“Ai niin, mulla on sitten pölypunkkiallergia.”

Puusepän paljastus tuli onneksi sen jälkeen, kun olin jo päättänyt ottaa perjantain töistä vapaaksi välttääkseni turhan paniikin, joten makuuhuoneen perinpohjainen uudelleenimurointi (siivooja kävi torstaina) sängynpäätyjä ja patjoja myöten ei aiheuttanut harmaita hiuksia eikä korvennusta vatsanpohjassa.

Matkalla Puuseppä ajoi hermostuksissaan kolarin (!) joten tuli tunnin sovittua aikaa myöhemmin; pelkkiä peltivaurioita onneksi, ja autolla pystyi jatkamaan matkaa.

Makaan alasti ruokapöydällä. Yhtäkkiä Puuseppä lopettaa touhuilunsa ja ilmoittaa tulevansa ihan heti takaisin; pysy siinä. Hän juoksuaskeltaa alasti ruokailuhuoneesta makuuhuoneen suuntaan heppi heiluen ja palaa kohta vibraattorini kanssa, tulee uudelleen sisälleni, ja hoitelee minut sillä samanaikaiseen kliimaksiin.

Puuseppä oli ottanut elokuvan mukaan. Avatar. Aaawww. Pilasin koko elokuvan romanttisimman kohtauksen (“I see you”) kysymällä, että miksi ne puhuvat intensive care unitista (I.C.U.) Kaikki viikonlopun elokuvat katsottiin ilman tekstitystä, sillä Puuseppää “häiritsee kaikki ne käännösvirheet”.

Puuseppä tuli perjantai-iltana ja lähti vasta sunnuntaiaamuna. Ei olisi lähtenyt silloinkaan, mutta pakotin, sillä hänen lähisukulaisellaan oli sinä päivänä synttärit.

Häärään iltapalaa keittiössä pelkässä aamutakissa, jalassa vielä stay-upit, joihin olin varta vasten pynttäytynyt tapaamistamme ajatellen. Yhtäkkiä Puuseppä on takanani ja painautuu kiinni vartalooni; imee jäljen niskan ja hartiani yhtymäkohtaan ja hamuaa rintojani, nipistää nännejä peukalolla ja etusormellaan. Kääntää minut ympäri ja suutelee; partansa kutittaa mukavasti. Nostaa minut vaikeuksitta (!!) tiskipöydälle, nauraa hämmästykselleni (taisit aliarvioida minut) ennen kuin antaa suunsa seikkailla jalkojeni välissä, kunnes olen huitoa maustehyllyn mausteet lattialle. Kurotan sammuttamaan keittiöstä valot, sillä ikkunasta näkyy naapuriin.

Nukuttiin kun nukutti ja syötiin, kun tuli nälkä. Kännykät sammutettiin heti Puusepän saavuttua; kelloja kotonani ei olekaan. Oli helppoa vain olla välittämättä ajan kulusta; sitä oli ensitapaamiselle tarpeeksi. Tai niin ainakin luulimme; aika kului kuitenkin ihan liian nopeasti.

Illalla ennen nukkumaan menoa, nahkeina toisiimme kietoutuneina, minun pääni Puusepän rintakehällä leväten, luimme toisillemme ääneen. Fanny Hill – Erään ilotytön muistelmat. Eroottista kirjallisuutta Herran vuodelta 1748 (muistaakseni). Pre-viktoriaanista pornoa, sanoi Puuseppä ja kiihottui lukemastaan. Nukkumaan meno viivästyi.

Kun olin jo puoliunessa, Puuseppä hamusi käteni käteensä ja kuiskasi: mä tykkään susta.

Kesken elokuvan Puusepän hyväilyt muuttuvat määrätietoisemmiksi; haparoiden hän avaa aamutakkini vyön ja sukeltaa suutelemaan rintojani. Kohta hän on päälläni, mutta kahdenistuttava sohva on epämukava siihen asentoon; hän kääntää minut rajusti ympäri ja ottaa minut takaapäin, nostaa toisen jalkani käsinojalle ja työntyy satuttavan syvälle.

