Mökkihöperöityminen
Tämän vuoden teema on omassa elämässäni tietyllä tapaa ollut unelmien toteuttaminen. Sekä muutama tärkeä keikkaunelma (Adele & Coldplay) että pitkäaikainen unelma omasta koiranpennusta ovat toteutuneet. Tässä kuussa toteutui yksi vielä suurempi haave, kun ostimme mieheni kanssa itsellemme ikioman kesämökin!
Oma kesämökki on myös ollut haaveissani jo pitkään. Olen aina tykännyt mökkeilystä, puutarhanhoidosta ja remontoinnista, joten on ihanaa päästä toteuttamaan näitä juttuja ikiomassa kesäpaikassa. Olemme toki aiemminkin mökkeilleet paljon miehen suvun mökillä ja tehneet siellä myös remonttia, mutta halusimme lisäksi paikan, joka olisi ihan vain meidän kahden oma. Jossa voimme tehdä asiat juuri niin kuin itse haluamme, tai olla tekemättä jos siltä tuntuu.
Halusimme kesäpaikan, jossa olisi paljon remontoitavaa ja laitettavaa, jotta saisimme oman kädenjälkemme näkyviin ja pääsisimme tekemään paikastamme omannäköisen. Olemme molemmat mieltyneitä vanhoihin rakennuksiin ja selvää olikin, että haluamme mökin, joka on vanha ja jossa on vanhoille taloille ominaista luonnetta. Itse en ole kovinkaan suuri uusien rakennusten ystävä, usein ne tuntuvat omaan makuuni jotenkin sieluttomilta ja kylmiltä. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen elänyt lapsuuteni rintamamiestalossa, jonka isäni kunnosti omin käsin lattiasta kattoon. Usein elettiin vähän remontin keskellä ja vanhat portaat ja lattiat narisivat aina, mutta voi sitä tunnelmaa! Sitä ei tavoita mielestäni missään muualla, kuin vanhoissa puutaloissa.
Meidän kesämökkimme on 1920-luvulla rakennettu entinen puusepän verstas, tuollainen suloisen mummonmökin näköinen. Tontilla on aiemmin sijainnut suurempi päärakennus, joka on palanut 1960-luvulla, ja silloin tämä verstas on muutettu ”päärakennukseksi”. Tosin, tämä päärakennus on varsin pieni, vain noin 20 neliömetrin kokoinen. Lisäksi tontilla on vanha, melko huonokuntoinen vaja.
Erityisen ihanaa on suuri ja vehreä puutarha, jossa on iso kasvimaa täynnä hyötykasveja sekä myös paljon marjapensaita ja omena- ja muita hedelmäpuita, kukkaistutuksia, muutamakin eri pöytäryhmä ja paljon mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Melkein ensimmäiseksi kasasimme pihalle ison uima-altaan, sillä elokuussa on vielä niin lämmintä, että ehtii hyvin polskuttelemaann.
Monenlaisia remonttisuunnitelmia pyörii päässä, ja osa on jo polkaistu käyntiinkin. Muovimatot revittiin irti ja vanha lautalattia kaivettiin esiin. Yhden ulkoseinän laudoitusta on alettu purkamaan, jotta se saadaan uusittua ja maalattua. Keltaiset ikkunanpuitteet maalataan valkoisiksi. Keittiö remontoidaan täysin, ja yksi mahdollisuus olisi myös rakentaa ullakolle makuuhuone. Mutta mistään ei oteta liikaa stressiä tai paineita. Mitään aikatauluja ei ole. Hommaa tehdään kun siltä tuntuu, ja sitten kun ei tunnu, voi aina pulahtaa uima-altaaseen tai loikoilla riippukeinussa. Tai voi vaikka lähteä veneilemään, sillä kauppaan kuului myös venepaikkaoikeus mereltä, muutaman sadan metrin päässä taloltamme.
Vieläkin on vähän vaikeaa uskoa todeksi, että kaupat on todella tehty ja tämä paikka on nyt meidän. Yhtäkkiä elämässä tapahtuukin niin paljon ihania ja onnellisia juttuja, ettei pää meinaa pysyä mukana.Vähän välillä pelottaa, voiko hyvä tuuria jatkua loputtomiin. Mutta ei sellaista kannata turhaan pelätä. ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”, sanoi Muumipappa. Ehkäpä en joskus vain ollut itse vielä valmis? Ja nyt näytän olevan erittäinkin valmis, kun kaikkea hyvää tupsahtaa eteen. Muistakaa tekin olla, sillä elämä osaa yllättää positiivisesti!
-Netta
Lue myös: