Jotta muistaisit, että hyviä kanssaihmisiä on olemassa

Varsova. Istun puolalaisen sairaalan odotushuoneessa jo viidettä tuntia. Olen päättänyt haastaa valtavan lentopelkoni ja lentänyt ensimmäistä kertaa 10 vuoteen, päästäkseni Varsovassa järjestettävään lempibändini Coldplayn konserttiin, jonne pääsystä olen haaveillut pienen ikuisuuden. Koko päivä on kuitenkin kulunut sairaalan odotushuoneessa ja kokeissa, ja myönnän vihdoin itselleni, että en tule ehtimään keikalle, josta olin unelmoinut. Itken vuolaasti krokotiilin kyyneleitä odotusaulassa niin keikan kuin muidenkin elämässä juuri sattuneiden epäreilujen asioiden takia. Vieressä istuva vanha puolalainen pappa, joka ei osaa sanaakaan englantia, katsoo minua lohduttavasti, ojentaa taskustaan nenäliinan ja silittää olkapäätäni.

Helsinki. Olen Café Picnicissä ostamassa patonkia lounaaksi, kun pankkikorttini ei suostu toimimaan. Siinä on ollut aiemminkin ongelmia, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata uutta korttia, koska kortti on useimmiten alkanut toimia jossain vaiheessa. Tällä kertaa kortti ei ihan oikeasti toimi, eikä minulla ole käteistä mukana, eikä lähellä ole pankkiautomaattia. Olen juuri sanomassa, että patonki pitää nyt jättää ostamatta, kun perässäni oleva asiakas tarjoutuu maksamaan patonkini. Yritän vastustella, mutta hän vaatii saada maksaa, toivottaa hyvää päivänjatkoa ja käskee laittaa hyvän kiertämään.

Italia. Olemme juuri saapuneet Italiaan. Vuokraamme auton ja lähdemme ajamaan kohti ensimmäistä kohdettamme. Jossain vaiheessa Italian kapeita katuja ajaessamme tajuamme, että yksi matkalaukku on jäänyt autovuokraamon vilkkaaseen pihaan. Laukku on täynnä tärkeitä tavaroita ja siellä on myös rahaa. Olemme varmoja, että laukku on jo lähtenyt jonkun pitkäkyntisen mukaan. Ajamme tuhatta ja sataa autovuokraamon pihaan huomataksemme, että laukku on edelleen tismalleen siinä mihin se jäi, täysin koskemattomana.

Helsinki. Ajan polkupyörällä Bulevardia pitkin. Yhtäkkiä takanani pyöräilevä ”laitapuolen kulkija” huutaa minulle jotain ja käskee minun pysähtymään. Pelästyn aavistuksen , mutta pysähdyn kuitenkin kysyäkseni, mitä asiaa hänellä mahtaa olla. Hän kertoo, että pyöräni takakumi on aivan tyhjä, ja kaivaa kassistaan pumpun. Hän vaatii saada pumpata renkaan kuntoon. Hän tekee sen ja toivottaa hyvää matkaa nyt, kun renkaassa on taas ilmaa.

Kauniainen. Olen aloittanut uudessa työpaikassa ja työn aloitus on ollut todella vaikea ja henkisesti rankka. Edellinen työpäivä (ja koko edeltävä kuukausi) on ollut haastava ja saanut kyyneleet silmiini. Seuraavana aamuna työpöydälläni odottaa yllätyksenä suklaalevy ja tsemppiviesti lähimmiltä kollegoiltani.

Göteborg. Olemme nakkikioskilla Göteborgin keskustassa ostamassa ”korv med bröd”, kun edellämme asioinut asiakas haluaa välttämättä tarjota ruoat myös minulle ja matkakumppanilleni. Yritämme vastustella, mutta hän jostain syystä vaatii saada maksaa. Koska olimme nuoria ja suhteellisen vähävaraisia välivuoden viettäjiä, ilahduimme ikihyviksi.

Helsinki. Istun penkillä Helsingin Pohjoisrannassa itkemässä. Olen saanut kuulla todella ikäviä uutisia, jotka ovat kääntäneet koko maailmani hetkeksi ylösalaisin. Nyyhkin penkillä, kun ystävällinen lenkkeilijä pysähtyy kohdalleni kysyäkseen, onko minulla kaikki hyvin.

Praha. Olemme kaverini kanssa osallistuneet Pub Crawl -kierrokselle, joka päättyy isolle klubille. Joku varastaa meidän molempien käsilaukkumme kyseisellä klubilla. Olemme tietysti tapahtuneesta aivan järkyttyneitä ja pohdimme muun muassa, missä voisimme edes viettää yömme, kun majapaikkamme avaimetkin olivat olleet käsilaukussa. Ihana pub crawlin vetäjä tarjoutuu heti auliisti antamaan meille kahdelle ventovieraalle turistille majapaikan omasta kodistaan.(Sille ei tosin sitten tullutkaan tarvetta, kun avain löytyi.)

Ovatko kanssaihmiset onnistuneet joskus pelastamaan teidän päivän? <3

-Netta