Sielujen kohtaamisia?

”Mä uskon, että meidän sielut on tunteneet toisensa jo kauan.”

Muusikko lisää varmuuden vuoksi hieman epävarmana reaktiostani silmää iskevän hymiön seuraavaksi viestikseen. Mutta minä pysähdyn ajattelemaan.

En tiedä, uskonko universumin ihmeisiin, sielujen vaellukseen, karmaan ja muihin spirituaalisiin seikkoihin. Mutta tiedän, että olen joogaharrastukseni myötä muuttunut myös ihmisenä.

Olen paljon onnellisempi, hymyileväisempi, tasapainoisempi. Se sisällä aina ainakin säästöliekillä kytenyt viha ja katkeruus ihmisiin, jotka ovat satuttaneet minua joskus elämäni varrella, on kadonnut. Se turhautuminen kaikkeen negatiiviseen ja siitä stressaamiseen on lähes poissa. Heh, huomaan jopa, että korvani alkavat vierastaa sitä kaikkein vihaisinta metallimusiikkia; sitä, jota ennen rakastin huudattaa nupit kaakossa, imien sen vihaa itseeni. 

Olen alkanut uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, ja että mitään ei tapahdu sattumalta.

Minä en varmastikaan tavannut Muusikkoa sattumalta; sille oli joku tarkoitus. ”Meidän oli tarkoitus tavata”, sanoi Muusikkokin; miten monta ”sattumaa” tarvittiinkaan, että ylipäänsä löysimme toisemme. Ja miten se tapahtuikaan juuri sillä hetkellä, kun olin reseptiivinen juuri hänen kaltaiselleen ihmiselle; sellaiselle, joka on myös löytänyt uusia arvoja ja arvoituksia omasta elämästään. Ja toisin päin.

Mutta. Kumpikaan meistä ei oikein tiedä, miksi meidän oli tarkoitus tavata.

Minäkin uskon, että meidän sielumme ovat tunteneet toisensa kauan; miten muuten voi selittää sen täydellisen luottamuksen, turvallisuuden ja tuttuuden tunteen, mitä toisen seurassa kokee? 

Me olemme nyt tunteneet toisemme kuukauden. Ainoastaan kuukauden. Ja tavanneet sinä aikana tasan kerran. 

Jo ensitapaamisella olimme, kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Yhdessäolomme (seksin ulkopuolella) oli melkeinpä…rutiininomaista, luontevaa. Kuin olisimme aina tehneet juuri niitä asioita yhdessä. 

Seksikin oli luontevaa, toki – mutta kaikkea muuta kuin rutiininomaista tai uutuudenkömpelöä, kuten usein uuden kehon kanssa tutustuessa. Tällä kerralla ei ollut päitten yhteenkolahduksia tai pähkäilyjä siitä, miten kovaa pitäisi tai uskaltaisi koskettaa. Tai asentoja, jotka eivät toimineetkaan. Ei tarvinut miettiä, näkyykö röllimaha asennossa x, tai roikkuvatko tissit asennossa y. Ei ehtinytkään miettimään; keskittyi vain siihen, mitä tunsi, mitä toinen sai tuntemaan.

Jos minulta kysyttäisiin, kauanko seksi kesti per kerta, en osaisi vastata. Mutta tiedän, että jälkeenpäin molempien kehot olivat kosteita; että sydän hakkasi kuin tuhatta ja sataa, ja että hiukset liimautuivat otsalle. Ja että molempia itketti ja nauratti samaan aikaan. En ole koskaan antautunut samalla tavalla. Enkä koskaan ottanut sitä, mitä haluan, yhtä määrätietoisen vaativasti, kyselemättä. 

Olemme sittemmin kertoneet toisillemme asioita, joita edes partnerimme eivät tiedä. Olemme tunnustaneet toisillemme ne kaikkein epäsovinnaisimmat seksuaaliset fantasiamme – ja todenneet jakavamme samat fantasiat keskenämme. Juuri ne fantasiat, joita ei uskalla koskaan sanoa ääneen, koska pelkää leimautuvansa. Juuri ne, joita Tyypit eivät koskaan tule kuulemaan. Koska emme uskalla kertoa. 

Seuraava askel on niitten fantasioiden toteuttaminen. 

”Sun kanssa mikään ei tunnu väärältä, mikään ei ole tabu.”

Eikä olekaan. Muusikon kanssa uskallan melkein ihan mitä vaan, haluan melkein ihan mitä vaan. On, kuin koko seksuaalisuuteni pakka olisi pistetty uusiksi, sekoitettu ihan eri järjestykseen jokerit mukana.

Ja se kiihottaa uskomattoman paljon.

Ehkä tämä oli meidän tapaamisemme tarkoitus. 

yinyang.jpg

Kommentit (26)
  1. Minkä nimistä joogalajia harrastat? Itse olen myöskin alkanut kiinnostua tuosta ”hengellisemmästä” puolesta ja mietin mikä joogasuuntaus voisi antaa sillä saralla enemmän.

    1. Mä käyn yin&yang -joogassa, josta se yin-osuus menee enemmän sinne meditatiiviselle puolelle.. 

  2. Mä olen pettänyt ex-miestäni, joten en voi tai halua moralisoida. Mutta ihmettelen silti. Miksi tyypeille ei anneta mahdollisuutta päättää, haluaako he suhteen, jossa puoliso hoitaa seksin jonkun toisen kanssa? Miksi heiltä ei kysytä, onko arki ”suhteellisen onnellinen” siinäkin tilanteesssa?

    Mä tiesin, että petettyäni paluuta ei ollut. Ei siksi, että tajusin tuntevani jotain sellaista, mitä en koskaan ennen ollut tuntenut, vaan siksi, että olin rikkonut jotain ja pahasti. Vaikka mä olisin voinut elää valheessa ja hakea uskomattoman seksin muualta, ei mulla ollut mielestäni oikeutta pakottaa miestäni hyväksymään sitä tietämättään. En voinut muuta kuin erota.

    Nyt mulla on uskomattoman upea seksielämä ja uskomattoman ihana suhde muutenkin. Ja mun ex:llä mahdollisuus saada sama jonkun hänelle oikean ihmisen kanssa.

    Tuota mä en siis tajua, että millä oikeutat miehesi puolesta tekemäsi päätökset ja valinnat?

    1. A.Siantuntija
      1.5.2015, 18:43

      Silla, etta on ihmisia, joilla ei vaan ole kyvykkyytta pistaa peli poikki (kun menee talo alta, ja elintaso romahtaa, ja voi pudota ihan jopa tyhjan paalle ja aloittamaan aivan alusta…niih), sitten roikutaan ja kustaan itseaan linssiin. Mutta tietenkin jokainen taaplaa tyylillaan, vellipeput talla viissiin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *