Kello on viisi yli yhdeksän aamulla, ja Logistiikkapomo on juuri avannut huoneemme oven, johdatellut minut ristiselästä tukien sisälle. Ovi ei ole vielä ehtinyt saranoittensa myötäilemänä kiinni, kun hän hymyilee silmiin katsoen ja vetää tiukasti lähelleen, suutelee pehmeästi.

Ehdin itse riisua takkini, sitten Logistiikkapomo ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa kuoria vaatteita päältäni yksi kerrallaan, pysähtyen suutelemaan lämpimillä huulillaan jokaista paljastuvaa kohtaa ihostani. Hän polvistuu eteeni ja riisuu korkokenkäni, vetää sukkahousuni alas ja suutelee sisäreittäni.

Hän johdattelee minut sängylle alusvaatteissani ja riisuu itsensä alasti; tulee vierelleni kylkeeni kiinni makaamaan ja suutelee minua lisää. Hänen kätensä vaeltelevat kehollani, vapauttavat minut alusvaatteistani.

Pitkään aikaan ei tapahdu mitään muuta kuin että suutelemme lisää, koskettelemme toistemme kehoja. Hän hengittää kuumasti kaulaani ja saa ihoni mielihyvästä kananlihalle.

Sitten hän kohottautuu kyynärpäänsä varaan ja katsoo minua hellästi silmiin.

“Mä haluan nyt maistaa sua, kuten viime kerralla lupasin. Mutta älä ajattele, että sun pitäisi tulla, nauti vaan.”

Huulensa hemmottelevat rintojani, vatsaani, reisiäni. Hän suukottaa häpykumpuani ja kielensä löytää oikean kohdan, saa minut sävähtämään kun hän aloittaa kiireettömän tutkimusmatkansa kielellään ja huulillaan. Suljen silmäni ja teen niin kuin hän käskee; nautin vain hänen kosketuksestaan.

En ole koskaan pitänyt suuseksistä ottavana osapuolena. Olen aina miettinyt, että kyllästyyköhän se siellä jalkovälissäni, maistunkohan pahalle, saakohan se happea. Siksi siten saavuttamani kliimaksit ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Ja ollaanpa rehellisiä – kaikki miehet eivät vaan ole siinä hyviä; koskettavat liian kevyesti tai ovat liian nopeita, tai koskettavat väärästä paikasta. Siinä vaiheessa suusanallisten ohjeitten antaminen on viimeinen niitti keskittymiselle; suorituspaineet saavat selkävoiton mahdollisesta kliimaksista.

Logistiikkapomo tietää tämän kaiken; olen varoittanut häntä laukeamattomuudestani.

Mutta hän osaa koskettaa juuri oikeista paikoista, kiusata kielellään vain lopettaakseen juuri, kun alkaa tuntua liian hyvältä. Silloin hän vetäytyy suutelemaan uudelleen sisäreisiäni ja nivusiani.

Alan turhautua; työnnän lantiotani kärsimättömästi häntä kohden rukoillen äänettömästi häntä jatkamaan. Hän kohottaa päänsä jalkojeni välistä ja hymyilee katsoessaan minua silmiin.

“Haluatko tulla?”

Minä vikisen ja ynisen jotain käsittämätöntä, ja Logistiikkapomo virnistää hurmaavasti ennen kuin katoaa taas jalkoväliini.

Minulla ei ole aavistustakaan mitä hän tekee; tai miten hän sen tekee. Hänen kosketuksensa tuntuu uskomattoman hyvältä, ja lakkaan analysoimasta; annan mennä. Saatan huutaa ääneen; kehoni tärisee tahdottomasti ja minun tekisi mieleni itkeä ja nauraa samanaikaisesti. Jälkeenpäin nyyhkytän onnesta, nauran tahattomasti; en vain voi sille mitään.

Logistiikkapomo on tullut viereeni ja hymyilee minulle lempeästi, suutelee minua pitkään, vetää lähelleen ja pitää kiinni, kun yritän palauttaa kehoani ja mieltäni takaisin nykyhetkeen. Takerrun häneen lujasti, ja hän vastaa puristamalla minua tiukemmin itseään vasten, suutelee minua otsalle.

Kello on vasta puoli kymmenen aamulla.