Oman odotuksen aikana suurimmalta ja mielenkiintoisemmalta hankinnalta on tuntunut rattaat. Huomaankin bongailevani rattaita ahkerasti ja sen jälkeen googlaavani juuri bongattua merkkiä ja mallia netin syövereistä etsien kokemuksia.

Tuttavapiiriin on siunaantunut kiitettävä joukko muksuja ja yhdestä asiasta nämä kansan syvät rivit sukupuolesta huolimatta ovat samaa mieltä: Bugaboo on merkeistä paras. Käyttäjäkunta ja -kokemus jakaantuu niin Cameleoneihin, Buffaloihin ja Donkeyhin. Bee -matkarattaat tuntuvat olevan useammalla perheellä hankintalistalla ja mieluusti käytettynä. Merkissä on pakko olla sitä jotain, kun niin moni merkin nimeen vannoo. 

Suhtautumiseni merkkiin on ollut viime kuukausina ristiriitainen. Asumme alueella, jossa on todennäköisempää nähdä Bugaboot kuin mitkään muut rattaat. Tuntuu, että rattaita työntää aina kuin samasta muotista oleva nainen: city-lenkkarit, raybanit, kallis untuvatakki, pillifarkut ja merkkikäsilaukku. Kaikki tosin löytyvät omasta kaapista eli siinä mielessä maastoutuisin hyvin, kuten lankomies Bugaboo -kärräiljän kuvattuaan huomautti. 

Koin valtavan innostuksen, kun bongasin Solsidanin päätösjaksosta Mickanin ja Fredden lapsella tyylikkäät rattaat, ei-Bugaboot, joiden konjakin värisellä nahkalla verhoillut yksityiskohdat tekivät vaikutuksen. Kuten sanottu, kiinnostukseni rattaisiin ja vaihtoehdon löytäminen Bugiksille on nostanut päätään kasvavan vatsan kanssa samaan tahtiin.

Miten niin taitava product placement puree, sillä ennen kyseisen jakson lopputekstejä sohvalla oli käynnissä googlailu hakusanoilla ”solsidan Mickan strollers” ja se tuottikin tulosta. Kyseessä oli siis Crescentin Infinity -malli. 

Tämän jälkeen kyselin mammaringiltä (todella typerä nimi, jolla leikkisästi kutsun ystäviäni, joiden puoleen käännyn kaikessa uuteen tilanteeseen liittyvästä) merkistä ja mallista. Itse malli ei ollut kenellekään tuttu, mutta Crescentistä oli kuultu hyvää ja malli sai ominaisuuksiltaan varovaista vihreää valoa. Eräs ystäväni tosin kuvaili rattaita Bugaboiden ja Stokken fuusioksi. (Kuvaus vähän särähti korvaan, sillä vaikka Stokken tavaroista pidän, kuvani merkin vaunuista muistuttaa tarjoiluvaunuja).

Seuraavaksi halusin nähdä kärryt livenä. Tämä ei ollut mahdollista, sillä kukaan ei tuo Crescentin rattaita Suomeen. Jollyroom myy joitain merkin malleja, mutta infinity puuttui mallistosta (ja palvelu todella onnetonta). Vaunukuumeni helpottamiseksi mies soitti Ruotsiin Crescentille vain vastaanottaakseen tiedon, että mallia ei Suomesta löydy (eikä maahantuojaa liioin) ja voimme ostaa rattaat Ruotsista. Ystävämme asuu Tuhlomassa ja lupasi vaikkapa tuoda vaunut Suomeen ja mielessä kävi jopa viikonloppumatka Ruotsiin. Mies ehdotti, että alkaisin tuoda merkkiä Suomeen (olikohan tosissaan?!?).

Aika auttoi tähänkin asiaan eli muutaman viikon järkeilyn jälkeen luovuin suunnitelmasta hankkia juuri nämä vaunut. Rattaista löytyi todella hyviä videoita ja arvioita netin syövereistä, mutta malli on varsin uusi ja sen käyttökokemuksia näin ollen on saatavilla varsin vähän. Näin meidät sieluni silmin risteilemässä jatkuvasti Helsinki-Tukholma -väliä milloin minkäkin hajonneen osan kanssa tai vaihtoehtoisesti meillä ei enää olisi ystävää Tukholmassa.

Luultavasti kaikki olisi mennyt hyvin ja olisimme selvinneet ilman ongelmia, mutta riskit tuntuivat turhan suurilta. Niinpä nielin ylpeyteni ja suuntasimme Bugaboo -ostoksille. Never say never! Tästä voisin kirjoittaa oman postauksen.

Rullailen toivottavasti tyytyväisenä jonon jatkona tuttuja kulmia syysauringon paisteessa. Ehkäpä joskus näen infinityt livenä muuallakin kuin telkkarissa.

Olisi mielenkiintoista lukea muiden pohdintoja vaunuista ja millä perusteella lopullinen valinta on tehty? Herättääkö Bugaboo muissa tunteita?

*kaikki kuvat lainattu Crescentin tai sen jälleenmyyjien sivuilta