Saatoin Puusepän autolleen ja hyvästelimme halaten suudelmalla, joka pitkittyi ja kasvoi ehkä enemmän, kuin mikä oli sunnuntaiaamun koiranlenkittäjien mieleen. Olin jo puolimatkassa kotiin, kun kuulin vislauksen; Puuseppä hölkkäsi perääni. Mun auto ei lähde käyntiin.

Hain oman autoni ja starttikaapelit ja annoin virtaa. Puuseppä naurahti, että ei näköjään ole ainoa, jonka akku on tämän viikonlopun jälkeen tyhjä.

On vielä pilkkopimeää ja hiljaista, kun herään kesken unien. Puuseppä nukkuu vatsallaan, ja käperryn niin kiinni häneen kuin suinkin vain mahdollista. Puuseppä herää kosketukseeni ja kääntyy kyljelleen, suutelee otsaani. Kätensä kietoutuvat ympärilleni ja alkavat vaellella kehollani. Tunnen vatsaani vasten Puusepän kovettuvan, ja pian suutelemme nälkäisesti. Hän pyöräyttää minut lusikka-asentoon ja tulee raukeasti sisälleni, rakastelee minua unisesti mutta päättäväisesti kunnes saavuttaa kliimaksinsa. Jaamme tuopillisen vettä, enkä voi vastustaa kiusausta vaan katson kelloa: se on puoli kolme aamulla. 

Olin suunnitellut viikonlopun ruuat, mutta pihvit jäivät lauantaina paistamatta, sillä olin liian raukea ja väsynyt keittiössä häärimiseen. Pihvien asemesta tilattiin pizzat, jotka syötiin sylikkäin. Netflix and chill.

Vietin koko viikonlopun pelkässä aamutakissa (lukuunottamatta koiran talutusta), meikeittä ja hiuksia kampaamatta; kun halusin ehostaa lauantaiaamuna, Puuseppä sanoi ettei se ollut tarpeen, ja että olen kaunis ilmankin. Höpö höpö, kohta ne olis poskilla kuitenkin.

Harrastamme seksiä suihkussa, olohuoneessa, vierashuoneessa, makuuhuoneessa, keittiössä ja saunassa (lämmitysvaiheessa, olisin varmaan muuten saanut sydänkohtauksen). Talossa ei ole enää yhtään neitseellistä tasoa; minun reiteni ovat mustelmilla, jalkoväliä pakottaa ja huulet ovat rohtuneet, koko ajan on jano. Puuseppä on kyltymätön, ja niin luulin olevani minäkin; viidentoista kerran jälkeen sekoan laskuissa, ja sunnuntaiaamuna totean, etten enää voi saavuttaa kliimaksia, vaikka haluaisinkin. En ole koskaan elämässäni harrastanut näin paljon seksiä. Mieletöntä.

Kun pääni osuu tyynyyn sunnuntai-iltana, sävähdän. Päänahkaan koskee; yhden doggy-stylen jälkilöylyt siitä, kun pyysin Puuseppää vetämään tukasta. Kovasti. Nukahdan leveä hymy huulillani Puusepän tyynyä nuuskutellen.

Seuraavana aamuna nautin lihaskivusta, jollaista en ole kokenut sitten ensimmäisen body pump-tuntini. Vaaka näyttää kaksi kiloa vähemmän kuin perjantaina. Ihailen Puusepän jälkeensä jättämää merkkiä hartianseudullani ja mustelmia sisäreisissäni. Virnistelen kuin idiootti nilkuttaessani koiran kanssa aamulenkillä, nauran ääneen löytäessäni vielä yhden kondomipaperin sohvatyynyjen välistä aamuteeveetä katsellessani.

KIK wuut-wuuttaa. Huomenta seksikäs! Koskas otetaan uusiksi? 😉

Vastaan, että ei nyt ihan lähimmän vuorokauden sisällä ainakaan.