Hän on matkalla,

pitkällä matkalla

kohti itseään.

Pertti Seppälä:

Omia aikojani

Wang Wein runoja

Olen viime päivinä ja aikoina hävittänyt esineitä. Pääasiassa kadonneet esineet ovat olleet elektroniikkaan liittyviä: läppärin virtapiuha, kotiverkko, puhelimen laturi…

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että on aika pitää taukoa kaikenlaisten härpäkkeiden kanssa?

Mikään näistä ei ole ollut oikeasti kadoksissa, ja kaikki ovat löytyneet – eivät minun ansiostani tosin. Minulla ei vain ole ollut hiukkaakaan pinnaa etsiä kadokkaita.

Tästä tuleekin mieleen isä. Hän oli melko kärsivällinen mies, mutta inhosi tavaroiden etsimistä. Meillä tavarat eivät kadonneet epäjärjestyksen vuoksi niin kuin nykyisessä huushollissani saattaa käydä. Ei, ne katosivat liiallisen järjestyksenpidon vuoksi. Äitini keräsi ja siirsi kaiken jälkeemme jättämän omasta mielestään oikeampiin paikkoihin.

Isäni kommentti, kun jotakin ei löytynyt, kuului:

”Kuka sen taas on varastanu!”

Itse en ole vielä ruvennut käyttämään tuota hokemaa, mutta ehkä sekin aika tulee.

 Tällä hetkellä kateissa on tietääkseni vain yksi esine, ja se poikkeaa muista luettelemistani täysin. Nimittäin kirkkaan oranssi villakaulaliina, sellainen poutiaisenkorvan värinen, joka kaulassa tiedän tulleeni torstaina kotiin. Ja ei niin missään. Kuka sen…

Mihin minä kaikella tällä jutustelulla pyrin?

Tarkoitukseni on kertoa, että jos kaikenlaista on ollut kateissa ja tulee varmasti olemaan jatkossakin, niin jotakin olen löytänyt ja säilyttänytkin. Pitkään jatkuneen tiukan kirjoitusrupeaman aikana olen löytänyt palasia itsestäni, olkoonkin, että itsensä löytäminen on melkoinen klisee. Olen myös löytänyt kirjoittamiseeni jotakin aivan uutta; erilaista näkökulmaa, uusia juonenkäänteitä ja jossain määrin jopa uudenlaista lajityyppiä – jotakin, mitä ei ole aiemmin tullut kokeiltua. Olen myös aikataulussa tekemisieni kanssa, ja sekin ilahduttaa.

Jos asia jäi epäselväksi, olen sanalla sanoen innoissani.

Innoissani, mutta myös vähän väsynyt. Palkaksi ahkeruudestani pääsinkin tänään kahteen mukavaan paikkaan, joista kerron seuraavissa postauksissani.