Hevoset karkaa!

 “Hevoset karkaa, hevoset karkaa, naapurin lapsia naurattaa!”

Tämä ärsyttävä, pentuiästä peräisin oleva lällätys, jota siis käytettiin silloin kun jollain oli jäänyt housujen vetoketju auki, palautui mieleeni toissapäivänä, kun meillä oli tiedotustilaisuus töissä.

Johtoryhmä, johon siis (nyt jo ex-) pomonikin (jonka viestittelystä täällä ja täällä) kuuluu, seisoi tomerasti huoneen edessä.

Tai siis, johtoryhmän kolme muuta jäsentä seisoivat, ex-pomo lepuutti pitkiä raajojaan peppu pöydän reunaan nojaten. Istuin siten, että minulla oli todella hyvä näköala hänen etumukseensa, ja melkein viikon kestänyt abstinenssi aiheutti sen, että silmäni hakeutuivatkin automaattisesti hänen erogeenisille alueilleen.

Hitsi, sillä on farkkujen vetskari auki.

Tiedotustilaisuus kesti ja kesti, mutta minun aivoni eivät rekisteröineet enää sanaakaan. Tuijotin hypnoottisesti ex-pomon sepalusta tämän liikehtiessä levottomasti paikallaan; häntäkin taisi jo kyllästyttää.

Ei vitsi, kohta poni karkaa tallista jos se vielä jatkaa tuota liikkumistaan. Mun on pakko sanoa jotain, mutta miten?

Levoton liikehtiminen jatkui, minä istuin tuolin reunalla ja purin huultani kuin naiset kolajuoma light-mainoksessa. Sitten ex-pomo ilmaisi totaalikyllästymisensä ja otti kännykkänsä esiin, alkoi räplätä sitä.

Nyt!

Nappasin oman kännykkäni ja näpyttelin nopean whatsapp-viestin.

Sulla on vetskari auki. Virnistyshymiö.

Mitä tekee ex-pomo? Katsoo välittömästi haaruksiinsa ja huutaa “OHO!” (joka kiinnittää tietysti välittömästi koko henkilökunnan huomion hänen jalkoväliinsä), vetää vetskarin nonchalantisti kiinni, virnistää ja toteaa samalla: “Kiitos X” katsoen suoraan minuun.

Kollegojen ilmeistä päätellen puolet ajatteli kiitoksen koskevan jotain ihan vallan muuta kuin “hevoset karkaa” –varoitusta.

Kuva: Iltalehti

Disclaimer: Kyllä, tämä postaus on ajastettu – minähän olen parhaillaan Logistiikkapomon “halittavana”. Siitä lisää ensi viikolla – hyvää viikonloppua ihanat! <3