Inhottava someilmiö: ostetut seuraajat
Olen halunnut tarttua tähän aiheeseen jo tovin, mutta nyt vihdoin löysin aikaa istahtaa tämän asian äärelle ja kirjoittaa siitä. Kyseessä on siis ostetut someseuraajat, erityisesti Instagramissa. Aiheesta ovat jo aiemmin kirjoittaneet ainakin On My Way – Jutta ja It ain’t hard to tell -blogin Iines Aaltonen. Aihe on noussut sittemmin vielä enemmän esiin, kun Pinkit Korkokengät -blogin Maiju nosti asian esiin somessa ja aloitti eräänlaisen ”kampanjan” aiheen tiimoilta. Sittemmin asiasta ovat bloganneet ainakin Karkkipäivän Sanni ja Ostolakossa-blogin Virve.
Mistä ilmiössä sitten on kyse? Käytännössä siitä, että Instagramin käyttäjä ostaa itselleen rahalla valeseuraajia, jotta hänen seuraajamääränsä ”näyttäisi paremmalta” ja siis isommalta. Miksi? Yleensä siksi, että hän haluaa saada somen kautta erilaisia yhteistöitä joko tavaran tai rahan muodossa, ja mitä suurempi seuraajamäärä, sitä paremmat yhteistyöt. Tai ainakin ennen oli näin, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että ilmiöön ollaan heräämässä ja asiaan tulee toivottavasti muutosta, koska valeseuraajayhteistöistä nyt ei todellakaan kannata maksaa.
Miten seuraajia ja tykkäyksiä sitten ostetaan?
Yle on kirjoittanut aiheesta hyvän jutun. Jutun mukaan netistä löytyy lukuisia sivustoja, joilta seuraajia voi ostaa rahaa vastaan. Toimittaja kokeili hommaa, ja noin kymmenen minuuttia maksun jälkeen seuraajamäärät lähtivät nousuun. Viidelläkymmenellä eurolla hän sai ostettua itselleen noin 10 000 seuraajaa. Julkaistessaan uuden kuvan, se sai kuitenkin vain noin kymmenen tykkäystä – eli uudet seuraavat eivät tykkäilleet mistään. Ylen jutussa kerrotaan myös ahdistavaa faktaa siitä, mistä nämä seuraajat ilmestyivät – todennäköisesti köyhästä Bangladeshista, josta on kehittynyt keskus, jossa klillaillaan rahasta. Kyse on tykkäystehtaista, englanniksi käytetään termiä ”click farm”. Klikkipajoissa työntekijöiden tehtävä on luoda profiileja somepalveluihin, kuten Facebookiin ja Instagramiin, sekä käydä klikkaamassa tykkäyksiä tai seuraamassa henkilöitä näillä alustoilla. Työntekijöiden olot klikkitehtaissa ovat yhtä kurjia kuin monissa Aasian hikipajoissa: työpäivät venyvät hyvin pitkiksi ja palkka voi olla usein vain euro päivässä (!!). Jutussa haastateltu Aalto-yliopiston markkinoinnin professori pitää klikkauksen ostamista yksiselitteisesti laittomana ja kiellettynä toimintana.
Itsepetos ja petos yhteistyökumppaneita kohtaan
Omasta mielestäni kyseessä on sekä itsepetos että petos mahdollisia yhteistyökumppaneita kohtaan, enkä siksi voi ymmärtää niitä ihmisiä, jokta pystyvät tuollaiseen vilpillisyyteen. Ensinnäkin siinä valehtelee itsellensä olevansa ”suositumpi” somessa kuin todellisuudessa onkaan. Itseäni kalvaisi joka päivä petoksen tunne, kun näkisin valheellisen seuraajalukuni, jonka olisin itse ostanut rahalla. Hyi että. Mutta vielä pahempaa olisi yhteistyökymppaneiden huijaaminen! Myisit yritykselle näkyvyyttä somessasi tietyn seuraajamäärän turvin, vaikka todellisuudessa someseuraajasi eivät olisi sellaista joukkoa, jotka olisivat yrityksen tuotteista/palveluista mitenkään kiinnostuneita tai tulisivat niitä ostamaan. Tämähän on ihan kamalaa varsinkin pienyrittäjien kannalta, joille someyhteistyöt voivat olla hyvin tärkeä väylä ja iso ponnistus, ja todellisuudessa he eivät saisikaan tuolle satsaukselle lainkaan sitä vastinetta, mitä kuvittelevat saavansa. Sen asian kanssa olisi mielestäni vielä pahempaa elää, että on tuolla tavalla huijannut yhteistyökumppania ja johtanut pahasti harhaan tavoitettavan yleisön koon suhteen. Eikä pidä tietenkään unohtaa sitäkään, että itse ”klikkailijat” ovat huonolla palkalla huonoissa työoloissa työskenteleviä ihmisiä, enkä todellakaan haluaisin osallistua sellaisen toiminnan tukemiseen.
Seuraajien ostamisesta jää kiinni
Kun ilmiön tuntee ja tietää, on myös aika helppoa huomata nopeastikin, kenellä on ostettuja seuraajia ja kenellä ei. Varmasti varsinkin Suomen kokoisessa pienessä maassa tämä on erityisen helppoa, koska meillä siihen, että jollakulla on erittäin paljon seuraajia, pitää olla joku syy. Yleensä pitää olla tunnettu jostain entuudestaan, tai sitten sisällön pitää olla ihan poikkeuksellisen hyvää. Mikäli näin ei ole, alkavat epäilykset herätä. Jos vaikkapa tavallisella teinitytöllä tai kotiäidillä on 15 000 seuraajaa omasta takaa, on se aika poikkeuksellista. Ja varsinkin jos kuvat saavat silti vain joitakin tykkäyksiä, alkaa homma haiskahtaa ostetuilta seuraajilta. Yleensä ostetut seuraajat paljastuvat aika helposti, kun tarkastelee seuraajalistaa. Mikäli suurin osa heistä on ulkomaalaisia, kenties vielä yksityisiä profiileja, usein myös miespuolisia, on kyseessä todennäköisesti ostetut seuraajat. Kun vielä klikkailee auki parin seuraajan profiilin ja huomaa heidän seuraavaan tuhansia ihmisiä, on homma selvä. Verkossa on myös ilmaisia työkaluja, joilla voi katsoa, milloin jonkin Insta-tilin seuraajat ovat tulleet. Jos seuraajia on tullut isona piikkinä tiettyyn aikaan, voi tämä viitata vahvasti siihen, että seuraajat on ostettu tuona ajankohtana.
Eniten itseäni inhottaa tässä hommassa se, että erityisesti monet pienyrittäjät ovat vuosien saatossa joutuneet pahasti huijatuiksi tässä asiassa. Nyt kun asiasta on enemmän ruvettu puhumaan, sana varmasti kiirii monen asiasta aiemmin tietämättömän korviin ja moni yrittäjäkin onneksi tästälähin tajuaa käydä katsomassa vaikuttajan seuraajalistaa ja tykkäysmääriä läpi ennen yhteistyön aloitusta. Jotenkin tässä ilmiössä ahdistaa kyllä sekin, että ihmiset ovat valmiita ryhtymään tällaiseen toimintaan vain saadakseen itselleen ilmaista tavaraa tai egoboostia. Kertoo kyllä jotenkin todella paljon meidän ajastamme!
Blogin ja Instagram seuraajamäärät eivät korreloi keskenään
Itseäni bloggaajana harmittaa vähän myös se, että usein blogin kokoa, uskottavuutta ja muuta arvioidaan pelkästään Instagramin seuraajamäärän kautta, vaikka näitä kahta ei pitäisi missään nimessä niputtaa yhteen, vaan niitä pitäisi arvioida täysin toisistaan erillisiniä medioina. Niin Sanni, Jutta, Virve kuin Iineskin kirjoittivat kaikki siitä, että heidän blogillaan on paljon enemmän lukijoita kuin heillä on seuraajia Instassa – ja itselläni on tismalleen sama juttu. Blogini lukijatilastoja ja Instagram-seuraajieni määrää ei voi mitenkään vertailla, koska ne ovat ihan eri tasolla. Blogini tavoittaa paljon enemmän ihmisiä, ja moni lukija ei seuraa minua Instassa – he eivät varmastikaan kaikki edes käytä Instagramia. Ainakin omalla kohdallani on niin, että itse en edes ehtisi seurata Instassa hirveän montaa tyyppiä, joten pyrin pyrkimään pitämään määrän maltillisena. Sellainen reilu 200 seurattavaa tuntuu itselleni ihan maksimilta.
Huh, aikamoisia ilmiöitä tämä some nostaakin pintaan. Olen iloinen, että tästäkin hommasta on nyt ruvettu puhumaan, ja toivon että yrittäjät ja yritykset heräävät tähän ilmiöön entistä enemmän. Tietysti sitä kaikista eniten toivoisi, ettei kukaan ylipäätään kokisi tarvetta tällaiseen vilpilliseen toimintaan, mutta tämä on tosiaankin oman aikansa ilmiö. Käsittääksei myös Instagram pyrkii tulevaisuudessa entistä enemmän puuttumaan valeseuraajailmiöön.
Mitä ajatuksia tämä ilmiö teissä herättää?
-Netta
(Kampanjan ”napit” on luonut Meikkibeibi.)
Lue myös: