Kun pyöräsi varastetaan

  • Ensin tulee itku.
  • Asian surkuttelun jälkeen seuraavat itsesyytökset. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko pyörä pitänyt tuupata viikonlopun ajaksi tänne 36 m2 asuntoon sisään?
  • Alat etsiä syyllisiä. Syyllinen on kenties pihakansiremontti, jonka takia pyöriä ei voi tällä hetkellä säilyttää sisäpihalla. Vai onko se sittenkin rakennusliike, jonka rakentama väliaikainen pyöräsäilytystila oli niin heppoisesti rakennettu, että sinne voitiin murtautua? Ja tietysti itse varas, sehän tässä se kaiken pahan alku ja juuri on!
  • Teet rikosilmoituksen ja ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Sen jälkeen vielä julkisen postauksen useampaan Facebook-ryhmään varastetusta pyörästä.
  • Saat Facebookissa viestin, jossa silminnäkijä kertoo, että on 99 % varmuudella nähnyt pyöräsi Kalliossa jollain laitapuolen kulkijalla.
  • Lähdet autolla ajelemaan ympäri Kalliota ja tuijotat mielipuolisesti kaikkia mahdollisia pyöriä. Toteat, että turkooseja Jopoja ei tässä kaupungissa näytä olevan missään.
  • Ajat turhautuneena kotiin ja viestität ystäville, että silmät täytyy pitää auki Kallion suunnalla turkoosien Jopojen varalta.
  • Kierit sängyssä ja kun vihdoin nukahdat, näet unta, jossa varastatte työkaverin kanssa pyörän takaisin.

40110854_10212376792236243_6444508976364126208_n.jpg

  • Koet huonoa omaatuntoa siitä, että murehdit näin paljon. Sehän on vain pyörä. Ei kuolema, ero, työpaikan menetys, sairaus tai muu ”oikea” ongelma.
  • Toteat kuitenkin, että saat tuntea mitä tunnet. Saa tuntua epäreilulta. Saa olla surullinen ja vihainen. Tunteet pitää käsitellä ja tuntea, tiedettehän.
  • Toteat, että vaikka ostaisitkin uuden pyörän, se ei ole enää tämä sama. Se, jonka selässä olet kulkenut 6 vuotta joka paikkaan. Näköjään myös polkupyörällä voi olla tunnearvoa ja siihen voi liittyä lukematon määrä muistoja.
  • Laskeskelet päässäsi, ettet todellakaan voi ostaa uutta pyörää nyt, eikä vakuutuskaan varmaan tule tämän ikäisestä pyörästä maksamaan kuin roposia omavastuun jälkeen.
  • Kyttäät maanisesti Tori.fi:tä, josko pyöräsi ilmestyisi myyntiin sinne. Päivität sivua aivan liian usein.

To be continued.

-Netta

Lue myös:

Sain varastetun pyöräni takaisin!

 

Kommentit (4)
  1. Inhottavaa! Toivottavasti löytyy, pidän peukut pystyssä! 🙂

    1. Joo ei kiva! 🙁 Mutta tää on kyllä valitettavan yleistä ainakin täällä Helsingissä, ja nimenomaan Jopojen suhteen. Vähän epäilen mahtaako enää löytyä, mutta koskaan ei voi tietää! 🙂

  2. Voi ei! 🙁 Todella ikävä juttu. Sinulla on todellakin oikeus kaikkiin noihin tunteisiin, eikä tarvitse yhteen vähätellä tai verrata muuhun. Ymmärrän hyvin, koska itseltänikin on joskus varastettu pyörä, ja sen jälkeen on ollut todella orpo olo, kun on tottunut kulkemaan lähes kaikki matkat pyörällä. Ja kaiken lisäksi pyörä ei ole mikään pikkuhankinta, ja tuo sinun omasi näytti niin kauniilta, että siihen liittyi varmasti myös tunnearvoa, jota ei voi noin vain ostaa takaisin.

    Toivon kovasti, että saisit omasi takaisin. <3

    1. Ihanaa, että ymmärrät! <3 Ajattelin jo, että onko tämä postaus ihan lapsellinen ja typerä ja epäreilu niitä kohtaan, joilla on jotain isoja suruja elämässään, mutta toisaalta, kyllähän kaikenlaiset tunteet on sallittuja meille kaikille ja kyllä tällainenkin juttu väkisin harmittaa. Ja juurikin tuo, että jotenkin tälle pyörälle oli kertynyt tunnearvoa, ja tosiaan sekin, ettei mulla kyllä nyt ole varaa ostaa uutta lähes 500 euron pyörää todellakaan! Tuskin ostan sitten enää koskaan ollenkaan. Tämän pyörän olin aikoinaan saanut vanhemmiltani, joten siksikin harmittaa, että tämä nyt vietiin. 

      Kiitos tsempeistä, ne lämmittävät! <3 Se voi olla, että pyörä jää löytymättä, mutta pidän silti sormet ja varpaat pystyssä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *