48 päivää lomaan

Vielä 48 päivää, ja istun Ykkösmiehen kanssa lentokoneessa matkalla Karibian aurinkoon. Kaksi viikkoa ultra all-in resortissa, mikä on meille täysin uusi matkustuksen muoto, jolle vähän ollaan salaa jopa tuhahdeltukin; kuka viitsii kykkiä niissä turistihelveteissä ja syödä joka päivä samaa ruokaa samoissa puitteissa, tuntea myötähäpeää iltaohjelman tekopirteiden esiintyjien puolesta?

Sitten tajuttiin että pääseehän sieltä resortista poiskin; ei se ole mikään lukittu lammaskarsina. Ja että eihän joka matkalla ole pakko hakea niitä uniikkeja elämyksiä vain palatakseen lomalta rättiväsyneenä. Joskus voi mennä vaan laiskottelemaan ja lataamaan akkuja.

Näin aiomme tehdäkin. Ottaa loman lomana, eikä minuuttiohjelmaa seuraavana suorituksena. Voi olla ihan jees vaan löhöillä uima-altaalla, päivän tärkeimmän päätöksen ollessa “minkä cocktailin otan seuraavaksi”. Jos oikein kyllästyttää, voi mennä laiskasti snorklailemaan.

Keskiviikkona matka oikeastaan konkretisoituu ensi kertaa, kun menen ottamaan hepatiitti a-rokotteen. Toisin kuin neulakammoiset ystäväni, minulla ei ole mitään rokotteita vastaan; itseasiassa koen koko tilanteen enemmänkin jännittävänä kuin epämieluisena. Verikokeitten kanssa on aina ollut sama juttu – olen kiinnostuneena seurannut putkiloiden täyttymistä samalla, kun heikkopäisemmät kaverini ovat ottaneet otsakontaktia lattiaan.

Aion juoda törkeät määrät rommia, poltella sikareita ja vain olla öllötellä. Läpsytellä varvastossuissa ja bikineissä päivästä toiseen. Nukkua, kun nukuttaa. Syödä itseni tärviölle. Ja ennen kaikkea – nauttia siitä, että en tee mitään.

Takaisin palaa varmaan hummerinpunaiseksi kärvähtänyt, rommipöhöinen turistin perikuva. Palatkoon. Ainakin se aloeveeraa grillatulle iholle lotraava naisenkuvatus aurinkolasien jättämien pesukarhunsilmiensä kanssa on nollannut stressinsä. Ruotuun voi palata myöhemminkin.

Vielä 48 päivää. Ne mennään sisulla ja sillä tiedolla, että resortin merelle päin osoittavassa luksusbungalowissa odottaa rommilla täytetty juoma-automaatti.

Saapa nähdä, miten kolmenkymmenen asteen seksihelteet toimivat Karibialla. 

Suhteet Oma elämä Mieli

Pomo huppeliviestittelee (Whatsapp ja työelämä osa 2)

Aiemmin tällä viikolla Pomo lähti työmatkalle Ruotsiin päämääränään potentiaalisen asiakkaan vikittely ihan konkreettiseksi sellaiseksi. Minun oli tarkoitus mennä mukaan, koska hänen ruotsinsa on paljon ontuvampaa kuin minun (ja koska prospekti oli minun hankkimani); mutta työmatka osui samalle viikolle kuin Ykkösmiehen työkeikka, eli jouduin kieltäytymään kutsusta eläinhoidollisten velvollisuuksien vuoksi. Noh, puhuuhan ne siellä englantiakin, se pomolta sentään sujuu.

Työmatkan (sekä Pomon että Ykkösmiehen) ensimmäisen päivän iltana makoilin sohvalla, katselin puolella silmällä tv:n tarjontaa ja pohdin, pitäisikö startata Netflix; kanavien tarjonta oli kammottavaa. Sitten puhelin piippasi. Ykkösmies? Jej!

“Oon nyt täällä laivalla, seisovassa pöydässä. Hik.”

Pomohan se siellä, ilmeisesti tylsistynyt yksinmatkustamiseen. Whatsapp-tykitys jatkui.

“Aion nyt hommata sen firman X meidän asiakkaaksi hinnalla millä hyvänsä, ja tosiaan ensi kerralla järjestetään reissut niin että säkin pääset mukaan! Tää seisova pöytä on kyllä tosi jees. Hik!”

(En tosin ymmärrä, miksi minun tarvitsisi mennä mukaan enää siinä vaiheessa – käyntikortissani kun lukee “Business Development”, mikä meidän yrityksessä kääntyy lähinnä uusien asiakkaiden ja tavarantoimittajien hankinnaksi. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen tilaus on allekirjoitettu, luovutan asiakkaan/tavarantoimittajan eteenpäin joko kaupalliselle tai operationaaliselle puolelle. Mutta en toki aio kieltäytyä ilmaisesta matkasta Ruotsiin.)

Viinilasillisen mentävän tauon jälkeen Whatsapp lauloi taas.

“Ei hitto, täällähän on pelkkiä eläkeläisiä. Senioriristeily! Argh. Ei taida mennä myöhään. Toista olisi jos sinä olisit mukana.”

Toivottavasti Pomo oli seuraavana aamuna ajokunnossa. Whatsapp-viestien kirjoitusvirheistä (jotka oli pakko editoida) päätellen tosin epäilen syvästi.

Aamulla tuli vielä viesti.

“Ostin sulle taxfreestä Absolut-pullon.”

Minä en juo vodkaa. Mutta Ykkösmies ilahtuu varmasti. 

boozecruise.jpg

Suhteet Oma elämä Työ