My (our) precious?
Katseltiin eilen flunssaisen sunnuntai-iltapäivän ratoksi The Hobbittia. Kun tuli kohtaus, jossa Bilbo Baggins tapaa Sméagolin, Ykkösmies repesi nauramaan.
“Mistä vetoa että meidän lapsi tulee näyttämään juuri tuommoiselta.”
Totesin hymähtäen, että se ei ole mahdollista, jos otetaan huomioon että lapsonen saa kuitenkin viisikymmentä prosenttia minunkin geeneistäni; muuten kyllä.
Ykkösmies vakavoitui, katsoi minua pitkään.
“Mä muuten luulen että oma päätökseni on jo tehty. Että ei meidän tarvi enää erikseen miettiä, mikäli tikku menee plussalle, että pidetäänkö me se vai ei.”
Tajusin, että ajattelen itse ihan samalla tavalla. Täytyy varmaan varmuuden vuoksi alkaa jo hamstraamaan Hobbit-aiheisia lastenvaatteita.
Our precious.
