Hei mä näen sut – kokemuksia 4D -ultrasta

Kävimme muutama viikko sitten 4D -ultrassa. Lääkäriksi valikoitui Bruno Cacciatore Femedesta. Bruno taitaa olla sen verran tunnettu henkilö äitipiireissä, että turhaa häntä sen enempää esittelemään.

Olin googlannut Brunosta etukäteen ja osasin odottaa mitä tulevan piti. Varasimme 20 minuutin ajan, joka oli tosiaan lyhyt, mutta varmasti riittävä tällaiseen uteliaisuuteen perustuvaan ultraan. Minulla ei ollut siis mitään syytä ylimääräiseen, omakustanteiseen ultraan, vaan halusimme vaan yksinkertaisesti nähdä millainen tyyppi vatsassa asustelee sekä tietysti varmuuden, että hänellä on kaikki hyvin.

Bruno oli aikataulussa ja pääsimme lähes kellontarkasti hänen vastaanotolleen. Alkuun Bruno kysyi muutamia peruskysymyksiä, kuten kuinka pitkällä raskaus on ja onko ollut jotain poikkeuksellista. Tämän jälkeen hän aloitti ultrauksen. Minulla oli hymyssä pitelemistä, kun hän pursotti geeliä vatsalleni suuren taiteilijan elkeitä muistuttavilla elkeillä. Noh, onhan hän aikamme tunnetuin 4D -ultraajaa eli kaikki kunnia hänelle.

Bruno kävi ammattimaisesti läpi koko vauvan ja otti hänestä mittoja ja kuvia sekä selosti koko ajan mitä tekee ja mitkä mitat on. Tällaisia hermoilijoita helpotti hänen usein toteamansa ”kaikki on hyvin” -kommentit. Mikä siinä onkin, että aina ennen ultraa on niin hermona? 

Itse 4D -kuvien näkeminen teki vauvasta jotenkin todemman. Vauva tosin piilotti kasvonsa lonkkaani ja näytti varsin nyrpeältä kuvissa. Ilmeisesti hän ei ollut kuvauksellisella tuulella. Ensimmäisessä ultrassa hän hauskuutti meitä esittelemällä sormiaan ja heittämällä yläfemmoja. Nyt oli siis eri ääni kellossa. Bruno nauroikin, että itsepäinen vauva tulossa. Tämä ei varsinaisesti tullut meille yllätyksenä!

Vauva myös oleili koko ultrauksen ajan selkä ylöspäin eli hän piti omia jalkojaan minun selkärankaa vasten. Tämä asento selittää miksi potkut ovat varsin vaimeita: ilmeisesti etuistukka häiritsee oleilua ja toimii muutenkin vaimentimena ja äidin selkärankaa kohden on vaan kiva potkia. 

image.jpeg

Kaikki oli siis tyypillä hyvin ja saimmekin arvion sirosta vauvasta. Toki kokoarvio voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta tieto rauhotti.

Yhteenvetona voisi sanoa, että muutaman satasen voisi käyttää huonomminkin. Mielestäni rahalle sai vastinetta, vaikka Brunon tapa oli aika liukuhihmamainen. Tätä siis osasin odottaa enkä ollut pettynyt.

Jos odottaisin toista lasta, en tiedä tulisiko mentyä. Tämä siis sopii hyvin tällaisille ensikertalaisille, joille kaikki on uutta. Jäin myös miettimään synnytystapa-arviota Brunon tekemänä, mutta tämä on ilmeisesti huomattavasti kalliimpi käynti. Täytyy siis miettiä.

Asia, jonka olisin halunnut tietää aiemmin oli se, että kunnallisen rakenneultran olisi voinut korvata Brunolla ja saada siihen osittaisen tuen Kelalta. Vaikka olen kunnalliseen ultraan todella tyytyväinen, kävi Bruno asioita tarkemmin läpi ja onhan 4D -ultra huikea.

Onko moni käynyt 4D -ultrassa? Entä Brunolla? Olisi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia.

Perhe Raskaus ja synnytys

Merta edemmäs kalaan – haastaja Bugaboille?

Oman odotuksen aikana suurimmalta ja mielenkiintoisemmalta hankinnalta on tuntunut rattaat. Huomaankin bongailevani rattaita ahkerasti ja sen jälkeen googlaavani juuri bongattua merkkiä ja mallia netin syövereistä etsien kokemuksia.

Tuttavapiiriin on siunaantunut kiitettävä joukko muksuja ja yhdestä asiasta nämä kansan syvät rivit sukupuolesta huolimatta ovat samaa mieltä: Bugaboo on merkeistä paras. Käyttäjäkunta ja -kokemus jakaantuu niin Cameleoneihin, Buffaloihin ja Donkeyhin. Bee -matkarattaat tuntuvat olevan useammalla perheellä hankintalistalla ja mieluusti käytettynä. Merkissä on pakko olla sitä jotain, kun niin moni merkin nimeen vannoo. 

Suhtautumiseni merkkiin on ollut viime kuukausina ristiriitainen. Asumme alueella, jossa on todennäköisempää nähdä Bugaboot kuin mitkään muut rattaat. Tuntuu, että rattaita työntää aina kuin samasta muotista oleva nainen: city-lenkkarit, raybanit, kallis untuvatakki, pillifarkut ja merkkikäsilaukku. Kaikki tosin löytyvät omasta kaapista eli siinä mielessä maastoutuisin hyvin, kuten lankomies Bugaboo -kärräiljän kuvattuaan huomautti. 

Koin valtavan innostuksen, kun bongasin Solsidanin päätösjaksosta Mickanin ja Fredden lapsella tyylikkäät rattaat, ei-Bugaboot, joiden konjakin värisellä nahkalla verhoillut yksityiskohdat tekivät vaikutuksen. Kuten sanottu, kiinnostukseni rattaisiin ja vaihtoehdon löytäminen Bugiksille on nostanut päätään kasvavan vatsan kanssa samaan tahtiin.

Miten niin taitava product placement puree, sillä ennen kyseisen jakson lopputekstejä sohvalla oli käynnissä googlailu hakusanoilla ”solsidan Mickan strollers” ja se tuottikin tulosta. Kyseessä oli siis Crescentin Infinity -malli. 

 

image.jpeg

Tämän jälkeen kyselin mammaringiltä (todella typerä nimi, jolla leikkisästi kutsun ystäviäni, joiden puoleen käännyn kaikessa uuteen tilanteeseen liittyvästä) merkistä ja mallista. Itse malli ei ollut kenellekään tuttu, mutta Crescentistä oli kuultu hyvää ja malli sai ominaisuuksiltaan varovaista vihreää valoa. Eräs ystäväni tosin kuvaili rattaita Bugaboiden ja Stokken fuusioksi. (Kuvaus vähän särähti korvaan, sillä vaikka Stokken tavaroista pidän, kuvani merkin vaunuista muistuttaa tarjoiluvaunuja).

image.jpeg

Seuraavaksi halusin nähdä kärryt livenä. Tämä ei ollut mahdollista, sillä kukaan ei tuo Crescentin rattaita Suomeen. Jollyroom myy joitain merkin malleja, mutta infinity puuttui mallistosta (ja palvelu todella onnetonta). Vaunukuumeni helpottamiseksi mies soitti Ruotsiin Crescentille vain vastaanottaakseen tiedon, että mallia ei Suomesta löydy (eikä maahantuojaa liioin) ja voimme ostaa rattaat Ruotsista. Ystävämme asuu Tuhlomassa ja lupasi vaikkapa tuoda vaunut Suomeen ja mielessä kävi jopa viikonloppumatka Ruotsiin. Mies ehdotti, että alkaisin tuoda merkkiä Suomeen (olikohan tosissaan?!?).

Aika auttoi tähänkin asiaan eli muutaman viikon järkeilyn jälkeen luovuin suunnitelmasta hankkia juuri nämä vaunut. Rattaista löytyi todella hyviä videoita ja arvioita netin syövereistä, mutta malli on varsin uusi ja sen käyttökokemuksia näin ollen on saatavilla varsin vähän. Näin meidät sieluni silmin risteilemässä jatkuvasti Helsinki-Tukholma -väliä milloin minkäkin hajonneen osan kanssa tai vaihtoehtoisesti meillä ei enää olisi ystävää Tukholmassa.

Luultavasti kaikki olisi mennyt hyvin ja olisimme selvinneet ilman ongelmia, mutta riskit tuntuivat turhan suurilta. Niinpä nielin ylpeyteni ja suuntasimme Bugaboo -ostoksille. Never say never! Tästä voisin kirjoittaa oman postauksen.

Rullailen toivottavasti tyytyväisenä jonon jatkona tuttuja kulmia syysauringon paisteessa. Ehkäpä joskus näen infinityt livenä muuallakin kuin telkkarissa.

Olisi mielenkiintoista lukea muiden pohdintoja vaunuista ja millä perusteella lopullinen valinta on tehty? Herättääkö Bugaboo muissa tunteita?

*kaikki kuvat lainattu Crescentin tai sen jälleenmyyjien sivuilta

Perhe Lapset Lasten tyyli Raskaus ja synnytys