Ensimmäisenä vuoroon pääsee Timo Rautiainen & Neljäs Sektori. Bändin uusin levy julkaistiin elokuun alussa, joten minulle varsin tuoreesta levystä on tällä kertaa kyse, yleensä ostelen jo vuosia sitten ilmestyneitä levyjä, kun bongaan niitä jostain. 

Edellisessä tekstissä sanoinkin, että levy on tuttua Rautiaista, ja niin onkin. Teemat ovat synkkiä, joskin niissä on hauskoja pilkahduksia sekä ironiaa mukana – hyvä, sillä vakaviakaan asioita ei saa ottaa liian vakavasti. 

Avausraita Kun kaikki inhimillinen on vierasta on mukavan menevä, ja siinä on radiopotentiaaliakin, näkisin. Muuten laulusta on vaikea sanoa mitään, yhteiskuntakritiikillä on ainakin peli avattu, mutta jotenkin en silti osaa muodostaa sanojen puolesta mielipidettä. Tämä on vauhdikkaampaa synkkyyttä ja uhkaa kuin vaikka nelosraita – ja hyvä niin, sillä itse pidän paljonkin näiden herrojen vauhdikkaammista lauluista. 

Oma arkipyhä, levyn toinen singlejulkaisu, tuntuu tutulta ja lohduttavalta, ja en voi olla hymähtelemättä osuville sanoituksille. Jos laulu alkaa säkeellä ”Herään, heti vituttaa”, täytyy sen olla hyvä 😀 Kertosäekin on tarpeeksi tarttuva siihen, että laulu jää mieleen sanoitusten lisäksi – sinkkubiisiltä jokseenkin vaadittava ominaisuus, tuo mieleenpainuvuus. Hieman mietittävää antaa toinen säkeistö: ”Tabletin kun halkaisen / päänsärky heti kohta helpottaa / Ja pian luuri joenpohjasta vilkuttaa”, tarkoittaako tuo mainittu tabletti lääkeainetta vai elektroniikkaa? Tätä pohdittiin Youtubessa, ja minusta kumpikin tulkinta kävisi tähän. 

Suomisen perhe tarjoilee taas hieman synkemmän kuvan, nimensä mukaisesti suomalaisesta perheestä, ihan hyvä ralli, mutta ei pärjää edelliselle laululle. Aika lailla muiden kanssa samaa tavaraa tämäkin, mutta en tiedä tarjoaako juuri tämä laulu välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä (itse en siis kovinkaan syttynyt tälle).

Seuraava laulu, Kaikki maailman aika, tarjoilee jykevän riffin heti alkuun – hyvä! Sanoituksissa käsitellään samoja teemoja kuin vanhassa laulussa nimeltä Cats in the Cradle. Vai miten on, ensin lauluissa kerrotaan lapsesta, jonka vanhemmalla (laulun kertoja) ei ole lapselleen aikaa. Myöhemmin osat vaihtuvat, ja kun vanhempi on, no, vanha, ei lapsella oikein enää olekaan aikaa. Kaikki maailman aika ottaa tähän aika-ajatukseen tukeutuen mukaan myös totta kai sen näkökulman, että se kulkee eteenpäin, tahtoisi tai ei, ja jälkeenpäin on vaikea muuttaa jo menetettyjä asioita. 

Suomalaisuuden voitto näkyy myös seuraavassa, reippaan menevässä laulussa, Fysiikan laissa, joka alkuun kuulostaa hauskalta, mutta päättyykin sitten aika onnettomasti (ei mikään yllätys, kun tästä bändistä on kyse). Rentoa tykitystä, ja jotenkin hyvin tunnistettava laulu, tai siis, tietää kyllä saman tien kenen laulusta on kyse. Ihan hyvä biisi, toimii osana kokonaisuutta.

