Kevätväsähdystä ilmassa

Tuntuu, että moni on valitellut jonkinlaista kevätväsymystä tai uuvahdusta täällä somessa ja muutenkin. Vaikka lisääntyneen valon pitäisi piristää, joskus käy toisin päin. Itsekin olen tuntenut oloni jotenkin aivan nuupahtaneeksi. Kävin varmuuden vuoksi verikokeissakin, mutta niissä oli kaikki ihan ok. Ei mitään erityistä. Ongelma on selvästikin korvien välissä. No, kai tässä sietää vähän väsynyt ollakin. Olen nimittäin viimeksi lomaillut viime kesänä. Kaksi viikkoa, eikä edes samaan putkeen vaan erikseen.

Sen jälkeen on vain painettu töitä ja suoritettu vähän kaikkea, niin kuin suorittajaihmisen luonteeseen kuuluu. On suoritettu remonttia, muuttoa, sisustusta, töitä… Myös blogin ja somen kanssa välillä lipsahtaa suorittamiseksi. Alkaa kuin huomaamattaan hokea itselleen, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, vaikka oikeasti ei pitäisikään mitään. Kai se on sitäkin, että haluaa tehdä asiat hyvin, haluaa kehittyä ja ehkä että homma kasvaisikin vähän, ja samalla sitten kuin huomaamattaan myös kasaa itselleen sitä suoritettavien asioiden listaa ja paineita.

Onneksi kohta on pääsiäinen ja saa höllätä pari päivää. Pyysin torstain töistä etäpäiväksi, joten tulen olemaan poissa työpaikalta kokonaiset viisi päivää putkeen! Silloin aion myös rajoittaa somen käyttöäni, vaikka some pääsääntöisesti onkin kivaa ja hauskaa, ja tykkään siitä. Mutta kivatkin asiat voivat aiheuttaa jonkinlaista painolastia, ja siksi aion tietoisesti ottaa tuolloin hetkeksi etäisyyttä somesta – sama juttu kuin esimerkiksi jouluna. Se tekee aina välillä todella hyvää. Ja nykyään se oikeasti vaatii itseltäni sellaista ihan tietoista päätöstä ja vähentämistä. Kun on enemmän läsnä hetkessä ja vähemmän läsnä somessa, mieli lepää kummasti.

Ja onneksi tänä kesänä on lomaakin! Heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla meillä on tiedossa Italian-matka, josta olenkin blogissa jo maininnut. Se on mieheni sukulaisen synttärimatka, ja odotan sitä jo kovasti. Olen viimeksi käynyt Ruotsia, Viroa ja Liettuaa pidemmällä 5 vuotta sitten, kun olin 10 päivää Kroatissa. Muutenkin olen matkustellut aika vähän, enkä ole vielä koskaan aiemmin päässyt käymään Italiassa. Lentämistä tosin inhoan, mutta olen valmis sietämään sen, jotta pääsen mukaan tälle matkalle. Tekee kyllä hyvää päästä todella pitkästä aikaa pois kaikista arjen ympyröistä ja vaihtaa hetkeksi maisemaa. Onneksi onnistuin jo löytämään lemmikeillemmekin hoitajan, sitä nimittäin vähän jännitin, että löytyykö.

Olen miettinyt, onko kevätväsähdyksen syynä jotenkin sekin, että kun tietää loman olevan jo nurkan takana, uskaltaa vihdoin myös myöntää itselleen, että onkin jo vähän väsähtänyt. Tajuaa konkreettisesti sen, että johan tässä on  aika paljon painettukin. Eivätkö ne viimeiset metrit ennen maaliviivaa ole aina ne raskaimmat?

Jos siellä ruudun sillä puolen on vähän väsähtäneitä kohtalontovereita, niin koitetaan kestää ja jaksaa. Höllätään vähän, ei suoriteta niin paljon tai vaadita itseltämme hirveitä. Yleensä vähemmän on enemmän. Ja onneksi se lomakin sieltä kohta tulee. <3

-Netta

ps. Postauksen kuvista kiitos ihananalle Tyhjä Ajatus -blogin Sarandalle! <3

puheenaiheet mieli oma-elama syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *