Tag: Ykkösmies

Kristaliina kirjoitti eilen tontillaan ystävistä ja ystävyydestä; siitä, että yhteydenpito ei ole (varsinkaan lapsiperheellisenä) aina niin helppoa, mutta että sydänystävät – ne muutamat – pysyvät vaikka ei päivittäin heidän kanssaan kommunikoisikaan. Aloin miettimään omaa “ystävätilannettani”. Ne vähäisetkin jäivät sinne pääkaupunkiseudulle, ja kun muutin Ykkösmiehen perässä jouduin tilanteeseen, jossa liki kolmekymppisenä olin yhtäkkiä keskellä minulle ennestään […]

Kuulin perjantaina iltapäivästä, että valmistamiemme tuotteiden erässä oli havaittu poikkeamia, ja 100% laatutarkastus oli paikallaan. Lomista, liikematkoista ja erinäisistä muista olosuhteista johtuen arpaonni suosi (?) minua, ja niin vietin koko maanantain ja eilisen kuumassa varastossa keskellä ei mitään lajittelemassa niinsanotusti jyviä akanoista. Tuotteet oli pakattu 20 kilon pahvilaatikoihin – ja se ensimmäinen laatikkohan ei tunnetusti […]

Disclaimer: jos et kestä kuvailua verestä/muista eritteistä, älä lue.  Kolmelta iltapäivällä tuli eilen soitto sairaalasta. Meinasin saada paskahalvauksen, sillä en tiennyt että vaimolle soitetaan joka tapauksessa leikkauksen jälkeen huolimatta siitä, miten leikkaus on mennyt. (Olin itse enemmän linjalla ”no news is good news”, joten kuullessani että soitto tuli sairaalasta, ehdin jo varautua pahimpaan.)  Leikkaus oli […]

Huomenna viuhuu kirurginveitsi ja Ykkösmies pääsee leikkauspöydälle nukkumaan muutamaksi tunniksi. Operaatio ei kuulemma jännitä häntä lainkaan; odottaa sitä jopa innolla toivoen pääsevänsä eroon kroonisesta väsymyksestään. Ehkä jopa salaa toivoo että se seksuaalinen krooninen väsymys parannetaan samalla veitsen viuhautuksella. Sitä ainakin minä toivon. Minua jännittää. Mitä jos jotain menee pieleen? Mitä jos Ykkösmies ei enää herääkään […]

Vaikka koivuista ei ihan vielä vastoja taiteltaisikaan; vaikka pääskysiä ei vielä yhtä enempää näkyisikään, ja vaikka aamuisin joutuisikin vielä skrabaamaan ikkunoita, me olemme pihalla. Ykkösmies ja minä rakastamme molemmat kesää yli kaiken. Rakastamme grillaamista, puutarhanhoitoa, purjehtimista, kalastusta ja metsässä samoilua. Rakastamme pihalla istumista aurinkolasit päässä; kylmälaukun hurinaa (toki sen sisältöäkin) ja kimalaisiakin. Avojaloin kävelyä viileällä […]

Elämä on ollut viime aikoina kovin seesteistä – ehkä liiankin? Tämä drama queen ei ainakaan ole tottunut siihen, että kaikki rullaa omalla painollaan; odotan alitajuisesti seuraavaa “juonenkäännettä”, seuraavaa putoavaa pommia. On liian hiljaista, epäilyttävän hiljaista. Tyyntä myrskyn edellä? Ykkösmiehen kanssa menee hyvin, ja nautimme pitkästä viikonlopusta shoppaillen, grillaten (meillä grillataan kesät talvet, säästä riippumatta) ja […]

Ollaan viestitelty. Ja viestitelty. Sähköpostilla ja Whatsappilla. Paljon. Käsitelty niitä kipeitäkin asioita, mutta myös puhuttu siitä miten ikävä on toisen kosketusta; miten kova on tarve olla toisen lähellä juuri nyt, rutistaa lujasti. Kaiken tapahtuneen jälkeen. Ymmärrämme molemmat, miten lähellä tällä kertaa oli, ettemme enää koskaan olisi nähneet toisiamme, saaneet nauttia toisistamme. Nörttipoika sanoi, että sen […]

Viime sunnuntai Ykkösmiehen kanssa oli sanalla sanoen ihana. Herättiin sunnuntaihin ihan superaikaisin (seitsemältä – näin sitä vanhemmiten unen tarve vähenee, heh) ja aloitettiin aamu uunisämpylöillä, voilla, omien kanojen tuoreilla keitetyillä kananmunilla ja kylmäsavulohella. Kylkiäiseksi vastapuristettua tuoremehua ja ämpäri Earl Gray –teetä; nam nam. Mieletöntä, miten hyvältä leipä voi maistua, jos sitä syö vain kerran viikossa, […]

Viimeaikaisten postauksieni kommenttikentissä on pohdittu, rakastaako Ykkösmies minua ylipäätään enää romanttisesti. Minun ei tarvitse tätä edes pohtia; minulle tämä on melkeinpä itsestäänselvyys. Minä vaan yksinkertaisesti nimittäin tiedän, että rakastaa. Ykkösmies ei ole koskaan ollut semmoinen “romanttinen mies“, joka tuo kukkia ja suklaata, yllättää kynttilänvaloillallisella tai vie romanttiselle shampanjapiknikille täysikuiseen kesäyöhön. Enkä itseasiassa ole sellaista kaivannutkaan; […]

Olen aina ollut itsepäinen ihminen ja sen verran jurottaja, että ellen apua pyydä, sitä on turha tulla tarjoamaan. Tämä “minä ite” – periaate kulminoituu esimerkiksi joka jouluaatto siihen, että yritän apinan raivolla (ja apinan aivoilla!) selvitellä männäloppiaisena yhteen sykkyrämyttyyn survottuja jouluvaloja otsasuoni sykkien ja kiroillen kuin merimies. Puolen tunnin syrttäämisen jälkeen, ilman sanottavaa tulosta, huokaisen […]