Vuosi

On kulunut yli vuosi siitä, kun olen päivittänyt tätä palstaa viimeksi. Paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon olen ehtinyt muuttua. Olen ehtinyt käydä läpi monet ystävyyssuhteet, kaksi työpaikkaa, valmistunut koulusta ja päässyt sisään uuteen, laittanut tatuoinnin ja uusinut industrialini,  koulu-uupunut, reipastunut ja täyttänyt pääni kunnianhimoisilla suunnitelmilla. Ehkä nyt olisi aika palata taas tänne kulttuurihuoraamaan, arvioimaan, ruotimaan, pohtimaan ja pyörittelemään asioita kotoisella kielellä – varsinaisen bloggaamisenhan hoidan nykyään englanniksi. 

Suuntaa voisi miettiä – mitä avaruushirviöissä tänä vuonna tehdään? Ainakin muutetaan ja suunnitellaan sisustusta sekä seikkaillaan uudessa kotikaupungissa. Varmasti tullaan ostamaan myös vaatteita ja muokkailemaan vanhoja uuteen uskoon. Liikuntaa ja syömisten tarkkailua sekä ateriasuunnittelua, lifestylejuttuja ja taidettakaan ei pidä unohtaa; tulen aivan varmasti paitsi marisemaan siitä, miten dieettini päinkuuseutuu, myös siitä miten huono akustiikka paikallisella klubilla oli – ja miten rappioromanttinen ja viskinkatkuinen koko spektaakkeli olikaan. Näyttelyissäkin saatan toki vyörätä ja omaa taidettakin esitellä. Saa nähdä! Yksi asia on varma: kirjoittamista en aio koskaan lopettaa, enkä piirtämistä. 

Suhteet Oma elämä

Juhannus, juhlapyhät ja juomakulttuuri

Iltis ja vastaavat juorulehdet ovat viimeaikoina hehkuttaneet lööpeissään miten kummallinen käsitys ulkomailla vallitsee kesäisestä perinnejuhlastamme, juhannuksesta. Luin BBC:n artikkelin aiheesta ja täytyy kyllä sanoa, että minusta teksti oli aika osuva. Totta kai se on kärjistetty, mutta useimmiten vastaavan laijtyypin artikkelit ovat. Se on tyylikeino. Lisäksi on totta, että suomalaiset juhlivat aattoina ja uskonpa varsin vahvasti tämän tavan juontuvan juuri siitä, että aattoiltana on ollut perinteisesti tapana ryypätä sen verran rankasti että itse pyhäpäivä on mennyt selvitessä tai Phil Collins -darran kourissa krapulamättöjen ja ylenpalttisen vedenlitkimisen merkeissä. Joulu, juhannus, uusivuosi, vappu – kaikkia juhlitaan Suomessa etupäässä aattoina ja itse pyhäpäivät sisältävät lähinnä päämäärätöntä oleskelua ja ns. yhdessäoloa, eli sitä että ihmiset koomaavat kotona enemmän tai vähemmän lamaantuneina.

Itse muistan tämän trendin jo lapsuudesta kaikkien muiden vastaavien juhlien, paitsi joulun, osalta. Jouluna meillä ei ole ikinä ryypätty mutta muissa juhlissa kuningas alkoholi on ollut edustamassa eduksensa. Lapsuuden juhlista muistuu erityisesti mieleen uudet vuodet ja juhannukset sun muut juhlat, joita on vietetty ystäväperheiden kera niin, että seuraavina päivinä eli niinä varsinaisina juhlapäivinä aktiivisina toimijoina ovat lähinnä lapset ja muu juomaton väki ja aikuiset ovat jääneet taustalle hengaamaan.

En väitä, että tässä kulttuurissa olisi jotain vikaa, tai että se olisi jollain tapaa edistynyt tai sivistynyt käytäntö. Lapsuudessa käytäntö toimi ja oli yksinomaan hauska, sillä oma porukkamme on ollut aina kännissäkin aika rentoa ja sellaista ettei kukaan ole vittuillut tai käynyt käsiksi ja lasten mielestä juhlapyhän rauhallinen oleskelu ja vapaus tehdä omia juttujaan ilman niskaan hengittäviä vanhempia on ollut aina enemmän kuin siisti juttu. Nykyisellään minusta on ihan hyvä että jos ihmisten on kerran pakko joskus ryypätä niin ne tekevät sen vapaiden aikaan ja harvakseltaan vaikka sitten juhlien aikaan.

Omat jussisuunnitelmani ovat suhteellisen auki vielä, sillä kaverit ovat itse kukin menossa mökeille tai johonkin keskenänsä ja itselläni ei ole oikein mihin etsiytyä. Taidan istua koneen ääressä kotona olemassa juhlistamatta kyseistä pyhää, kun ei ole oikein mihin mennä mutta minkäs teet kun kaikki muut ovat jossain. Sinällään juhannus on ihan kiva juhla.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta