Onnea on… polkupyörä!
Niinhän sitä sanotaan, että elämässä onnenaiheet kannattaisi löytää niistä tavallisista, arkisista asioista. Ja joskus juurikin ne tuottavat sitä kaikinta suurinta iloa tai suorastaan nostavat elämänlaatua. Yksi pieni, mutta iso asia joka on saanut hymyn huulilleni viime viikkoina, on ollut pyöräily.
Muutama vuosi sitten olin varsinainen jopotyttö. Minne meninkin, taittuivat matkani paikasta A paikkaan B turkoosilla jopollani. Uskollinen menopelini kuljetti minut niin töihin, yliopistolle kuin iltarientoihin (kyllä, jopa baariin tuli joskus ennen muinoin mentyä pyörällä). Helsingin keskustassa pyörä lieneekin kaikken nopein kulkuväline, sillä ratikat ovat tunnetusti varsinaisia matelijoita, autoillakin jumittuu liikenneruuhkiin ja -valoihin ja käveleminen nyt vaan on yksinkertaisesti tylsempää (ja hitaampaa) kuin polkeminen.
Pari vuotta sitten kävi kuitenkin niin, että pyöräni kumi puhkesi, ja samoihin aikoin muutin yhteen miehen kanssa, jolla on auto. Voitte arvata kuinka kävi – pyörän kumin korjaaminen viivästyi ja viivästyi, ja yhä lyhyemmät matkat alkoivat taittua autolla. Lisäksi opiskelut sitten pikkuhiljaa loppuivat ja siirryin työpaikkaan, jonne piti kulkea bussilla, joten mahdollisuudet pyöräillä myös vähenivät. Mutta tänä kesänä kun muutimme ja minulla oli myös pitkä, usean viikon kesäloma, huomasin minulla taas olevan tarvetta toimivalle pyörälle. Niinpä vihdoin ja viimein, hävettävän pitkän ajan päästä, pyöräni kumi korjattiin ja olen taas tehnyt paluun satulan selkään.
Ja voi hitsi, miten ihanan helppoa ja näppärää tämä pyöräily onkaan! Saan nukkua aamuisin pidempään ihan vain siksi, etten kulje julkisilla tai kävellen, vaan huristan pyörällä. Ja olen iloinen siitäkin, että pyöräni on ihan oma eikä keltainen kaupunkipyörä. Tällä saa ajaa juuri mistä haluaa ja juuri minne haluaa, juuri niin kauan kuin haluaa eikä tämä maksa mitään (ja on todellakin maksanut ostohintansa takaisin ajat sitten). Olen ajanut nyt muutamia kertoja Baanalla, ja vau miten upea, jalankulkijoille ja pyöräilijöille varattu reitti se onkaan. Koko kaupunki tuntuu nyt taas paljon pienemmältä ja saavutettavammalta, kuin voin suhata ympäri kantakaupunkia useaan kertaan päivän aikana.
Mulla on ollut usein tapana kutsua itseäni crazy catladyksi, mutta en tajunnut, että oon jo pitkään ollut myös crazy bicycle lady. Hetken se rooli oli tauolla, mutta nyt se on taas palannut rytinällä. Kotoa lähteminenkin tuntuu nyt jotenkin helpommalta, kun ei tarvitse selvittää reittioppaasta, miten jonnekin pääsee tai varata hirveästi aikaa kävelyyn. Ja tässä on vielä sekin hyvä puoli, että pyöräily on erinomaista hyötyliikuntaa! Sanoinko jo tarpeeksi selvästi, että yksi mun elämään onnellisuutta tuova tekijä on tuo kaksirenkainen, korilla varustettu vempain?
Toivottavasti ruudun silläkin puolen on löydetty pyöräilyn ilo. Suosittelen kokeilemaan!
-Netta
Lue myös: