Ajatuksia elokuussa
Kesäloma oli ja meni, blogi ei ikävä kyllä päivittynyt vaikka toivoinkin, että kesällä ehtisin kirjoitella. Varmaan osittain kyse oli myös saamattomuudesta, mutta ihan oikeasti myös ehtimisestä. Lomalla oli nimittäin paljon tekemistä – jälkiviisaana ajatellen ehkä liikaakin. Ehkä olisi pitänyt olla enemmän aikaa ihan vain ollakin. Aikaa löhötä aurinkotuolissa, istua laiturinnokassa, lueskella kirjaa, pyöräillä hiekkatiellä ja haaveilla. Mutta kun koronavuodet ovat menneet lähinnä kotona kököttäessä, ei sitä nyt vain malttanut levätä laakereillaan (tai saati kotona niiden seinien sisällä), kun sai luvan kanssa mennä ja tehdä. Tuli kierrettyä Suomea ristiin rastiin, rakennettua terassia mökillä ja nähtyä paljon ystäviä. Ja olihan se kaikki kyllä niin ihanaa.
Mutta yhtäkkiä on taas arki. Illat pimenevät, mietitään viikon ruokalistoja, unohdetaan käydä kaupassa ja tilataan sitten ruokaa kotiin Woltilla. Käytetään koiraa aamulenkillä, juostaan kiireessä töihin ja unohdetaan eväät. Uutiset pysäyttivät surullisella uutisella: Vesa-Matti Loiri on kuollut. Tuli tyhjä olo ja mieleen hiipivät viisaat sanat: ”Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä.”
Elämän rajallisuutta olen itse miettinyt muutenkin. Miten sitä pitäisi elämäänsä elää, ettei sitten kuolinvuoteella kaduta tekemättä jääneet asiat tai toisaalta tehdyt päätökset? Onko elämä tällaista samaa oravanpyörää seuraavat 40 vuotta – ja jos ei halua, että se on, mitä asialle voisi tehdä? Ei niin kovin pieniä kysymyksiä, eikä sellaisia, joihin löytyisi helposti vastauksia. Mutta onnekasta on, että tulee edes miettineeksi niitä asioita. Jotkut ihmiset kulkevat laput silmillä koko elämänsä, pysähtymättä koskaan miettimään, tekevätkö tietoisesti valintoja oman elämänsä suhteen, vai antavatko vain olosuhteiden ohjata kaikessa. Omalla kohdallani suurin pelko on juuri se, että viimeisellä hengenvedolla toteaisi, ettei ole elänyt niin kuin itse oikeasti haluaisi. Ja onneksi se ajatus on ohjannut minua tähänkin asti ja ohjaa edelleen.
Jos palataan vielä tähän hetkeen, niin syvällisistä pohdinnoista ja pienoisesta kriiseilystä huolimatta elämään kuuluu myös paljon hyviä asioita. Elokuussa aiomme nauttia vielä mahdollisimman paljon mökkeilystä ja siten vielä ”pidentää kesää”. Tiedossa on myös mökkiviikonloppu kahden tyttökaverin kanssa meidän mökillämme, siitä tulee takuuvarmasti tosi kivaa. Pieni jokasyksyinen sisustuskärpänen meinaa myös purra jo tässä elokuun puolella, ja olemmekin vihdoin päättäneet uusia yli 10 vuotta vanhan televisiomme (jossa alkaa olla kaikenlaista toimintahäikkää). Olin jo pidempään haaveillut Samsung Frame -telkkarista, ja onneksi mies innostui myös siitä, joten tilasimme nyt sellaisen ja odottelemmekin jo kuumeisesti sen saapumista. Lemmikkimme tuottavat tietysti iloa joka päivä, samoin viestittelyt ja kohtaamiset ystävien kanssa. Viime vuosina minulle on korostunut entistä vahvemmin se, että ystävämme ovat se ”sydämen perhe”, jonka itse valitsemme.
Tällaista pientä tajunnanvirtaa tähän iltaan – ehkäpä pitäisi useamminkin kirjoittaa ilman mitään sen kummempaa agendaa, ihan vain kirjoittamisen ilosta?
Voikaa hyvin ihanat <3
-Netta (IG @nettafrancesca)