Viimeaikaisten postauksieni kommenttikentissä on pohdittu, rakastaako Ykkösmies minua ylipäätään enää romanttisesti.

Minun ei tarvitse tätä edes pohtia; minulle tämä on melkeinpä itsestäänselvyys. Minä vaan yksinkertaisesti nimittäin tiedän, että rakastaa.

Ykkösmies ei ole koskaan ollut semmoinen “romanttinen mies“, joka tuo kukkia ja suklaata, yllättää kynttilänvaloillallisella tai vie romanttiselle shampanjapiknikille täysikuiseen kesäyöhön. Enkä itseasiassa ole sellaista kaivannutkaan; jos minulle tuodaan kukkia, ensimmäinen ajatus on että prkl, missähän se maljakko on, kauankohan ne kestävät ennen kuin kuolevat ja nyt ne ovat aina tiellä mihin ikinä ne sitten asetankin. Tuodut kukat päätyvät kitumaan jossain mahdollisimman poissa näkyvistä, kunnes ovat pelkkiä lehtensä ja kukintansa ajat sitten varistaneita käppyröitä.

Ykkösmies rakastaa sen sijaan kuten työmuurahainen “rakastaa” kuningatartaan; rakentaa tälle habitusta, pesää – varmistaa että kuningattarella on mahdollisimman mukava olla.

Inhoamme molemmat ruokakaupassa käymistä. Oikeasti. Mutta Ykkösmies tulee aina mukaan mikäli suinkin mahdollista, ettei minun tarvitse nostella raskaita kauppakasseja autoon.

Yksi ilta haaveilin ääneen, että olisipa kiva jos olisi kylpyamme. Että voisi rentoutua siellä viinilasin ja hömppälehden kanssa. Ykkösmies haki kynän ja paperia ja suunnitteli meille kylpyhuoneremontin ekstrasuurella kylpyammeella; semmoisella japanilaistyylisellä missä on suihkulähde. Oli piirtänyt pari orkideaakin ammeen laidalle.

Meillä on kasvimaa. Ainut, mitä minun tarvitsi tehdä, oli pudottaa siemenet valmiiksi käännettyyn maahan – jopa siemenien rivit ja/tai kolot oli Ykkösmies tehnyt valmiiksi.

Olen siivonnut viimeksi vuonna 2011. Ykkösmiehen aloitteesta meillä käy siivooja kerran viikossa.

Halusin mökkisaunan. Ykkösmies rakensi. Sen jälkeen sateella, ollessamme jäähyllä ulkona, mainitsin että terassikin olisi kiva. Piirustukset ovat jo valmiina.

Ykkösmies kysyy joka päivä, miten töissä meni – ja kuuntelee kun kitisen turhanpäiväisyyksistä. Jos niskani ovat jumissa, Ykkösmies hieroo. Ja hakee minulle lasin kylmää valkoviiniä.

Kun olin muutama viikko sitten vähän siipi maassa, Ykkösmies vei ulos syömään. Puhui, että voitaisiin mennä joku viikonloppu kaupunkilomalle ja shoppailemaan. Ykkösmies inhoaa shoppailemista.

Jos Ykkösmies on työmatkalla ulkomailla, lentokentältä tarttuu aina mukaan pullo shampanjaa tai uusi hajuvesi. Ja se pöllii minulle aina uskollisesti ne hotellin minishampoot ja –saippuat, koska tietää että tykkään niistä. 

Vapaa-ajalla olemme melkein aina yhdessä; menemme yhdessä baariin, kaupungille, kyläilemään. Jos toisella on asiaa kaupungille, tulee toinenkin mukaan ihan vaan seuraksi; vaikka sitten rintaliiviostoksille. Joskus tuntuu, ettei ole toista ilman toista; että olemme yhtä. Missä toinen on, siellä on toinenkin.

Ykkösmiehellä on käytännön ote rakastamiseen; se näytetään konkreettisin teoin, eikä tyhjin elkein. Sauna kestää kauemmin kuin kukkakimppu, ja kasvimaasta on enemmän hyötyä ja iloa kuin öisestä shampanjapiknikistä. Toisen huomioonottaminen arkipäivien teoissa, halu että toisella on mahdollisimman hyvä olla – siitä on Ykkösmiehen rakkaus tehty; siitä se on aina ollut tehty.