Maid of Honor – kaason kunniatehtävässä
Kuten olen jo aiemmin kirjoitellut, olin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa kaasona. Morsian oli rakas lapsuudenystäväni Susanna, ja häitä juhlittiin lauantaina 8.8.2015. Vihkiminen tapahtui kauniissa Helsingin Tuomiokirkossa ja itse hääjuhlaa juhlittiin Vuosaaren golfkentän läheisyydessä sijaitsevassa Villa Ivan Falinissa.
Itse hääpäivänä kaikki sujui hyvin ja uskon, että hääpari oli päiväänsä erittäin tyytyväinen! Morsian oli toivonut sellaisia perinteisiä ”prinsessahäitä”, ja sellaiset hän mielestäni saikin. Ja prinsessalta hän kyllä näytti itsekin; niin kauniina ihanassa mekossaan, hunnussaan ja kampauksessaan.
Itselleni päivä oli myös jännittävä, olinhan ensimmäistä kertaa elämässäni kaason tehtävässä ja minun piti pitää huolta, että kaikki sujuisi niin kuin oli sovittu. Meitä kaasoja oli kyllä monta, peräti viisi kappaletta, mutta minun ja erään toisen kaason tehtävänä oli toimia koko päivä ”seremoniamestareina”, eli pitää huolta siitä että kaikki tapahtuu ajallaan ja myös viestiä vieraille, mitä milloinkin tapahtuu. Onneksi kaikki meni oikein hyvin, eikä minkäänlaisia katastrofeja päässyt koko päivän aikana syntymään.
Tuomiokirkko oli vihkimispaikkana upea, niin kaunis ja historiallinen. Hääparin pappi oli heidän perhetuttunsa ja hän puhuikin mukavan rennosti ja tuttavallisesti hääparista, mainiten puheessaan muun muassa heidän kissansa! Itse seremonia kulki muuten melko lyhyen kaavan mukaan, eli ihan hirveän kauaa se ei kestänyt. Ehdottomasti liikuttavin ja koskettavin osuus kirkossa oli se, kun hääparin hyvä ystävä lauloi Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Siinä vaiheessa taisi itse kullakin kyynelkanavat aueta tai vähintäänkin pala nousta kurkkuun.
”Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaaa, polttaa.
Kaksi niin hehkuvaa, ja kaunista saa, kirkkaana loistaa. Kunpa aurigon päivät päällämme ei, päättyisi koskaan. ”
Juhlapaikka oli kaunis Villa Ivan Falin, joka oli koristeltu morsiamen lempivärillä vaaleanpunaisella sekä pioneilla, joita morsiamella ja meillä kaasoilla oli kimpuissamme. Yksinkertaista, mutta todella kaunista! Hääpaikalle siirryttyä alkoi itselläni pieni jännitys nousta pintaan, sillä heti alkumaljan jälkeen meidän kaasojen oli määrä puhua. Morsiamen isä ei näissä häissä halunnut olla äänessä, joten olimme sopineet, että maljapuhe kuuluisi meille kaasoille. Meitä oli viisi, ja morsian toivoi, että jokainen sanoisi edes pari sanaa. Koska muutama meistä ei ollut kovinkaan innokkas puhuja, olimme sopineet, että minä (hölösuu kun olen), aloittaisin puheemme ja puhuisin melko pitkän pätkän, sitten kolme muuta kaasoa lyhyesti ja lopuksi vielä yksi kaaso pidemmin.
Olin jo heti häistä kuultuani, eli noin puolitoista vuotta sitten, päättänyt että haluan puhua näissä häissä. Koen, ettei mikään lahja voi olla hääparille yhtä henkilökohtainen ja ihana, kuin suoraan sydämestä tuleva puhe. Silloin en edes tiennyt, että minusta tulisi kaaso. Kun minua sitten kaasoksi pyydettiin, tuli entistä selvemmäksi, että tulisin pitämään kaason puheen. Ensin ajattelin, että pitäisin sen ikään kuin yllätyksenä hääparille, mutta kun morsian erikseen pyysi, että kaikki kaasot sanoisivat jotain, häipyi tuo ”yllätyksellisyys” toki pois. Puhe oli kuitenkin edelleen minulle kunniatehtävä ja suunnittelin sitä jo hyvissä ajoin etukäteen. Vaikka tuollaisen vähän pidemmän puheen pitäminen toisten elämän tärkeimpänä päivänä toki jännitti, päätin etten missään nimessä tulisi tehtävästä jänistämään. Halusin puheessani kertoa ja osoittaa sen, kuinka tärkeitä nämä ihmiset ovat minulle ja kuinka heillä tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Ja kun sitten hääpäivänä aloin puhetta pitämään, häipyi jännityskin varsin pian tiehensä! Hääpaikalla oli niin hyvä ja rento tunnelma, ja niin hääpari kuin vieraatkin elivät puheessa mukana, välillä liikuttuen, välillä nauraen. Puheeni loppuun luin vielä Apassi-intiaanien vanhan avioliittorukouksen, joka on mielestäni aivan ihana:
”Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin, ja olkoon elämänne maan päällä pitkä ja hyvä.”
