Alkusyksyn kuulumisia

Tänään tuntuu siltä, että haluan taas vaihteeksi kirjoitella ihan vain tavallisia kuulumisia. Jotenkin niiden ylös kirjaaminen konkretisoi aina itsellekin sen, missä mennään ja mitä elämässä tapahtuu juuri nyt. Ja mikä siinä onkin, että kuulumisten lukeminen on myös aina kiinnostavaa? Usein saan postaustoiveeksi kirjoitella ihan tavallisesta arjesta, joten ilmeisesti myös blogin lukijoita nämä tavalliset höpötykset kiinnostavat. Joten, tässäpä nyt vähän tarinaa siitä, mitä tänne kuuluu juuri nyt.

Muutokset töissä. Kuten kerroinkin jo aiemmin blogissa, olemme vaihtaneet toimistoa tänä syksynä, ja tämä uusi paikka on kyllä ollut itselleni tosi mieluinen. Meillä on syksyn mittaan töissä tiedossa vähän muitakin muutoksia, sillä toimintamme kasvaa jatkuvasti, ja niinpä tiimimme saa uuden jäsenen piakkoin. Sitä odotan myös erittäin innolla! Kaikki uusi pöhinä tuo aina uutta intoa omaan tekemiseen. Myös työtehtäväni ovat hieman muokkautuneet, ja työnkuvaani kuuluu yhä enemmän markkinointiin ja erityisesti vaikuttajamarkkinointiin kuuluvia juttuja, jotka ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja kivaa vaihtelua myöskin. Näiden parissa on tarkoitus jatkaa ja laajentaa työnkuvaani nimenomaan tähän suuntaan.

Mieliala. Kuten blogistani on ehkä välittynyt tässä viime aikoina, on päässäni käynyt kova suhina monen asian suhteen, ja tuntuukin, että elän jonkinlaista ison henkisen kasvun aikaa. Olen oppinut monessa suhteessa uutta, ja tärkeimpänä pidän sitä, että olen todella kyseenalaistanut sen, millä tavalla olen antanut ihmisten joskus kohdella minua ja pohtinut, miten haluan tulla ihmissuhteissa kohdelluksi jatkossa. Tämä asia on sellainen, johon voi itse omalla käytöksellään vaikuttaa, ja sitä opettelen. Olen käynyt monenlaisia tunteita läpi ja kokenut niin turhautumista, alakuloa kuin ahdistustakin, mutta toisaalta koen myös, että nämä asiat vievät minua eteenpäin. Olo on siis myös jollain tapa toiveikas ja odottava tulevan suhteen noin niin kuin laajemmassa mittakaavassa. Vähän kyllä olen kaivannut iloisia ja kivoja asioita lisää elämääni, ja päätinkin että alan tietoisesti haalimaan elämään kaikkea kivaa ja hauskaa.

Ihmissuhteet. Ihmissuhteiden saralla on ollut menossa monenlaista. Parisuhteessa on mennyt hyvin kuten aina, mutta monia muita ihmissuhteita olen punninnut (tai oikeastaan joutunut punnitsemaan) monelta kantilta. Elämässäni on ihmissuhteita, jotka eivät ole ihan sellaisia kuin toivoisin niiden olevan. Toisaalta, kuten kerroinkin jo aiemmin blogissa, olen myös saanut kesän aikana uuden ystävän, jonka kanssa yhteydenpito on ollut heti hyvin tiivistä ja on ollut huippua kohdata ihminen, jonka kanssa voi heti puhua rehellisesti kaikesta, omana itsenään. Oikeastaan tämä uusi ystävyyssuhde on saanut minut miettimään myös sitä, miten harvassa tällaiset oikeasti syvälliset ihmissuhteet elämässäni ovat, ja kuinka usein ihmissuhteet jäävät loppuviimeiseksi melko pintapuolisiksi, ilman sellaista todellista ajatusten ja tunteiden jakamista. Miksi niin usein tulee puhuttua säästä, työjutuista ja harrastuksista, kun oikeasti haluaisin puhua niin paljon merkityksellisemmistä asioista? Olen tajunnut, että minulle luottamuksen luominen muihin ihmisiin ei ole ihan helppoa, ja toisaalta myös jos joku menettää luottamukseni kerran, sitä on miltei mahdotonta saada enää takaisin. Kuitenkin on ollut mahtavaa huomata, että oikean ihmisen kanssa keskinäinen yhteys ja luottamus voi syntyä nopeastikin, myös näin aikuisiällä.

Harrastukset. Aiemmin syksyllä haaveilin varaavani jonkun kurssin kansanopistosta, mutta niinpä se vain jäi – en ehtinyt tutkia kurssitarjontaa ennen ilmoittautumisten alkamista. Sen sijaan joogassa olen käynyt nyt ihan joka ikinen viikko, ja tarkoituksenani on käydä jatkossakin. Harrastuksiini lukeutuu toki myös tämä bloggaaminen, ja se vie kyllä sen verran paljon aikaa, että ihan hirvittävästi mitään muuta ei ehdikään, jos haluaa että aikaa jää myös muullekin elämälle ja sosiaalisille suhteille. Katsotaan, josko keväälle kuitenkin ottaisin jonkun kurssin, vaikkapa valokuvausta jälleen.

