”Asiakasrajapinnassa henkilöstö on keskiössä”

WP_20170908_004.jpg

Tänään on se päivä, jona yksi jos toinenkin asia pistää korvaan. Ja vähän syvemmällekin. Marinani liittyy nyt työmatkoilla autossa kuulemiini uutisiin. Ongelma, ai niin haaste, ei oikeastaan ole uutisten sisältö vaan ulosto.

Aamutuimaan kuulin kaksi kertaa seuraavan uutiskoosteen:

Kiinalaisesta verkkokaupasta ostetut tuotteet tulevat postille kalliiksi ainakin neljä ihmistä on kuollut sillan romahtaessa floridassa…

Nimenomaan tässä järjestyksessä ja ilman puheen väliin sijoitettua pistettä ja kappalemerkkiä. Tarkoitan sitä, että ei kai tuollaisia asioita voi lukea peräjälkeen, niin että uutisten välillä ei ole edes nakkipötkössä olevien nakkien välin mittaista taukoa – jos joku sattuu muistamaan miltä sellainen nakkipötkö näyttää. Kuulostaa se ei kaiketi voi minkäänlaiselta.

Kyllä Posti, joka on liikelaitos ja jolla ei siinä mielessä ole minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, ja useiden ihmisten tapaturmainen kuolema ovat sen verran eri kaliiberin asioita, että hengähdystauko niiden välillä olisi tarpeen. Tiedän tiedän, Posti tuo tuhansille ihmisille leivän, vie meidän kirjeemme ja pakettimme perille jos vie – ne kiinalaisetkin – leikkaa nurmikkomme, myy meille vakuutukset ja avittaa vanhustenhoidossa.

Silti ja silläkin uhalla:

Raha on vain rahaa, ihmishenki on ihmishenki.

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä määrää uutisten järjestyksen. Tai siis on. Kyse on tietysti tärkeysjärjestyksestä, mutta kenen? Kunnioituksesta menehtyneitä ja heidän omaisiaan kohtaan, elämää kohtaan, järjestyksen olisi mielestäni pitänyt olla toinen.

Iltapäivällä höristin korviani, kun erään talousvaikeuksissa olevan kaupungin kaupunginjohtaja avasi suunsa paikallisuutisissa:

Asiakaspinnassa henkilöstö on aina keskiössä.

Näin hän puhua pulisi kertoessaan yli sadan henkilötyövuoden vähentämistarpeesta ja siitä, että henkilöstöön kohdistuvia muutoshankkeita viedään eteenpäin, vaikka neuvottelusopua ei syntynytkään.

Seuraavan kaupungin hölynpölypuhujana esiintyi muutosjohtaja:

Hän puhui antiorganisaatiosta.

Mikä lie, nyt ei jaksa googlata. Seuraa loppukevennys

Tiedättekö, mitä on ploggaaminen?

Se on semmosta, että liikutaan ja kerätään roskia samanaikaisesti. Tosi kuuma trendi kuulemma. Mikäpä siinä, kuulostaa vain siltä, että taas on keksitty pyörä uudelleen. Samalla on keksitty myös uusi, tyylikkäältä kalskahtava termi. Itse toiminta on mitä mainiointa, kaikki kunnia sille!

Nyt tämä antiorganisaatio lähtee keskiöön ploggaamaan kiinalaisesta verkkokaupasta hankittujen tuotteiden aiheuttamaa jätevyöryä, paikkaan asiakaspinta totta kai!

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Treffeillä itseni kanssa

WP_20180314_014.jpg

Mitä ihmettä! Olin treffeillä itseni kanssa. Vein siis itseni kirjoittajatreffeille, eikä se suinkaan tarkoita sitä, että olisin mennyt kirjoittamaan joidenkin ihmisten kanssa. Ei, seurasin kirjoittajaohjaajaguruni Natalie Goldbergin neuvoa. En saa nyt tähän tarkkaa siteerausta, koska en löydä oikeaa kohtaa. Sen pitäisi olla Goldbergin kirjassa Luihin ja ytimiin.

Idea on yksinkertainen. Kirjoittavan ihmisen pitäisi viedä itsensä kerran viikossa kirjoittajatreffeille.

Se ei siis tarkoita toisten kirjoittajien luo kirjoittamaan, vaan pois kirjoittamisesta, täyttämään akkuja, näkemään ja kokemaan jotakin uutta, lataamaan akkuja jatkaakseen kirjoittamista. Tämä koskee toki muutakin elämää, jos sellaista on.

Päätin mennä Värinää-viikkojen esitykseen Kirkkaasti loistaa kuu – Japanilaisia runoja kuutamoyön äänimaisemassa. Ennen esityksen alkamista piipahdin Järnetti-galleriassa katsomassa Anna-Maija Rissasen tuoretta näyttelyä. Tuo yläpuolella oleva kuva on maalauksesta, johon minunkin työpäivänjälkeen levoton mieleni jaksoi kiinnittyä ja ihastua.

Olin jotenkin valmiiksi japanifiiliksissä, sillä ajattelin taulun nähtyäni itäisiä vuorimaisemia. Samaan tilaisuuteen sattunut Kynäpirkko-ystäväni Lahja tiesi kuitenkin kertoa, että maisema on Espanjasta ja että taulun tekemisessä on käytetty oliko se nyt kuutta eri tekniikkaa. Lahja tiesi myös kertoa, että taiteilija on opiskellut kuvataiteita Kiinassa, joten en minä aivan hakoteillä ollut. Ihailen ja ihmettelen heitä, joilla on maalaamisen kyky! Vaikka toisaalta, siinä jos missä harjoitus tekee mestarin. Siinäkin.

Jos mieleni harhaili levottomana ennen esityksen alkua, runojen, äänten ja huilumusiikin muodostama kokonaisuus onnistui rauhoittamaan sen. Ja taas on pakko sanoa, että ihailen ja ihmettelen ihmisiä, jotka onnistuvat saamaan huilustaan sellaisia ääniä – oma aikuishuiluopiskeluni ei ole yuottanut montaakaan pihausta.

 

WP_20180314_008.jpg

Vielä on hehkutettava Järvenpään Kukkatalon Saija Sitolahden upeita taideteoksia – voisiko näitä sanoa kukkamandaloiksi.

Värinää-viikot jatkuvat yhä, suosittelen. Ja uskomatonta kyllä, kaikki esitykset ovat maksuttomia.

Tapahtuman ohjelma löytyy osoitteesta varinaa.fi

WP_20180314_009.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Ajattelin tänään