Ajatuksia elokuussa

Kesäloma oli ja meni, blogi ei ikävä kyllä päivittynyt vaikka toivoinkin, että kesällä ehtisin kirjoitella. Varmaan osittain kyse oli myös saamattomuudesta, mutta ihan oikeasti myös ehtimisestä. Lomalla oli nimittäin paljon tekemistä – jälkiviisaana ajatellen ehkä liikaakin. Ehkä olisi pitänyt olla enemmän aikaa ihan vain ollakin. Aikaa löhötä aurinkotuolissa, istua laiturinnokassa, lueskella kirjaa, pyöräillä hiekkatiellä ja haaveilla.  Mutta kun koronavuodet ovat menneet lähinnä kotona kököttäessä, ei sitä nyt vain malttanut levätä laakereillaan (tai saati kotona niiden seinien sisällä), kun sai luvan kanssa mennä ja tehdä. Tuli kierrettyä Suomea ristiin rastiin, rakennettua terassia mökillä ja nähtyä paljon ystäviä. Ja olihan se kaikki kyllä niin ihanaa.

Mutta yhtäkkiä on taas arki. Illat pimenevät, mietitään viikon ruokalistoja, unohdetaan käydä kaupassa ja tilataan sitten ruokaa kotiin Woltilla. Käytetään koiraa aamulenkillä, juostaan kiireessä töihin ja unohdetaan eväät. Uutiset pysäyttivät surullisella uutisella: Vesa-Matti Loiri on kuollut. Tuli tyhjä olo ja mieleen hiipivät viisaat sanat: ”Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä.”

Elämän rajallisuutta olen itse miettinyt muutenkin. Miten sitä pitäisi elämäänsä elää, ettei sitten kuolinvuoteella kaduta tekemättä jääneet asiat tai toisaalta tehdyt päätökset? Onko elämä tällaista samaa oravanpyörää seuraavat 40 vuotta – ja jos ei halua, että se on, mitä asialle voisi tehdä? Ei niin kovin pieniä kysymyksiä, eikä sellaisia, joihin löytyisi helposti vastauksia. Mutta onnekasta on, että tulee edes miettineeksi niitä asioita. Jotkut ihmiset kulkevat laput silmillä koko elämänsä, pysähtymättä koskaan miettimään, tekevätkö tietoisesti valintoja oman elämänsä suhteen, vai antavatko vain olosuhteiden ohjata kaikessa. Omalla kohdallani suurin pelko on juuri se, että viimeisellä hengenvedolla toteaisi, ettei ole elänyt niin kuin itse oikeasti haluaisi. Ja onneksi se ajatus on ohjannut minua tähänkin asti ja ohjaa edelleen.

Jos palataan vielä tähän hetkeen, niin syvällisistä pohdinnoista ja pienoisesta kriiseilystä huolimatta elämään kuuluu myös paljon hyviä asioita. Elokuussa aiomme nauttia vielä mahdollisimman paljon mökkeilystä ja siten vielä ”pidentää kesää”. Tiedossa on myös mökkiviikonloppu kahden tyttökaverin kanssa meidän mökillämme, siitä tulee takuuvarmasti tosi kivaa. Pieni jokasyksyinen sisustuskärpänen meinaa myös purra jo tässä elokuun puolella, ja olemmekin vihdoin päättäneet uusia yli 10 vuotta vanhan televisiomme (jossa alkaa olla kaikenlaista toimintahäikkää). Olin jo pidempään haaveillut Samsung Frame -telkkarista, ja onneksi mies innostui myös siitä, joten tilasimme nyt sellaisen ja odottelemmekin jo kuumeisesti sen saapumista. Lemmikkimme tuottavat tietysti iloa joka päivä, samoin viestittelyt ja kohtaamiset ystävien kanssa. Viime vuosina minulle on korostunut entistä vahvemmin se, että ystävämme ovat se ”sydämen perhe”, jonka itse valitsemme.

Tällaista pientä tajunnanvirtaa tähän iltaan – ehkäpä pitäisi useamminkin kirjoittaa ilman mitään sen kummempaa agendaa, ihan vain kirjoittamisen ilosta?

Voikaa hyvin ihanat <3

-Netta (IG @nettafrancesca)

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (4)
  1. Vierailija S
    11.8.2022, 12:25

    Hyvä kirjoitus! Mun puolesta kirjoittele enemmänkin, jos vain siltä tuntuu :).
    Tunnistan itekin tuon, et ku mul oli kesäloma, niin ei tehnyt mieli yhtään olla kotona, vaan mökillä ja muualla. Ja niin olinkin! Sen verran et oli heittämällä pahin lomalta paluu ikinä. Oikeastaan vähän liittyy tuohon kuoleman/kaduttaako -teemaan, niin päätin loman jälkeen muuttaa muualle pois täältä ruuhkaisesta pääkaupunkiseudulta, jossa en viihdy. Tai siis on lisäks semmonen hyvä tilanne muutenkin muuttaa, niin on suht helppoa sanoa heippa Helsingille.

    1. Kiva kuulla, täytyisi kyllä yrittää saada jotain rutiinia kirjoitteluun, koska siitä niin kovasti tykkään 🙂

      Tuo ”pahin lomalta paluu ikinä” kuulostaa kyllä jotenkin tutulta, niiiin tahmeaa se on tänä vuonna ollut täälläkin. 😀

      Wau, hienoa että oot tehnyt tollaisen ison ja rohkean päätöksen! Kyllä sitä itsekin välillä miettii, millaista elämä olisi tämän hektisen pääkapungin ulkopuolella, ja puntaroi eri vaihtoehtoja. Mutta toistaiseksi ainakin moni asia pitää täällä, mutta onneksi meillä on tunnin ajomatkan päässä mökki, niin sinne pääsee sitten aina rentoutumaan.

  2. Useimmiten ne ihan vaan kirjoittamisen ilosta kirjoitetut postaukset on niitä parhaita myös lukea. Niissä ajatus solkuu yhdestä toiseen ja vielä uuteen eikä niissä ole rasitteena sellaista yleisfiilistä, että kirjoitinpa tän nyt koska tuntui, että on pakko tehdä niin. Välillä on hiljaisempia kausia, kun elämä vie mennessään ja sitten taas joskus tekstiä tosiaan syntyy kuin itsestään ja blogi päivittyy kuin huomaamatta useammin. Kiva lukea kuulumisia myös harvempaan tahtiin, koska eihän sitä oikeastaan edes joka päivä itsekään ehdi blogeja lukea. :’D

    https://astuharhaan.wordpress.com/

    1. No kiva kuulla! 🙂 Ja ihanaa kun vielä eksyit tänne <3 Ja niinhän se just menee, itse en edes oikein pysty kirjoittamaan ”väkisin”, en ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa. Joten olen päättänyt, että en ota blogista yhtään mtn stressiä, kirjoittelen vain kirjoittamisen ilosta kun siltä tuntuu 🙂 Ja toi on kyllä niin totta, että eipä sitä ehtisi joka päivä edes lueskelle muitten blogeja. Vaikka hassua, että joskus oli sellainenkin aika elämässä, kun ehti. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *