Uskallan väittää, että musiikkimakuni on varsin monipuolinen. Varsinkin kesäisin minua viehättävät erikoisemmat jutut, kun taas syksyllä ja talvella on mukava turvautua niihin vanhoihin suosikkeihin. Pimeän ja kylmän jakson kestää helpommin kun vierellä on joku tuttu asia helpottamassa, minulla se on usein musiikki. Mielellään vielä sellainen vähän raskaampi versio omasta musiikkimaustani. Kun joku muu purkaa ne aggressiot puolestani, voin itse keskittyä muuhun, vaikka teenjuontiin ja mansikoiden sulattamiseen. 

Nyt kuitenkin eletään vahvasti kesää, joten eipä ajatella vielä noin pitkälle. Kesä on huoletonta aikaa, jolloin ruodussa ei tarvitse pysyä. Kun on loma, voi heittää kaikki ajatukset ja ennakkoluulot nurkkaan (nämä ennakkoluulot koskevat tässä tapauksessa musiikkia, mutta esimerkiksi ruokaan liittyviä on ihan yhtä hyvä murtaa kesäaikaan), ja sepä onkin resepti jolla aikoinaan löysin erään hyvän kesäbändin. 

Pidän folk metallista, osittain siksi että minusta on kiehtovaa kuunnella, miten vanhat kansanperinteet on saatu liitettyä moderniin musiikkin, ja osittain siksi, että onhan se hauskan kuuloista, kun ne perinnesoittimet siellä sähkökitaroiden taustalla tuovat erilaista äänimaailmaa lauluihin. Niin, eikä varmaan se asia, että pidän historiasta, ole vaikuttanut ollenkaan tähänkään kiinnostukseeni. 

Löysin erään bändin pari vuotta sitten, ja minusta se on aivan loistava kesäpäivien taustalle soimaan. Ne harvat kaverini, joille olen kyseistä bändiä soittanut, eivät ole olleet yhtä innostuneita – bändi kun saattaa laulaa esimerkiksi verisistä taisteluista, mikä ei ole ollenkaan vieras aihepiiri folk metallille. Itse en taas aina jaksa kuunnella niitä sanoja, vaikka ne mielenkiintoisia olisivatkin, vaan olen sitä mieltä, että laulujen pehmeä tunnelma sopii kesän huolettomiin päiviin oikein hyvin. 

Bändi, josta puhun, on virolainen Metsatöll. Minusta heidän laulunsa ovat siinäkin mielessä hauskoja, että he tosiaan laulavat viroksi, ja joskus on hauska yrittää arvailla, että mitä lauluissa lauletaan. Ulkomaalaiset kaverini, joille olen heidän musiikkiaan joskus soittanut, ovat olleet yllättyneitä kielten samankaltaisuudesta, viroa kun ei juuri kuule missään edes sitäkään vähää mitä suomea. 

Lempilauluni tältä bändiltä on ensimmäisenä bongaamani Küü, ensimmäiseltä levyltä löytyvä Sõjahunt, sekä uusimmalla levyllä oleva See on see maa. Laulut ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta kaikki ovat todella hyviä! Jos siis kaipaa hieman erilaista kesämusaa, niin tässä olisi. 

//www.youtube.com/embed/dC3Q9q4cRZA?rel=0″ width=”560″>

Itse pidän laulajan äänestä myös kovasti, se sopii näihin lauluihin oikein hyvin. Ja viron kieli kuulostaa virkistävältä, ja bändin sanoitukset antavat uutta perspektiiviä naapurikansankin historiaan, josta itse en ainakaan paljoa tiedä.