Turun kattojen yllä

Kaupallinen yhteistyö: Bonava Suomi Oy

Olen päässyt seuraamaan jännittävää projektia, miten uudisrakennus valmistuu yhteistyössä Bonava Suomi Oy:n kanssa.
Brahenportti on nyt viittä vaille valmis. Pihakivetyksiä vielä asennellaan, mutta esimerkiksi kauniit yksinkertaiset istutukset ovat pihamaalla kunnossa. Asunnot on loppusiivottu ja enää tehdään pienen pieniä viimeistelyjä. Kerrostalo näyttää ulkoapäin klassiselta rakennukselta ja siltä, että se olisi ollut siinä aina.

Rakennus sulautuu kauniisti ympäristöönsä, josta löytyy vanhoja taloja. Kaupunkimaisemat inspiroi minua aina suuresti ja kohteessa vietin aikaani unelmoiden millaista olisi asua ihanassa ullakkohuoneistossa, jossa on suuri kattoterassi ja näkymät auringonlaskuineen. Minulla on hyvin visuaalinen pää ja pystyn ajatuksissani luomaan koko sisustuksen kotiin kuin kotiin. Värimaailman tähän kotiin hakisin mustasta ja murretuista väreistä, erityisesti pastelliväreistä, jotka siintävät kaupunkinäkymässä. Kun näkymät ovat pääosassa pitäisin sisustuksen mahdollisimman niukkana.  

Omakin kotini on aika riisuttu, vaikka minulla ei ole edes näin kauniita näkymiä, eikä edes parveketta. Kaikenlainen tavaramäärä kuitenkin ahdistaa. Lajittelen esimerkiksi roskat ja vien ne heti keräykseen. Omat vaatteeni käyn säännöllisesti läpi ja lahjoitan kavereille tai kierrätän. En voi sietää sanomalehtikasoja tai laskuja pöydällä – siirrän ne heti, kun olen hakenut ne postista lehtikeräykseen tai tietysti laskut löytävät tiensä kansioon. Tämä myös siksi, että olen hirmuisen hajamielinen. Järkkäilen ja siivoilen vailla muistia, mutta olen kuullut, että tämä on hyvin tyypillistä myös ystävilläni, joten ei kai minulla huolta. 

Sisustustuote tai huonekalu tulee paljon kauniimmin esille, kun sitä ei ympäröi lukuisat tavarat. Minulle oma koti on melkin kuin taidegalleria, jonne tuon mieluisimmat jutut esille. Oli se sitten kaunis valaisin tai mummon perintömaljakko.