Hääpaikan koristelun lisäksi tuo vaalenapunainen teema näkyi muuten myös meidän kaasojen mekoissa sekä bestmanien liiveissä. Jokaisella viidellä kaasolla oli vaalenpunainen (tai puuterisävyinen), pitkä mekko, jossa oli jonkinlaiset olkaimet. Nämä olivat morsiamen toiveet mekon suhteen. Aluksi tuntui uskomattoman vaikealta löytää ohjeistukseen sopivaa mekkoa, mutta sitten yhtäkkiä onni potkaisikin minua. Olen Facebookissa aktiivinen kierrätysryhmien käyttäjä, ja oma mekkoni sattui löytymään Punavuori kierrättää -ryhmän kautta.
Mekko on Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema, ja sen ulompi kangas on silkkiä. Olin loppupeleissä mekkooni erittäin tyytyväinen, koska se oli kuitenkin tietyllä tapaa myös minun omaa tyyliäni ja sellainen suloinen, vähän persoonallinen. Mekon olkain on aika kivasti muunneltavissa ja siitä voi muun muassa tehdä muutamalla eri tavalla rusetin. Tässä kuvassa olen siis toinen vasemmalta. Mekko vilahtaa myös tämän postauksen alussa, toisessa kuvassa, jossa seison alttarin laidalla. Kampauksen kävin myös laittamassa kampaajalla, joten sitä sai itsekin tuntea itsensä vähän prinsessaksi tuona päivänä, vaikkakin morsian oli toki se päivän kirkkain ja kaunein tähti :)
Kyseisissä häissä oli noin nelisenkymmentä vierasta, mikä oli mielestäni tosi kiva määrä. Itse tunsin vieraista etukäteen lähes jokaisen, ja mikäli en olisi tuntenut, olisi ollut edes jonkinlainen mahdollisuus ehtiä jutella ja tutustua kaikkien kanssa edes vähän. Sellaiset satojen vieraiden megahäät eivät taida olla makuuni. En tosin ole ihan varma, koska ennen näitä häitä olin käynyt hääjuhlissa viimeksi vuonna 2007! Aika pitkä aika siis edellisistä kekkereistä. Mutta uskon, että asiaan tulee muutos, alkaahan oma kaveripiirini olla sitä ikäluokkaa, että monet alkavat pikkuhiljaa kihlautua ja järjestellä omia häitään. Eikä muuten haittaa yhtään, jos hääjuhlissa on yhtä kivaa kuin näissä häissä!
Juhlan musiikkitarjonnasta vastasi Groove President -yhtye, jonka solisti Vallu Lukka esiintyi Svenska Teaternin Mamma Mia! -musikaalin yhdessä pääroolissa, nähdään tällä hetkellä Valio Eila-mainoksessa ja joka opiskelee tätä nykyä Yhdysvalloissa (jotain musiikkin liittyvää). Yhtye on meille tuttu juhannuksenvietostamme, sillä bändi on esiintynyt tanssilavallamme joka juhannus. Morsian oli kuitenkin onnistunut pitämään yllätyksenä, että oli buukannut kyseisen yhtyeen häihinsä! Mikä kiljuminen ja huuto siitä meidän tyttöjen kesken tulikaan, kun kuulimme, että juhannus-bändimme saapuu kohta ”lavalle”. Ja loistavastihan kyseinen bändi soitti myös häissä. Häävalssin aikaan Vallulla oli vielä tumma puku päällä, mutta jossain vaiheessa vaatteet vaihtuivat (kuten maailmanluokan tähden tyyliin kuuluu ;) ). Häävalssi oli ihana Romanssi, vaikkakin hääpari ei varsinaisesti valssannut vaan tanssi rennosti toisiaan vasten.
Ihana päivä, ihanat häät kertakaikkisesti. Kaason tehtävä oli toki omalla tavallaan työläs, mutta minulle se oli ehdottomasti myös kunniatehtävä. Se oli osoitus siitä, että olen ystävälleni rakas ja tärkeä, ja että hän haluaa jakaa elämänsä tärkeimmän päivän erityisellä tavalla kanssani, luottaen tärkeitä tehtäviä minun käsiini. Toivon, että hän on tyytyväinen valintaansa ja siihen, millaisen päivän lopulta saimme yhdessä aikaan.
Toivon myös hääparille rakkaudentäyteistä ja loistavaa yhteistä tulevaisuutta. Tässä päivässä riittää lämpimiä muistoja kylmän talven varalle. Harmi, että hääparin hääjuhla on vain kerran elämässä, tämän parin kanssa nimittäin juhlisi useamminkin saman kaavan mukaan! No, ehkäpä Jenkeissä suosittu vihkivalan uusiminen vielä rantautuu meille Suomeenkin? ;) Heheh, kuka tietää. Niin tai näin, sen ainakin tiedän, että mukavia yhteisiä hetkiä tämän parin kanssa on vielä paljon tiedossa. Onnea vielä, S & W ! <3
-Netta
Lue myös:
Ensimmäistä kertaa Baby Shower -juhlissa