Apua, kesällä on tiedossa kaksi lentomatkaa
En ole koskaan matkustanut hirmuisen paljon. Tai riippuu tietysti keneen verrataan, mutta ainakin omanikäisiin tuttuihini verratessa olen matkustanut keskimääräistä vähemmän lentäen. Lapsuudessani olen käynyt Irlannissa, Kyproksella ja Englannissa lentäen. Täysi-ikäistymisen jälkeen, eli viimeisen 12 vuoden aikana, olen käynyt lentäen Puolassa, Tsekissä, Kroatiassa, Liettuassa ja Ruotsissa. Lisäksi olen käynyt Ruotsista käsin junalla Norjassa ja Tanskassa, sekä Suomesta käsin bussilla Latviassa ja Venäjällä. En ole koskaan elämäni aikana lentänyt Euroopan ulkopuolelle, ja elämässäni on myös 10 vuoden jakso, jolloin en lentänyt lainkaan. Myös muita useamman vuoden taukoja on ollut, esimerkiksi ennen viime kevään työmatkaa taisin olla kolme vuotta lentämättä.
Harvahkoon matkustelutahtiin on erityisesti kaksi syytä. Pelkään lentämistä ja inhoan lentämistä, eikä minulla myöskään ole opiskelijana ollut pahemmin varaakaan siihen. Opiskeluaikoina (yhteensä seitsemän vuoden ajan) haaveilin aina siitä, että valmistumisen jälkeen pääsen matkustelemaan enemmän. No, asia ei ole mennyt ihan niin. Ensinnäkin, työssäkäyvällä ihmisellä on aika rajallisesti lomaa, ja usein loma-ajoille on paljon kaikkea, mitä silloin tulee hoitaa ja tehdä – esimerkiksi meillä kesälomat menevät aika pitkälti mökkiremontin merkeissä ja Pohjois-Suomessa sukuloidessa. Eikä sillä, palkkanikaan ei ole noussut mihinkään tähtitieteellisiin lukemiin, eli se kuluu yleensä aikalailla ihan vain arjen pyörittämiseen ja laskujen maksamiseen, enkä ole päässyt kerryttämään mitään kummoistakaan matkakassaa. Olemmekin keskittyneet lähinnä kotimaanmatkailuun ja naapurimaissa vierailemiseen.
Nyt kuvaan on astunut myös uusi aspekti – ilmastotietoisuus. Kukaan ei ole voinut välttyä IPCC-ilmastoraportilta ja sen myötä nousseelta lentokriittisyydeltä. Lentämistä on kritisoitu jatkuvasti enenevissä määrin, ja ymmärrän täysin miksi – lentäminen saastuttaa todella paljon. Lentäminen ei myöskään ole mikään välttämätön juttu, jota ihminen tarvitsee elääkseen, joten siitä voitaisiin siinä mielessä helposti luopua. Toki esimerkiksi pakolliset työmatkat on hoidettava, jos haluaa pitää työnsä, mutta hupimatkat ovat asia erikseen.
Matkustamisesta onkin nyt tullut kaksiteräinen miekka. Se voi olla kiva irtiotto arjesta ja tehdä hyvää väsyneelle, stressaantuneelle mielelle ja lisäksi avartaa maailmankuvaamme, opettaa muista kulttuureista, kasvattaa meitä ihmisinä ja niin edelleen. Mutta uskon myös, että yhä useampi ihminen kokee huonoa omaatuntoa lentämisestä, ja monia voi suorastaan nolottaa kertoa lähtevänsä lentomatkalle. Näin on käynyt ainakin omalla kohdallani. Nimittäin, nyt on sattunut niin, että meille on tulossa kesäkuulle kaksi eri reissua, jotka vaativat lentämistä. Ja oloni on tosi kahtiajakoinen!
