Juuri nyt

– Olotilani on ollut vähän levoton ja hieman ahdistunutkin. Ihmissuhderintamalla on ollut vähän turbulenssia (ei parisuhteessa vaan muissa ihmissuhteissa). Otan sellaiset jutut aina todella raskaasti ja minun on vaikeaa päästä yli sellaisten tilanteiden aiheuttamista tunteista, vaan vellon niissä päiväkausia tuntien syyllisyyttä ja ahdistusta, vaikka tietäisinkin, etten ole itse syypää tilanteeseen. Samasta syystä olen tuntenut itseni viime päivinä aika väsyneeksi. No, yritän nyt parhaani mukaan pitää katseen edessäpäin ja olla murehtimatta liikaa.

– Olen myös tajunnut, miten malttamaton ihminen olenkaan. Olen yrittänyt saada aikaan muutosta yhdellä elämän osa-alueella, aika isossa jutussa. Vielä ei ole tärpännyt, ja tajuan nyt miten älyttömän malttamaton olenkaan. Vaikka haluaisin ajatella, että ”asiat tapahtuvat sitten kun on tarkoitus” ja että palaset loksahtavat kohdalleen aikanaan, en ole todellakaan hyvä toteuttamaan sitä käytännössä. Sen sijaan, että antaisin asioille välillä aikaa ja katselisin rauhassa tilanteen kehittymistä, yritän yleensä hakata päätäni läpi harmaan kiven. On tietysti selvää, etteivät asiat yleensä tipu syliin taivaalta ja monen jutun eteen joutuu tehdä töitä, mutta välillä olisi hyvä myös höllätä ja odotella rauhassa.

– Blogin postaustahti näyttää menneen kuin itsestään vähän kesämoodiin. Ja se on ihan ok. 🙂 Olen pyrkinyt pitämään täällä blogissa yllä postaustahtia, jossa postaan noin kolme kertaa viikossa. Se on tullut minulta oikeastaan ihan luonnostaan, mutta nyt kun asiaa mietin, on se aika paljon kokopäivätyön ohella. Postaukset pitää kuitenkin suunnitella, kuvata (+muokata kuvat), kirjoittaa, oikolukea, linkittää postaukset muihin somekanaviin jn. Teen sen mielelläni, mutta nyt tuntuu hyvältä myös ottaa kesän ajan blogissa vähän löysemmin rantein. Voi toki olla, että innostun postailemaan entiseen tapaan, mutta lähinnä kyse onkin siitä, että annan itselleni nyt luvan postailla kesän ajan rennommalla tahdilla. Ihan vähintään kerran viikossa tänne kuitenkin ilmestynee uutta luettavaa. 🙂 Sen sijaan Instagramissa olen aktiivinen kesälläkin, sieltä minut löytää nimimerkillä @nettafrancesca.

– Meidän tämän vuoden toinen ulkomaanreissu on jo aivan nurkan takana. Se osui nyt vähän höpsösti heti tähän Italian-reissun perään, mutta toisaalta nyt on myös isommalla porukalla tehdyn reissun jälkeen kiva päästä lähtemään matkalle miehen kanssa ihan kaksistaan. Ja esimerkiksi ekologisuuden kannaltahan sillä ei ole mitään väliä milloin reissunsa tekee, vaan paljonko lentokilometrejä ja esimerkiksi välilaskuja vuodessa kertyy. Joten koitan taas välttää itseni soimaamista tässäkin asiassa. Vietämme kaksi yötä Ranskan Lillessä, jonne menemme katsomaan Elton Johnin konserttia. Sen jälkeen vietämme vielä yhden yön Pariisissa. Juhannukseksi saavumme takaisin Suomeen, ja silloin olemme menossa kavereiden luokse viettämään iltaa.

– Olen tutkinut lentopäästöjen hyvitystä ja teen aiheesta vielä postauksen blogiin. Tapoja vaikuttaa olevan monia ja siihen viidakkoon olisi kyllä helppo eksyä, ja yksityishenkilön voi olla vaikeaa tietää, mikä palvelu on oikeasti luotettava ja mikä ei. Mutta palataan tähän myöhemmin.

Ihanaa uutta viikkoa teille! <3

-Netta

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (2)
  1. Tunnistan kyllä tuon malttamattomuuden ihan täysin itsessäni. Valitettavasti se yhdistyy mulla helposti siihen, että aina elän vähän tulevassa ja on vähintääkin pieni stressi päällä… No, yritän oppia!:)
    Ihailtavaa musta on se, kuinka tunnistat nuo vaikeatkin tunteet, myönnät (ennen kaikkea itsellesi), mihin et ole nyt tyytyväinen. Ja että sekin on ihan ok, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi tai tunnu vain kivalta.
    Mahdollisimman hyviä päiviä ja kiitos postauksesta!<3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    Ps. Sun koira on supersuloinen!!<3

    1. Kuulostaa niiiin tutulta tuo tulevaisuudessa eläminen ja stressaaminen! Noiden asioiden kanssa riittää itselläkin työstettävää, sillä mielelläni eläisin kyllä enemmän nykyhetkessä 😀

      Tuo tunteiden tunnistaminen ja niiden ääneen sanoittaminen on kyllä myös yksi asia, jota olen tietoisesti opetellut – en ole aina ollut siinä kovinkaan hyvä. Mutta onneksi vanhakin koira oppii uusia temppuja, kunhan tarpeeksi paljon ja tietoisesti harjoittelee. 🙂

      Kiitos kommentista ja ihanaa uutta viikkoa sinne Ida! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *