Valitse nähdä hyvä
Viikonloppuna uin ajatuksissani hieman syvissä vesissä. Sydän oli raskas ja kyyneleet polttivat välillä silmissä. Olisin halunnut vetäytyä ihan omiin oloihini ja pysytellä siellä vähintäänkin koko äitienpäivän. Ei mitään uutta tai vakavaa kuitenkaan – ajatukseni vain harhautuivat taas miettimään niitä asioita elämässäni, jotka eivät ole ihan sillä tolalla, kuin millä haluaisin niiden olevan. Olen kuitenkin jo kauan sitten hyväksynyt sen tosiasian, että nämä asiat tulevat nyt olemaan niin kuin ne ovat; eivät niin kuin minä haluaisin. Sellaisia asioita meillä kaikilla on elämässämme, koska niin kuin vanha sanontakin kertoo – kaikkea ei voi saada. Sen sijaan kuitenkin paljon voi.
Usein saatamme olla jostain asiasta kateellisia muille. On tärkeää muistaa, että kukaan ihminen ei saa kaikkea. Kaikilta puuttuu jotain, ja jokaisella on omat ristinsä kannettavinaan. Onnellisuudessa on kuitenkin paljon kyse siitä, miten suhtautuu elämään, menetyksiin ja puutteisiin. Luulen, että onnellisimmat ihmiset ovat niitä, jotka jollain tapaa onnistuvat kääntämään vaikeudet rikkaudeksi ja viisaudeksi ja pääsemään eteenpäin sen sijaan, että jäisivät vellomaan vaikeuksiinsa.
En tiedä, miksi omalla kohdallani on niin usein ollut helpompaa katsoa asioita ja elämää vähän harmaiden lasien takaa. Kiinnittää aina huomiota siihen, mitä ei ole, mitä puuttuu, mikä meni pieleen ja mikä voisi olla paremmin. Varsinkin itseäni ja omia virheitäni kohtaan olen ollut aina tiukka ja armoton, ja varmasti olenkin itse itseni pahin vihollinen. Aina huomaamassa sen, mitä tein väärin, mikä oli noloa tai milloin olin tyhmä. Myös muissa elämän epäonnistumisissa ja puutteissa olen helposti jäänyt möyrimään negatiivisuuteen. Ajatellen, että taas minulla on rankkaa ja taas minulta puuttuu jotain.
Vaikka oikeastaan nyt (vähän jo vanhempana ja viisaana) osaan nähdä isomman kuvan. Juttuhan on nimittäin niin, että elämässä voi saada paljon, mutta kukaan ei voi saada kaikkea. Vaakakuppi painaa yleensä aina saman verran, mutta siinä tasapainottelevat ja vaihtelevat eri asiat. Osan siitä mitä saamme, voimme itse valita ja osaan asioista voimme ihan suoraan vaikuttaakin, ja monet valintamme vaikuttavat suoraan siihen, mitä saamme ja toisaalta siihen, mitä ehkä samalla menetämme. Voimme tehdä paljonkin esimerkiksi uran, asuinpaikan ja harrastustemme eteen, ja siten edistää sitä, mitä meillä on. Mutta sitten on paljon asioita, joille emme itse tai yksin voi niinkään paljon – terveys, perhesuhteet, parisuhde tai elämän odottamattomat sattumat.
Mutta se mihin erityisesti voimme vaikuttaa, on oma asenteemme. Katsommeko harmaiden lasien läpi aina sitä, mitä puuttuu, mitä muilla on enemmän ja paremmin tai mitä vielä haluaisimme. Näin olen itse liian paljon ja liian usein tehnyt. Sen sijaan kannattaisi kuitenkin riisua nuo harmaat lasit päästä ja katsoa vähän tarkemmin. Eikä ole lainkaan pakko laittaa päähän vaaleanpunaisia linssejä, koska ihan paljaalla silmälläkin näen, että mulla on oikeastaan lähes kaikki asiat ihan huippuhyvin juuri nyt. Olen todella onnekas ja etuoikeutettu ihminen. Olen oikeastaan (valitettavasti) vähän niin kuin sivuuttanut koko onnellisuuteni ja hyväosaisuuteni katsellessani lähinnä niitä juttuja, jotka ovat mielestäni elämässäni väärin. Sen sijaan olisin voinut koko senkin ajan keskittyä ihailemaan kaikkea sitä huikeaa, mitä mulla on käsillä juuri nyt: hyvä parisuhde, ihana oma kesämökki, pitkään ja hartaasti odotettu oma koira, ja viimeisimpänä tosi kiva työ. On myös terveyttä, ystäviä, katto pään päällä ja mahdollisuus lähteä toteuttamaan mitä ikinä sitten haluankaan.
Olen lukenut, että yhtä negatiivista kommenttia vastaan ihminen tarvitsee kymmenen hyvää. Ehkä se kertoo jotain meidän mielenlaadustamme – helposti takerrumme huonoon. Minä olen takertunut elämäni epäonnistumisiin ja epäkohtiin ja möyrinyt niissä, vaikka olisin voinut sen sijaan paistatella hyvissä asioissani. Mutta toisaalta on niinkin, että pitkän epäonnisen elämänjakson jälkeen olen varmasti vain tullut varovaiseksi ja vähän pelännytkin olla onnellinen. Pelännyt sitä, että ehkä tämä kaikki hyvä haihtuu savuna ilmaan yhtä nopeasti, kuin se ilmaantuikin. Erehtynyt kuvittelemaan, että kohtaloni on olla jokin epäonninen tyttörukka. Vaikka eihän se niin ole. Ne harmaat linssit siinä vain hämäävät.
Ja nyt olen ihan oikeasti päättänyt, että ne ikävät asiat, joille en mitään voi ja jotka ovat olleet olemassa jo vuosikausia, eivät enää määritä tätä nykyhetkeä. Aion mieluummin nauttia nyt ja pahimmassa tapauksessa sitten vaikka tippua korkealta, mutta en aio elää elämääni peläten, surkutellen ja jossitellen. Ainakin olin sitten onnellinen nyt, ja se todellakin oli sen arvoista.
– Netta
Kuvat: Pexels.com
—
Lue myös:
Ikäkriiseilyä tai ainakin ikäpohdintaa
Elämässä pystyy kaikkeen – vaikka rakentamaan seinän