mutta muistan, kun pelattiin korttia koko perhe asuntovaunun pöydän äärellä ja heinäsirkat sirittivät asuntovaunun ikkunasta. Se, että oltiin yhdessä, siitä tuli minulle aina turvallinen ja tärkeä olo.

Pitäkää huolta toisistanne ja muistakaa mikä on tärkeää. Antakaa (muillekin kuin omille) lapsille paljon haleja ja kertokaa kuinka hyviä tyyppejä ne ovat. Tälläistä rohkaisua ja tsemppaamista maailma tarvitsee enemmän kuin mitään muuta. Huomioimista, ymmärtämista ja kuuntelemista.

Hän on nyt puhunut.

Ihana biisi tähän tälle tortaille, Lasten oikeuksien päivälle tai nyt siis illalle: Imany:Take Care

/Finding time, takes time. Happy Universal Children’s Day!

 

 

 

Kommentit (14)
  1. Itsekkin syyllistyn välillä tuohon telkkarihommaan.. kun haluan katsoa jonkun ohjelman tai kuunnella jostain ohjelmasta jonkun jutun. Mutta.. onneksi kuitenkin harvoin, mutta syyllistyn kuitenkin.

    Ja samaa mieltä lasten harrastuksista. Nykyään tuntuu, että lapsia viedään koko ajan paikasta a paikkaan b harrastusten perässä, arki on kellotettua ja pyörii harrastusten ympärillä ja se kaikki luova leikkiminen ja mielikuvituksen käyttö jää todella, todella vähälle. :/

  2. Meilläkin sääntönä, että lapset eivät katso vkolla telkkaa eikä muitakaan ruutuja. Vkoloppuaamuisin telkkaa katsellaan. Aikuisille telkka avataan vasta sitten kun lapset ovat nukkumassa. En vastusta telkkaa, mutten myöskään tykkää, että se on taustahälynä jatkuvasti. Miellä tv-sääntö otettiin käyttöön kun esikoinen 3-vuotiaana alkoi suunnitella ja pväkotimatkalla, mitä hän sitten kotona katsoo telkasta. Ja silloin kerran kun sain lapsen raivokohtauksen aikana autossa talvikengästä päähän, telkkasääntö otettiin käyttöön 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *