Ja pahoittelut harhaanjohtavasta otsikosta; en siis todellakaan – valitettavasti – ole Israelissa! (Heh, tämähän menee jo klikkiotsikoinniksi!)

Mutta saan jatkuvia päivityksiä Mr. Mossadilta; eihän tässä edes ehdi tulla ikävä. Whatsapp laulaa jatkuvasti aamusta iltaan; aloittaa hyvillä huomenilla ja lopettaa kauniitten unien toivotukseen.

Väliajalla sitten päivityksiä lokaatioista, valokuvia (häistä tuli 20 kappaletta plus jonkun muun ottama video, jossa Mr. Mossad onnitteli tuoretta sulhasta – parasta ystäväänsä joka ei tiennyt, että Mr. Mossad pääsisi häihin – ja mulla meni roska silmään jälleennäkemistä katsellessa) ja selfieitä vaatteilla ja ilman. On melkein, kuin olisin Israelissa hänen kanssaan. 

Emme ole oikeasti varmaan ikinä viestitelleet näin paljoa, ellei sitä vajaata viikkoa ennen ensitapaamista lasketa mukaan.

Hassuinta on, että sanoin Mr. Mossadille ennen tämän lähtöä, että en todellakaan odota, että viestittelisimme jatkuvalla syötöllä; että hänen tulisi viettää aikaa ystäviensä ja sukulaistensa parissa, eikä jatkuvasti kulkea nenä kiinni kännykässä.

Kulkeepa kuitenkin!

Eilen iltapäivällä sain jopa viestin juuri, kun olin lähdössä töistä; siinä tiedusteltiin, olisinko kohta yksin kotona.

Kun vastasin myöntävästi, tyyppi soitti. Israelista. Mulle.

Puhelu oli lyhyt ja hieman kaoottinen (soitto tuli rantabaarista ja siinä vaiheessa iltapäivää oltiin kavereitten kanssa vissiin nautittu jo muutakin kuin kansalaisluottamusta), mutta hän halusi kuulemma vain kuulla minun ääneni. Awwwww <3

Oltiin jo lopettelemassa, kun Mr. Mossad vielä lisäsi:

“Oh I have something to tell you also!”

Sydän ehti pysähtyä, ennen kuin mies jatkoi:

“I bought you something…”

Uteluistani huolimatta mies ei suostunut kertomaan, mitä se oli. 

Ainut Mr. Mossadin lähettämä kuva, jonka uskallan julkaista.