Emme ole mieheni kanssa käyneet koko seurustelumme aikana yhdessä kuin Ruotsissa, Virossa ja Liettuassa. Kahteen edellä mainittuun olemme yleensä menneet laivalla, Ruotsista olemme joskus puhtaasti aikataulusyistä lentäneet takaisin. On siis kivaa päästä kerrankin matkalle yhdessä, ja matkojemme ”syyt” ovat nyt myös erityisiä. Ensin olemme lähdössä viikoksi Italiaan, josta olemme vuokranneet villan. Mieheni perheenjäsen täyttää pyöreitä vuosia, ja juhlien sijaan hän halusi juhlistaa merkkipäiväänsä perheensä kanssa tällä tavoin. Meitä lähtee siis kuuden hengen porukka, ja viivymme Toscanassa viikon ajan. Kesäkuun lopulle sattui nyt toinenkin reissumme. Mieheni osti minulle merkkipäivänä lahjaksi liput Elton Johnin jäähyväiskiertueelle, ja konsertti järjestetään Lillessä Ranskassa. Olimme jo aikaisemmin yrittäneet saada lippuja Ruotsin-keikalle, mutta valitettavasti ne myytiin loppuun alta aikayksikön, emmekä saaneet niitä. Lillen konsertti oli ainoa, johon lippuja vielä sai.
Olen näistä matkoista innoissani, sillä kuten kerroin, olen matkustellut suhteellisen vähän enkä ole koskaan käynyt Italiassa enkä Ranskassa. Mutta samalla olo on myös huono. Ensinnäkin siksi, että nyt tulee lennettyä kahteen kertaan yhden kuukauden aikana, emmekä voi valitettavasti mitenkään yhdistää näitä reissuja, vaan kotona on pakko käydä välissä. Päässäni vaan humisee, kun ajattelen sitä päästöjen määrää joka nyt aiheutuu, ja kuinka hiilijalanjälkeni pompsahtaa tänä vuonna järkyttäviin lukemiin. Samalla pelkään, että minut tuomitaan julkiseen jalkapuuhun – olenhan mennyt julkisesti kirjoittelemaan tässä blogissakin omasta ekologisuudestani, ja näissä lennoissa ei ole mitään ekologista.
Mutta koitan ottaa käyttöön myös yhden elämänfilosofioistani – lempeyden ja armollisuuden. Nyt on näin, eikä sille mitään voi. Molemmat lentomme tulevat olemaan suoria Euroopan-lentoja, joista maksamme päästöhyvitykset. Emme todellakaan tule tekemään muita lentoja saman vuoden aikana, emmekä tosiaan muutenkaan ole matkustelleet erityisen paljon elämämme aikana. Arjessamme elämme mielestäni ekologisesti ja ympäristön huomioiden – emme esimerkiksi arkena koskaan autoile.
Vaikka huono omatunto meinaakin vähän jäytää, yritän silti myös iloita tulevista matkoista. On ihanaa päästä näkemään kaksi uutta maata ja kulttuuria, ja viettämään aikaa yhdessä läheisten kanssa. Matkoilla rakennetaan muistoja, jotka lämmittävät talven pimeydessä. Matkat lähentävät ihmisiä ja tuovat meistä esiin uusia piirteitä. Koska nämä matkat nyt joka tapauksessa ovat tulossa, ei hyödytä ketään, että vain masentelisin syyllisyydentuskissani koko matkojen ajan (ja jo ennen sitä). Sen sijaan koitan kiinnittää entistä enemmän huomiota ekologisuuteeni nyt jokapäiväisessä arjessa. Ja vaikka ylenpalttinen lentäminen on ehdottomasti huonosta, ehkäpä kuitenkin lentomatka silloin tällöin sallittaneen.
Jotkut valitsevat kuulemma nykyään sen, että matkustelevat kyllä, mutta ”salailevat” asiaa. Matkasta ei välttämättä julkaista mitään kuvia somessa eikä muutenkaan kerrota julkisesti. En usko, että sellainenkaan mentaliteetti kantaa pitkälle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ylenpalttiseen lentämiseen ja matkusteluun ei saa yllyttää, mutta toisaalta pitää myös seistä omien tekemisten takana. Itse olen ainakin aina liputtanut myös armollisuuden ja kohtuuden nimeen, niin tässäkin asiassa.
Kiinnostaisi tietää teidän ajatuksia aiheesta – aiheuttaako matkustelu teille nykyään huonoa omaatuntoa? Oletteko karsineet lentämistä ilmastosyistä? Ja hei, pääseekö tästä huonosta omastatunnosta mitenkään eroon?
-Netta
(Postauksen kuvat: Pexels.com)
Lue myös:
Näin teet lentojen päästöhyvitykset
Ekologisuuden tulisi olla normi, ei marginaalin ”viherpiipertelyä”