Flunssa on (melkein) selätetty ja arki jatkuu entiseen malliin. Viime viikolla oli aikaa ajatella ja muistella menneitä; aloin miettimään omaa ekaa kertaani, ja täytyy tunnustaa että hetken jouduin mieleni perukoita kaivelemaan ennen kuin muistijälki löytyi.
Se, että piti oikein miettimällä miettiä, johtuu varmaan sekä siitä, että tuosta kuuluisasta ekasta kerrasta on jo hmmm…kohta 23 vuotta aikaa; sekä siitä, että kyseinen kerta ei ollut mitenkään järisyttävä millään tasolla – ei romanttinen, ei ikimuistoinen, ei tulivuorenpurkausorgasmeja aiheuttava.
En itseasiassa edes muista ko. pojan nimeä. Enkä itseasiassa edes että tuliko sitä koskaan kysyttyäkään.
Oli vuosi 1991 ja peruskoulu oli saatu menestyksekkäästi päätökseen yli yhdeksän keskiarvolla. Olin läpi koulun melkoinen “hikari”, kiusattu läski (vaikka olinkin viimeisen vuoden aikana laihtunut ihan kiitettävästi), opettajien lellikki. Olin saman vuoden (?) maaliskuussa saanut RFSU:lta “seksitiedotteen” kuudennentoista syntymäpäiväni kunniaksi. Pamfletin mukana tuli kondomi. Vau. Kondomi löysi heti tiensä lompakkooni ja aloin haaveilla että pääsisin joskus sitä käyttämäänkin, mielellään ennen kuin parasta ennen – päiväys menisi ohi.
Parhaan ystävän (joka oli myös “hikari” ja itseasiassa meidän luokan priimus) kanssa alettiin suunnitella kielikurssia Englantiin, ja kun äitikin näytti vihreää valoa törkeän kalliille matkalle (“syödään sitten loppukesä puuroa, mutta kyllähän sinunkin on kieltä oppimaan päästävä”) matka lyötiin lukkoon.
Päätin jo silloin, että tulen menettämään neitsyyteni kyseisellä reissulla.
Asetuimme hyvin aloillemme; isäntäperhe oli mukava ja suhteellisen nuori (kolmekymppinen pariskunta kahdella pienellä lapsella) ja ennen kaikkea antoi meille täysin vapaat kädet tulla ja mennä mielemme mukaan. Muistan vieläkin, että perheen isä kuittasi kotiintuloaikoja koskevan kysymyksen sanomalla, että pitäähän tyttöjen antaa nauttia nuoruudestaan.
Ja minähän nautin.
Varsin pian tutustuimme muutamaan meitä vuotta vanhempaan tyttöön, jotka avustivat meitä väärentämään kielikurssipassimme yksinkertaisesti vain rukkaamalla syntymävuotemme kahta vuotta aikaisemmaksi. Simsalabim – emme olleetkaan enää 16, vaan 18! Pubeissa kysyttiin paperit vain näön vuoksi, eikä kukaan tuntunut välittävän ettei meillä ollut muuta ID-korttia kuin kielikurssilta saamamme.
Olin toki tutustunut alkoholiin jo heti rippikoulun jälkeen, ja silloin tällöin äidiltä salaa oli livahdettu kosteisiin bileisiin. Mutta en oikeastaan koskaan ollut ollut ihan hirveässä humalassa. Englannissa nauttimamme olut oli vahvempaa kuin mihin olin tottunut, ja ilta toisensa perään meni viihteellä muitten kurssilaisten kanssa. Joskus kurssin tutoritkin olivat mukana – hekään eivät välittäneet että olimme alaikäisinä baarissa.
Sitten yhtenä iltana riennoilta tarttui mukaan Poika. Oli minua 2 vuotta vanhempi ja semmoinen perus-britti kuninkaallisine hörökorvineen. Poika oli hauska (tai ainakin vaikutti hauskalta niissä promilleissa) ja illan vanhentuessa kaulailimme aika estottomasti paikallisessa yökerhossa. Muistan, että ehdotin että siirtyisimme läheiselle rannalle “happea haukkaamaan” (siis minä! Ehdotin!) ja poistuessamme iskin vielä silmää kaverilleni, huikkasin ohimennessäni suomeksi, että nyt se neitsyys menee. Kaveri oli vähän epäilevän näköinen, mutta ei estellyt sen enempää koska tiesi sen turhaksi.
Rannalla tuuli ja oli aika viileää; olihan vasta kesäkuun alku. Se ei menoa haitannut. Jossain vaiheessa kieriskelimme hiekassa ja suutelimme “intohimoisesti”. Petyin kun Poika kertoi että kerta tulisi olemaan hänen ensimmäisensä; olin tarkoituksella valinnut itseäni vanhemman kun ajattelin että kokeneen tulisi korkata.
Kaivoin RFSU:lta saamani kondomin lompakosta ja ojensin sen Pojalle kärsimättömästi. Sen verran olin pamfletista oppinut, että katsoin tarkasti miten Poika asetteli sen elimelleen; nipisti kärjestä ja huolehti että rullasi koko matkalta. (Hänkin oli varmaan saanut jonkinlaisen pamfletin, hehe.)
Ja sitten Poika oli sisälläni. Ei sattunut, kuten olin pelännyt. Eipä kyllä muutenkaan hirveästi mitään tunteita herättänyt (johtuen varmaan sisälläni huljuvan oluen määrästä). Ja oli ohi ennen kuin oli alkanutkaan.
Kiitin (!!) Poikaa, keräsin kamppeeni ja ilmoitin että menen takaisin kavereitteni luo. En nähnyt Poikaa enää koskaan.
Jälkeenpäin mietin, olisiko sitä neitsyyttä kuitenkin pitänyt säästää “jollekin josta välittää”, mutta tulin siihen tulokseen, että näin oli parempi. Olin tuohon aikaan niin tavattoman epävarma itsestäni ja omasta kehostani; nyt ei tarvinnut stressata että lakkaako se rakastamasta minua kun näkee ryllimahani, tai että olenko huono sängyssä.
Seuraavana aamuna sänky oli täynnä hiekkaa, jota kostea kehoni oli liimannut itseensä. Niitä hiekanjyviä löytyi vielä päiväkausia eteenpäin mitä mielenkiintoisimmista paikoista, joita en tässä erikseen viitsi lähteä erittelemään. Olin ehtinyt tuhertaa tuhannen kännissä päiväkirjaani lyhyen mutta ytimekkään merkinnän ennen kuin olin vaipunut juopuneen uneen:
“Perkele, minä olen nyt nainen!”
Rantautunut hylje kieriskeli hiekassa.
