Puuman murmeliarkea
Pläjäytetäänpä vastapainoksi kaikille niille seksiherkutteluille, jotka kuitenkin kuvastavat prosentuaalisesti ehkä noin yhtä prosenttia koko elämästäni, ihan perkeleen tylsä arkipostaus.
Tämän postauksen inspiraationa toimi joskus jossain kommenttikentässä pyörinyt spekulaatio siitä, ettei kenenkään elämä voi olla sellaista kuin mistä kirjoitan, ja siihen tullut aika mainio vastapallo (ei minulta), jossa todettiin kuivasti jotain tyyliin ”kyllä se Puumakin varmaan käy ruokakaupassa ja paskalla ja pesee pyykkiä ihan niin kuin kuka tahansa muu, mutta mitä järkeä siitä olisi kirjoittaa”.
Noh – kokeillaanpa!
Valitsen randomisti maanantain – ihan minkä tahansa maanantain.
6.00. Herätyskello soi. Raahustan aamupuurolle (mikrossa, lähes aina Nalle-ruispuuroa; usein marjoilla mutta äärimmäisessä vitutuksessa myös hillolla), sekoitan sekaan lusikallisen chia-siemeniä.
Syön monivitamiinipillerin ja kaksi maitohappobakteerikapselia, huuhdon nämä alas desilitralla tuoremehua.
Puuron jälkeen (nautitaan aamu-uutisia katsellen) otan kupin ämpärin kahvia rasvattomalla maidolla mukaan ulos, poltan tupakan, kerään kanojen munimat munat.
6.40. Paskalle. Kyllä, joka aamu aamukahviämpärin jälkeen. Like a clockwork. TMI?
6.45. Suihkuun.
7.10. Silmänympärysvoide ja kosteusvoide lärviin, ulos kuivattelemaan rasvoja. Tupakka.
7.15. Ehostus samalla äänikirjaa kuunnellen.
7.50. Tupakka.
7.55. Hiukset (kuivaaminen ja muotoilu) ja pukeutuminen (tähän asti olen haahuillut yöpaidassa).
8.25. Töihin.
8.30 – 17.00. Töissä. Hektistä tai vähemmän hektistä. Jos jälkimmäinen, niin bloggaan.
Viestittelen rakastajan kanssa jos siihen on aikaa. Yleensä on.
Lounaaksi keittoa, välipalaksi kaksi hedelmää; yksi aamu- ja yksi iltapäivästä. Toinen hedelmä on yleensä päärynä.
17.10. Ruokakaupassa. Vituttaa, koska paljon ihmisiä, ja useimmat niistä neuvottelevat vielä siitä mitä söisivät juuri siinä kohtaa hyllyä, josta minun pitäisi napata listaamani ruoka-aines. Ja että otetaanko luomupaprika vai tavallinen ja vertaillaan hintoja. Luomu on kalliimpi, voin kertoa.
18.00. Kotona ruokaa laittamassa (koira tässä vaiheessa jo ruokittu ja ostetut ruuat ja juomat aseteltu jääkaappeihin ja kuivamuonavarastoon). Ykkösmies tulee kotiin. Antaa rutiinipusun.
18.30. Lasi tai pari viiniä, Ykkösmiehen kanssa seurustelua siitä, miten päivä meni ja mitä tehdään viikonloppuna.
19.30. (tai siinä hujakoilla) Illallinen.
20.00. Sohvalla Ykkösmiehen kanssa, joko Netflix tai ihan tavan TV, jos sieltä tulee jotain muuta kuin urpoja tositv-ohjelmia. Jos on syksy, kudon sukkaa samalla.
21.30-22.00. Nukkumaan.
Tämä on rutiini enemmän tai vähemmän jokainen päivä. Kerran viikossa käyn joogassa, ja usein teen sen verran ruokaa, että sitä jää seuraavaksikin päiväksi; mutta muuten joka_ikinen_päivä on suoraan “Päiväni Murmelina” –leffasta.
Jos oikein repäisen niin pesaisen viikolla vielä lisäksi koneellisen pyykkiä (muuten viikonloppuna), tai istun iltapäivästä kampaajalla (kerran viidessä viikossa) tai laitattamassa kynsiäni (kerran kolmessa viikossa).
Ja ei – en koskaan imuroi, moppaa, pyyhi pölyjä, vie roskia, täytä tai tyhjennä astianpesukonetta. En pese vessoja, vaihda verhoja, kuuraa ikkunoita tai vaihda huonekalujen järjestystä.
Mutta kerran kuukaudessa herään puoli tuntia aikaisemmin, sheivailen tarpeettomat karvat, ehostan vähän huolellisemmin, pukeudun parhaimpaan alusasusettiini ja hurautan työpäivän ajaksi ihanan rakastajan hemmoteltavaksi.