Tv-ohjelmat. Syksy on tv-ohjelmien kulta-aikaa, ja monenlaisia sarjoja tulee telkkarista. Itselleni tv-syksyn tärkeimmät ohjelmat lienevät Ensitreffit alttarilla ja Vain elämää. Kumpikaan näistä ei ole uusi sarja, ja osa saattaa olla sitä mieltä, että nämä ovat jo parhaan aikansa eläneet, mutta itse olen kyllä molempiin ”koukussa”. Ensitreffit alttarilla -sarjassa on taas mielenkiintoiset parit, ja Vain elämää -sarjassa Paula Vesalan päivä oli todella koskettava – yksi parhaista päivistä sarjan historiassa, minun mielestäni. Laitoin kesällä Netflix-tilauksemme katkolle, ja nyt kun telkkarista tulee niin paljon kaikkea, ei ole tullut vieläkään otettua sille jatkoa. Pieni ”guilty pleasure” mulla on myös: olen hieman seurannut myös Big Brotheria. Vaikka se ei ole aivan täysin imaissut mukaansa, niin se on sellaista hyvää aivotonta hömppää ennen nukkumaanmenoa.

Syksyllä luvassa. Kalenterini on jo hieman täyttynyt syksyn osalta. Tiedossa on niin I Love Me- kuin Kirjamessutkin, molemmat lokakuussa. Lisäksi tiedossa on kaksikin eri teatterivierailua – ensin kahden ystävän kanssa Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa ja sitten Amélie Turun kaupunginteatterissa yhdessä miehen kanssa. En ole tosi pitkään aikaan käynyt teatterissa, joten on hauskaa, että nyt sattui kaksikin esitystä tälle syksylle. Ajattelimme myös jäädä Turkuun yöksi ja ainakin käydä syömässä hyvin. Emme ole käyneet Turussa varmaan kolmeen vuoteen, joten on tosi kiva päästä sinne pitkästä aikaa ja harrastaa vähän kotimaanmatkailua. Loppuvuodesta on tiedossa ainakin jokuset pikkujoulut ja lisäksi mulla on 30-vuotissynttärit, joita tosin ajattelin juhlia enemmän vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Ainakin sellaista kuuluu tänne juuri nyt. Mies on tällä viikolla työmatkalla, ja arkeeni on tuonut vaihtelua se, että joudun huolehtimaan lemmikeistä nyt itsekseni. Yleensähän meillä mies vie koiran ulos joka ikinen aamu vuoden ympäri (ja minä taas iltaisin), joten nämä aikaisemmat aamuherätykset koiralenkkeineen ovat minulle ihan uutta. 😀 Toisaalta huomaan, että pieni aamuinen pyrähdys ulkona piristää aika kivasti! Varsinkin nyt, kun ulkona on ollut jo aika pirteän kirpakka ilma.

Mitä teidän alkusyksyyn kuuluu? 🙂

Netta 

Kommentit (15)
  1. Kiva oli lukea kuulumisiasi!:) Itsekin olen menossa lokakuussa katsomaan siskoni kanssa tuota Pientä Merenneitoa, jota onkin odotettu jo kovasti <3 Lisäksi mennään kansallisteatteriin poikaystävän kanssa katsomaan Homo Sapiens, on ne vaan niin kivoja elämyksiä, ja syksyllä on ihana nauttia kulttuurista kesän rennomman ulkoilun jälkeen 🙂 Blogiin laitoinkin meidän kivoja leffavinkkejä nyt!
    Mukavaa loppuviikkoa!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

    1. Kiva kuulla, että kuulumispostaukset kiinnostaa! 🙂

      Odotan myös kovin tuota Pientä Merenneitoa! Se on näyttänyt todella upealta ainakin uutisissa. Varmaan huikea visuaalinen kokemus. <3 Tosiaan, syksy on jotenkin sellaista kulttuurista nauttimisen aikaa! Kesällä kun tulee lähinnä oltua ulkona ja muutenkin niin paljon menossa. 🙂

      Oikein ihanaa viikonloppua sinne! <3

  2. Sun kuulumisia on aina kiva lukea! 🙂 Osaat kirjoittaa jotenkin niin ihanan aidosti <3

    Monia kivoja kohtia, mutta erityisesti kolahti ihmissuheissa tämä ”Miksi niin usein tulee puhuttua säästä, työjutuista ja harrastuksista, kun oikeasti haluaisin puhua niin paljon merkityksellisemmistä asioista?” Juuri näin! Mutta itse en kuitenkaan osaa viedä keskustelua mihinkään oikeasti kiinnostavampaan suuntaan, vaan yleensä iskee jonkinlaiset estot, enkä tiedä mitä sanoja ja jää ikään kuin automaatisesti ylläpitämään sellaista pinnallisempaa keskustelua. Olen myös sellainen, että ajattelen paljon enemmän kuin sanon ja usein mahdollinen tilaisuus on mennyt jo ohi, kun vasta mietin mitä voisin ehkä sanoa (jos uskaltaisin). Ihmissuhteiden syventäminen on siis todella vaikeaa.
    Ihana kuulla kuitenkin, että olet löytänyt uuden ystävän. Se on todella arvokasta <3