Oman onnensa sepät on laulu, josta en oikein saanut otetta aluksi, tämäkin on sellainen joka minun piti muutamaan kertaan kuunnella että se aukesi paremmin. Ihan toimiva laulu, ja kertosäe jää soimaan päähän kyllä, levyn helpoimpia lauluja tarttua toisaalta. Tämänkin voisi, hieman varauksella, kuulla radiosta, toimisi siis siihenkin suuntaan! 

Missä hän on tänään? on taas aika todenmukainen sanoituksiltaan. Laulussa kun on kyse alkoholisoituneesta ja ilmeisesti masentuneesta henkilöstä, joka yleensä viettää aikaa kantabaarissaan, mutta kerran ei tulekaan, kun on vetänyt itsensä narun jatkoksi. Tutun synkkää ja kuolemakin on läsnä, mikä ei sinäänsä yllätä, mutta. Laulu on ehkä turhan, hmm, pirteä ja vauhdikas siihen nähden, siis melodialtaan, ja mietinkin laulua kuunnellessa että voiko tämä olla näin pirteä ja synkkä samaan aikaan, mutta se toisaalta haastaa kuuntelijan juuri siksi. 

Seuraavana listassa on Nuotiolla, joka on hyvinkin erilainen kuin edeltävä laulu. Minun mielestäni tämä on hyvinkin kaunis laulu, ja aika yksinkertainen, ilman turhaa kikkailua. Saan tästä myös hieman gospel-fiiliksiä, se nimittäin kuulostaa hieman joltain rippikoululaululta, mutta ei häiritsevästi. Tämä on tuosta huolimatta yksi tämän levyn suosikkejani.

Jeesus tulee takaisin ei sitten ole lähelläkään sitä gospelia 😀 Itse asiassa tämäkin on oikein virkistävä kappale, kritiikkiä jälleen mutta vähän eri suuntaan tällä kertaa, ja itse en voi kuin hymyillä tälle laululle, aika osuva kuvaus nimittäin, minkä tämä maalaa. Hyvä, ja hauska, laulu, ja toimii! Jokuhan tästäkin tietysti vetänee herneet nenään mutta siinähän vetää, tämä on loistava. 

Synkkien puolue tuli jo hyvän aikaa sitten ulos singlenä, melkein vuosi sitten! Muistan, kun se sai silloin hieman ristiriitaisia arvosteluja, enkä itsekään ihan tiennyt mitä mieltä olisin, mutta tähän kokonaisuuteen se sopii oikein mainiosti. Ja oikeastaan tämä kuulostaa paremmalta osana kokonaisuutta, ehkä, sillä itselleni tämä laulu tarvitsi ainakin hieman sulattelua ennen kuin se alkoi toimia yksistään. 

Levyn viimeinen laulu on nimeltään Sektorock, ja yllätyin vähän, kun huomasin sen olevan instrumentaali! Ei mikään kovin perinteinen veto, mutta itse pidin tästä, tuo vähän vaihtelua levyyn, sillä se alkaa jo hieman kevyemmän kuuloisesti, kuin nuo muut. Tämä on toisaalta kovinkin erilainen kuin levyn muut laulut, vähän kokeellisempi, kun muut luottavat aika lailla tuttuihin konsepteihin. Mikäs siinä, hyvien muusikoiden soittoa on aina ilo kuunnella, ja instrumentaaleissa se tulee ehkä paremmin esiin kuin lauletuissa biiseissä, itse ainakin näin suomenkielisissä lauluissa keskityn paljonkin sanoihin. 

Kaiken kaikkiaan siis, aika jykevä setti noita lauluja. Kokonaisuudessaan tämä järkäle kestää 43 minuuttia, mikä on ihan hyvä pituus. Vaikka Sektoria mielellään kuuntelenkin, ja muuta Rautiaisen tuotantoa myös, niin määräänsä enempää sitäkään ei jaksa. Teemat kun pyörivät aika lailla samoja linjoja, ja välillä haluaisi jo jotain kevyempää. Silti kokonaisuudessaan oikein kelpo levy, voin suositella, varsinkin jos aikaisempaa tuotantoa on kuunnellut.