Miesrintamakuulumisia

Elämä on tällä hetkellä kuin katsoisi ulos ikkunasta, näkisi auringon paistavan ja lintujen laulavan, päättäisi mennä kävelylle ja heti ovesta ulos astuttuaan tulisi imaistuksi – ellei nyt ihan hurrikaanin, niin ainakin trombin syövereihin.

Elämä on siis tällä hetkellä hieman yllättävää.

Logistiikkapomon kanssa viestittelyt jatkuvat yhä, vaikka ovatkin säästöliekillä; saattaa mennä muutamakin päivä, etten kuule hänestä mitään. Siksipä viime lauantaina saatu pitkä viesti tulikin lievästi sanottuna hieman puskista.

“Anteeksi, ettei minusta ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Olen puskenut 60-tuntista työviikkoa, ja sen lisäksi kotona on “riitaa”. Lainausmerkeissä, sillä olen alkanut epäillä, ettei avioliittoni kestä tätä. Ja mikä vielä pahempaa, olen alkanut epäillä, etten edes halua avioliittoni kestävän tätä.”

(Välihuomautus: en tiedä, mikä “tätä” on. Enkä ole kysynyt. Tiedän vain, että ylitöistä uupunut aviomies ei ole saanut kotiin tultuaan ihan semmoista tukea, kuin mitä olisi puolisoltaan odottanut. Eli ehkä se on “tätä”.)

“Olen alkanut ymmärtää, että en voi taata toisen onnellisuutta omani kustannuksella, en voi jatkuvasti vain huolehtia toisesta huolehtimatta itsestäni. On aika alkaa etsiä omaa onneani, ja sitä en nyt löydä. Siis en ainakaan tästä avioliitosta. Aion olla itsekäs ja rakentaa oman onneni.“

En sitten tuohon reagoinut muuten kuin sanomalla, että on näissä olosuhteissa ymmärrettävää, että viestittelyrintamalla on ollut vähän hiljaisempaa; ja että toivottavasti asiat ratkeavat niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Toivotin jaksamista ja totesin vielä, että ansaitset olla onnellinen, koska olet aika hyvä tyyppi. Ainakin joskus. Silmänisku.

“Haha, sä olet mainio! Nauroin ekaa kertaa moneen päivään. Kiitos tästä!”

Puskista tuli niinikään Messututtavuuden yhteydenotto sähköpostin kautta. Hän kuulemma haluaa vieläkin minut rakastajattarekseen ja “kohdella minua kuin jumalatarta” (tässä vaiheessa vedin kahvia väärään kurkkuun ja sain yskänpuuskanaurukohtauksen ja olin tukehtua).

Mikäli haluan, ohjelmassa on sviitti hotellissa, ziljoonan ruokalajin illallinen viineineen päivineen, ylellinen kylpylähemmotteluhierontahässäkkä ja varmaan perkele myös tooga-asuisia parikymppisiä kreikkalaisia jumalia syöttämässä minulle viinirypäileitä divaanilla makoillessani samalla, kun Messututtavuus laskee minulle kylpyä kyyhkysenmaidosta ja laulaa sanskriitinkielisiä rakkauslauluja pukeutuneena 1500-luvun trubaduuriksi.

Jos ei oteta huomioon sitä pientä nyanssia, että alan vakavasti epäillä Messututtavuuden mielenterveyttä, niin onhan tuo ihan harkitsemisen arvoinen ehdotus, eiköstä vaan? Heh.

Punatukkainen Poika lähettelee minulle useamman meilin viikossa, juttelemme kamalasti matkustamisesta, kirjallisuudesta ja elokuvista; emme niinkään pienoismallien rakentamisesta. Meilien takaa alkaa paljastua herkkä, älykäs ja ehkä helläkin nuorimies. Taidan haluta ensimmäisillä “treffeillä” käpertyä hänen kainaloonsa sohvalle katsomaan Hobittia tai jotain Star Warsia; sillä sitä hänkin kaipaa; tyttöä jonka voi vetää kainaloon ja katsoa leffaa ja vaan olla, ja tietysti myös joskus seksiäkin. (Jätin armollisesti korjaamatta, että nelikymppistä ei ehkä pitäisi enää kutsua tytöksi.)

Nimesimme yhdessä hänen läheisyydentarpeensa ”simulaatiotyttöystäväkuvioksi”; so. tehdä juttuja joita voisi tehdä tyttöystävän kanssa ilman, että sitä tyttöystävää on. Girl friend experience siis. Kuulostaa aika kivalta. Ja aika samalta kuin Nörttipoikajärjestely oli aikoinaan – ja sehän oli ihan toimiva ja mukava suhde. 

Last but not least: Finanssimies on myöskin yhäkin kuvioissa. En kyllä luota tyyppiin pätkääkään; kaiken muun lisäksi pornon suurkulutus ei ole miehessä piirre, johon ensimmäiseksi lankean. Eikä minulle tarvitse lähettää niitä linkkejäkään parhaillaan katsottuun runkkumateriaaliin. Siis oikeasti tyyliin “katson nyt tätä ja masturboin”. Yäks. Jostain kumman syystä en hyppää ilmaan riemusta saadessani häneltä viestiä, enkä myöskään kiirehdi siihen vastaamisessa. Alan myöskin vakavasti epäillä, että minun täytyy olla joko a) todella puutteessa, b) todella humalassa, tai c) molempia huoliakseni hänet edes booty-calliksi.

Itseasiassa – miksiköhän se on edelleen edes kuvioissa?