    Mahtava kuulla myös, että olet jatkanut joogaharrastusta! Se tekee kyllä todella hyvää <3

    1. Voi miten kiva kuulla, että kuulumiset kiinnostelee! <3

      Tuo on kyllä niin jännä, että hirveän helposti ihmissuhteet jää aika pintapuoliksi, vaikka haluaisikin enemmän. En tosiaankaan syytä siitä vastapuolta, vaan kuten sanoit, niin on välillä niin vaikeaa viedä keskustelua mielenkiintoiseen suuntaan ja varsinkin jos ihmissuhde on aina ollut ”pinnallinen”, voi olla vaikeaa yhtäkkiä alkaa syventämään sitä. Sitten just käy niin, että jutut jää helposti pintapuoliksiksi, vaikka voi olla että molempia kiinnostaisi vähän syvällisemmät jutut. Vaikeaa! Onneksi ei kuitenkaan mahdotonta, mutta ei tosiaan mitenkään yksinkertaista. Uuden ystävän löytäminen on kyllä ollut tosi kiva juttu, ja aika yllättäväkin! 🙂

      Jooga on kyllä niiiin parasta! <3 Jos vaan olisi aikaa, kävisin varmasti paljon useamminkin <3

      Oikein ihanaa viikonloppua Turkuun! <3

      1. Kiitos, osaat vastata aina niin ihanasti! <3 Ja arvostan todella sitä, että jaksat vastailla kommentteihin; sillä on yllättävänkin merkittävä vaikutus siihen, millainen kuva bloggaajasta muodostuu. Toki ymmärrän, että jos kommentteja tulee valtava määrä, niin ei ole mahdollista vastata kaikkiin, mutta jos bloggaaja jättää lähes aina vastaamatta, niin helposti jättää myös itse kommentoimatta, koska vaikuttaa siltä, etteivät kommentit edes kiinnosta.
        (Aiheeseen liittyen, olen ihmetellyt, miksi sydämet näissä kommenteissa eivät ole enää vähään aikaan toimineet. Siis jos painaa sydäntä, niin se näkyy vähän aikaa, mutta jos palaa toisella kertaa takaisin, niin tykkäys ei enää näykään, eivätkä myöskään muiden tykkäykset näy, eli sydämen jälkeen näkyy aina vain 0.)

        Tulipa pitkä selostus, vaikka piti siis vain kiittää tästä ihanasta vastauksesta 😀 Ja niin totta kyllä tuo, mitä sanoin ystävyyssuhteiden syventämisestä. Osasit pukea ajatukset niin hyvin sanoiksi <3

        1. Voi miten kiva mieli tuli sun sanoista! 🙂

          Mulle on kyllä aivan itsestäänselvää, että vastaan joka ikiseen kommenttiin ihan aina, ja mielellään mahdollisimman pian. Kommentit on mulle ihan hirveän tärkeitä ja arvostan todella, että joku käyttää omaa aikaansa siihen, että ensinnäkin lukee mun blogipostauksen ja sitten vielä kommentoi. Ilahdun ihan joka kerta, kun saan kommentin! 🙂 Arvostan todella, että esimerkiksi sä oot jo tosi pitkään jaksanut kommentoida mun blogia säännöllisesti. Se tuntuu tosi mukavalta, kiitos siitä! <3

          Itsekin olen vuosia lukenut blogeja, ja pyrin myös kommentoimaan muitten blogeja säännöllisesti. Mutta jos kommentoin jollekulle, eikä hän vastaa lainkaan kommenttiini, ja saati jos tätä tapahtuu useamman kerran, niin se on selvä, että sitten se kommentointi jää – ja joskus voi pidemmällä tähtäimellä jäädä koko blogin lukeminen. Mun mielestä kommenttien tarkoitus on luoda keskustelua eikä toimia kommentoijan monologina. Ja oon samaa mieltä, että kyllähän se sitten väkisin vaikuttaa siihen, millaisen kuvan bloggaajasta saa. :/ Itse ajattelen, että kommentteihin vastaaminen on oikeastaan tärkeämpää kuin uuden postauksen kirjoittaminen! Jos jollain on aikaa kommentoida mulle, mulla pitää kyllä ehdottomasti olla aikaa vastata.

          Tosi harmi, että nuo sydämet ei toimi! Täällä on sen viime talvena tapahtuneen uudistuksen jälkeen ollut jonkin verran bugeja, johtuisikohan siitä? Voin välittää tiedon tuosta Lilyn toimitukselle, jos he saisivat sen korjattua. 🙂

          1. Kiitos kauniista sanoista! Susta välittyy niin ihana kuva näiden blogikirjoitusten ja kommenttien kautta <3

            P.S. Oli kiva katsoa ja kuunnella kuulumisiasi myös Insta-storyjen kautta 🙂 Sama kuva välittyy myös niiden kautta <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *