Yksin mutta en yksinäinen

Onhan tuossa kaikenlaista pojankoltiaista oveen koputtanut, elokuviin vienyt ja ravintolaillallisia tarjonnut, mutta juuri nyt haluan olla vain yksin ja se tuntuu oikealta. Täytän päiväni juuri itse itselleni luodulla ohjelmalla. Teen ja suunnittelen paljon omia projekteja ja ne pitävät minut sopivan kiireisenä.  Olen löytänyt ystävien kautta uusia liikuntaharrastuksia ja innostunut niistä. Joudun entistä enemmän myös keskittymään talousasioihin ja miettimään tarkemmin mihin mitäkin sijoitan; se on myös palkitsevaa.

image_42.jpeg

Olen opetellut ihan kantapään kautta yksinolemisen ja sanoisin, että näin reilun vuoden jälkeen kaikki alkaa tuntumaan ihan normaalilta. Olen matkustellut paljon yksin ja oppinut niiltä matkoiltani suuresti, esimerkiksi sen että yksin matkaaminen ei ehkä olekaan minun juttuni.

Edelleen löydän edestäni tilanteita, jotka ovat minulle aivan vieraita – mutta jos muut niistä selviytyvät, niin totta mooses minäkin. Ja jos en selviydy, niin otanpahan opikseni ja ensi kerralla tiedän miten toimia. Ja on muuten täysin ok sanoa, että hei olen tässä yksin ja tarvitsen apua.

Aina ei voi olla kivaa, oli sitten yksin tai parisuhteessa. On edettävä rauhallisin mielin päivä kerrallaan. Tai tunti. Tai minuutti, kunhan ymmärtää ajan laadun ja sen tärkeyden. Tietää milloin poistua tai jäädä.

img_1563.jpg

 

 

 

 

Kommentit (13)
  1. Moikka Henna! Minusta se kertoo sinusta valtavan paljon, että et ole suinpäin juossut uuteen suhteeseen. Sitä näkyy nykyään niin paljon. Ja en epäile yhtään, että noin super ihana ja fiksu tyyppi ei löytäisi rinnalleen sitä oikeaa jonka kanssa sitten vanhuudenkin päivät viettäisi. Sinusta paistaa tasapainoisuus ja onnellisuus. Kaikkea hyvää sinulle!<3 ja kiitos inspiroivasta blogista!

    1. Voi kiitos, viestisi tuli jotenkin niin oikeaan hetkeen. <3 Kaikkea hyvää myös sinulle ja kiitos että käyt täällä. 

  2. Kolme vuotta nyt yksin. Ekat 2 vuotta meni sellaisessa hypessä, että mahtavaa olla yksin eikä sekuntiakaan tuntunut yksinäiseltä. Nyt 3. vuonna yksinäisyys on lyönyt kasvoille. Ympärille muiden elämät menee eteenpäin mutta oma ei. Enää ei ole mitään uutuudenviehätystä siinä, että taas jälleen kerran katselet mihin lähtisi yksin matkalle ym.

    Tämä on tällaisen 34-vuotiaan pitkästä parisuhteesta eronneen naisen olotila tällä hetkellä.

    1. Pepperbun_stories
      18.11.2017, 10:57

      Olen eronnut kaksi kertaa ja toisen avioliiton jälkeen olin pari kuukautta ns yksin. Lasten kanssa siis. Ihan kivaa oli sellainen menestyneen itsenäisen elämä. Sisustin ikiomaa kotia, soitin pianoa myöhään illalla kynttilänvalossa. Ihan kivaa oli. Mutta sitten kun oikea ihminen tulee vastaan kaikki nämä menee vaihtoon!

      1. Joo, mä uskon myös siihen että kyllä sen tietää sitten kun sen tietää. <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *