Kertomukset ovat odottamassa jo…

Painelen aamulla pää ideoita täynnä hotellistani ulos Hämeenlinnan kävelykadulle, takana hyvin kirjoitettu alkuyö, edessä päivän opinnot. Olen rampannut tätä reittiä pian kahden vuoden ajan, mutta yhtäkkiä huomaan seisovani kivilaatalle kaiverretun tekstin päällä.

Miten minä en ole huomannut tätä aiemmin? Kuinka vähän ihminen kiinnittää huomiota ympäristöönsä? Vai jalkoihinsako vain?

Tältä kohdalta on mereen 90 metriä

tältä kohdalta on Vanajaveteen yksitoista metriä

pilvet ovat kilometrin ylempänä

kerros kerrokselta sade sataa merta takaisin

 

Aion jatkaa matkaani, sillä kahta valkoista länsiylämaanterrieriä ulkoiluttava mies kiertää uteliaana ympärilläni, ensin suurempaa, sitten pienempää kehää. Mutta kun astun pari askelta eteenpäin, seison taas kirjoituksen päällä.

Ei kukaan yksin synny

kertomukset ovat odottamassa jo

kaukaa takaisin lähemmäs ja luo

 

Näihin teksteihin ei voi olla rakastumatta, tällaisia toivoisi olevan kaikkialla missä ihmiset kulkevat. Myöhemmin saan tietää, että ne ovat hämeenlinnalaisen kirjailijapariskunnan Riikka ja Olli Jalosen käsialaa.

Kiitos teille Riikka ja Olli minun ja monen muun ihmisen ilahduttamisesta!