Varttunut vaan ei virttynyt

Jatkaakseni ensimmäisen postauksen aiheesta…löysin tämän vuosia vanhan tekstin tiedostojeni kätköistä, ilmeisesti olen jo silloin ajatellut blogin perustamista. Ja ajatukseni ovat olleet saman suuntaisia kuin nyt. Teksti vaikutti ihan ookoolta, joten päätin julkaista sen nyt, naistenpäivän viime minuuteilla.

Puristan nimeltä mainitsemattoman saksalaisen halpakaupan tiskiainepulloa. Puristan vielä kovempaa vaikka näen jo nyt, että pullon suu on tukossa. Ja plöts, silmälasin linssin päälle pullahtaa mönjää kuin vauvan oksennusta. Paitsi että tämä haisee taatusti pahemmalta, vaikkeivät minun kokemukseni vauvoista kovin kummoisia olekaan.

Paitsi että tämä on vaaleanpunaista ja jos tämä olisi vauvan oksennusta, olisin äitinä tai tasapuolisuuden nimissä isänä hyvinkin huolissani.

Mönjä peittää koko linssin ja saa minut ajattelemaan sanontaa katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi. Näiden lasien läpi ei kyllä näkisi mitään, ja sehän voisi olla hyväkin jos ajattelee maailmaa sellaisena kuin se nyt on.

Nyt ajattelen noita vaaleanpunaisia laseja vähän henkilökohtaisemmalta kannalta. Eli olenko minä katsonut omaa maailmaani, omaa elämääni pinkkien tai possujen linssien läpi. Ajatellut, että maailma ympärilläni on kulkemista odottavien polkujen verkosto. Että kaikkialla on avoimia kirjoja, jotka vain odottavat, että minä avaisin ne.

Kunnes yks kaksi nips naps herään siihen, että hyvällä, tosi hyvällä tuurilla elämästäni on jäljellä puolet, rehellisyyden nimissä alle puolet. Että aikaa ei enää olekaan pohjattomasti, että vasemman lonkan joka-aamuinen kolotus onkin juuri minun elämääni.

Että olen 55+ ja minuun kohdistuu jatkuvasti siihen liittyviä hienovaraisia ja vähemmän hienovaraisia huomautuksia, vihjauksia, informaatiota ja kaupallisen hyödyn tavoittelua. Ja että hätkähdän joka kerta, kun joku niistä osuu kohdalleni. Siis monta kertaa päivässä.

Entäpä jos ryhtyisin leikkimään laivanupotusta omilla säännöilläni. Nimittäin usein osuu, mutta koskaan ei uppoa.

Ensimmäinen tehtäväni onkin listata osumasanoja, jotta voin tarkastella niitä lähemmin, niiden uusien moniteholasieni läpi, jotka käyn tänään noutamassa paikalliselta optikolta. Siis täältä pesee; 55+, varttunut, tukevasti keski-ikäinen, kukkahattutäti, tätiratsastaja, kokeneempi ihminen….

Ja vähän mainossanastoa; kohottava, kiinteyttävä, virtsankarkailua estävä, limakalvoja huoltava ja kosteuttava, luonnollisesti vaihdevuosivaivoihin…

En lähde erittelemään näitä sanoja ja niiden takana olevia ajatuksia ja ajatuksettomuuksia, ennakkoluuloja ja ennakkoluulottomuutta, silkkaa ilkeyttäkään.

Tyydyn kirjoittamaan listaa ja päästämään ne sillä tavalla ulos itsestäni.

Jos olet samassa jamassa, kokeile ja kerro kokemuksistasi.