Mielessä tänään

Olen vähän hukannut pohtaustahtini, enkä tunnu ihan saavan siitä kiinni. Aiemmin pyrkimykseni oli kirjoittaa blogia noin kolme kertaa viikossa, mutta tahti on kyllä viime aikoina hieman tuosta harventunut. Kesällä päätin ihan tarkoituksella ottaa blogin kanssa rennommin, ja sittemmin onkin ollut vähän vaikeuksia saada tuosta aiemmasta tahdista enää kiinni.

Ajatukset ovat hieman takunneet, arki vaatii veronsa ja jotenkin en vain ole saanut itsestäni puserrettua blogipostausta kolmesti viikossa. Ja ajattelen, että se on ihan fine. On järkevämpää kirjoittaa silloin kun on asiaa ja ylipäätään jaksamista, sen sijaan että suoltaisi jotain turhia täytepostauksia. Toisaalta halua kirjoittaa kyllä olisi kovastikin, mutta jotenkin tämä arki vaan vie mukanaan ja täytyy sanoa, että kokopäivätyön ja elämän muiden juttujen päälle kirjoittamiselle ei jää niin paljon aikaa kuin haluaisin ja tarvitsisin. Se on vähän sääli, mutta näillä mennään nyt.

Blogissa tuntuu viime aikoina olleen hirveästi erinäisiä ”kuulumispostauksia” tai ajatuksenvirtaa, mutta olkoon. Aina ei synny maailmaa mullistavia oivalluksia tai syvällisiä pohdintoja, vaikka niillekin on ehdottomasti paikkansa. Mutta ehkä paikkansa löytyy myös vähän kepeämmällä otteella syntyneille kirjoituksille.

Kesästä lähtien ihmissuhteet ovat olleet ihan erityisen paljon mielessäni. Se, kuinka paljon niihin liittyy erilaisia odotuksia, toiveita, vaatimuksia ja sanoittamattomia oletuksia. Se, miten jotkut tärkeät ja läheisetkin ihmissuhteet voivat olla todella vaikeita. Toisaalta mielessä on ollut sekin, ettei mikään ihmissuhde tai sen jatkuminen ole itsestään selvää, vaan jokaisen suhteen tilaa tulee punnita aina siitä käsin, antaako vai ottaako ihmissuhde enemmän. Olen ollut näiden kaikkien mietteiden kanssa aika syvissäkin vesissä ja ne ovat vieneet jotenkin aika paljonkin energiaani.

Toisaalta näistä aiheista on ollut tosi mielenkiintoista keskustella ystävien ja puolison kanssa, ja koen että minulla on monenkin ihmisen kanssa ollut todella henkeviä ja kasvattavia keskusteluja aiheen tiimoilta. Olen sisäistänyt sen, että on olemassa asioita ja suhteita, joiden kanssa tulen kipuilemaan varmasti lopun elämääni, mutta entistä vahvemmin on itsessäni vahvistunut myös se, että en halua antaa haastaville ihmissuhteille sitä valtaa, että ne syövät kaiken ilon elämästäni.

Yksi syy esimerkiksi tämän blogin hitaampaan päivittymistahtiin ja muuhun aikaansaamattomuuteeni on ollut se, että ajatukseni jäävät helposti kiertämään kehää näissä hankalissa ihmissuhteissa, ja se syö todella paljon energiaa ja voimia itsestä, eikä oikein mitään tahdo saada aikaan. Siksi olen päättänyt, että haluan ihan tietoisesti nyt ottaa henkistä ja fyysistä etäisyyttä tällaisista ihmissuhteista, ja pyrin ennen kaikkea kohdistamaan aikani ja energiani ihmisiin, jotka kohtelevat minua arvostavasti ja kunnioittavasti, levittävät ympärilleen positiivista energiaa ja joiden seurassa tunnen oloni hyväksi. Tietysti tällaiset asiat ovat joskus helpommin sanottu kuin tehty, mutta opettelen näitä asioita pikku hiljaa ja joka ikinen päivä.

Kuten jo kirjoittelinkin aiemmin, niin lisäksi on itsessäni vahvistunut yhä enemmän se ajatus, että elämään täytyisi tietoisesti lisätä ja suorastaan haalia kaikkea kivaa ja hauskaa. Kaikkea, mikä tuo itselle hyvää oloa, iloa, onnea ja hyviä fiiliksiä. Tämä oravanpyörä kyllä syö meidät kaikki elävältä, jos annamme sen tehdä niin. Iloiset ja hauskat asiat eivät useinkaan tipahda taivaalta syliimme, vaan niitä täytyy tietoisesti itse haalia, buukata ja varailla kalenteriin. Mutta yleensä se on sen arvoista. Myös ystävien seuraan kannattaa ihan tietoisesti hakeutua, ja myös arkisin. Yleensä kaikki parhaat hetket ja muistot syntyvät juurikin ystävien seurassa! Onneksi itselläni on nyt loppuvuodelle tiedossa kaikkea mukavaa: on parikin teatteriesitystä, keilailua, tyttöjeniltaa, konserttia, dinneriä ystävien kanssa, pikkujouluja sun muuta.

Koen, että vaikka olen viime aikoina uinut ajatuksineni hieman syvissä vesissä ja vaikka tunneskaalaan on mahtunut negatiivisia tunteita, ovat erilaiset haasteet toisaalta jälleen kasvattaneet minua ihmisenä. Ja lisäksi ne ovat kasvattaneet joitain ihmissuhteita ihan uusiin suuntiin. Rehelliset ja avoimet keskustelut vaikeistakin asioista toimivat usein kuin liimana, joka liittää ihmisiä yhteen. Näin koen itsekin tapahtuneen ja se on mielestäni osoitus siitä, että kaikista ikävistäkin asioista yleensä versoaa myös jotain odottamatonta hyvää.

Sellaisia sunnuntain mietteitä tänne kuuluu tänään. Ei ehkä varsinaisesti mitään uutta, mistä en olisi jo blogissa kertaalleen kirjoittanut, mutta tällä hetkellä nämä asiat ovat vahvasti mielessä. Sen sijaan tuo alussa mainitsemani blogin postaustahti ei siis varsinaisesti aiheuta itsessäni mitään stressiä, enemmänkin vain harmittaa ettei ole ollut aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogia niin usein kuin haluaisin. Mutta kirjoitan sen minkä ehdin ja kykenen. 🙂

Ihanaa iltaa sinne ihan jokaiselle <3

-Netta

Kommentit (8)
  1. Ihania ajatuksia taas <3 Eikä kannatakaa ottaa postaustahdista mitään stressiä. En ainakaan itse edes kauheasti kiinnitä huomioita siihen, miten uein blogi päivittyy (koska saa tiedon uusista postauksista Bloglovinin kautta – kiitos jälleen mahtavasta vinkistä!). Tärkeämpää on mielenkiintoiset kirjoitukset ja kirjoittajan oma into kirjoittaa. Sinun postauksiasi on aina ilo lukea, ja erityisesti halua kiittää näistä hienoista ihmissuhteita käsittelevistä kirjoituksista. Todella paljon tuttuja ajatuksia ja kokemuksia, ja olet osannut pukea ne niin hyvin sanoiksi.

    Kiitos Netta ja ihanaa viikon alkua! <3

    1. Voi kiitos paljon <3

      Tuo on kyllä totta, että postaustahdista on ihan turha stressata. Pitää kirjoittaa sitten kun on kirjoitettavaa, koska sellainen väkisin vääntäminen paistaisi joka tapauksessa läpi. Ja luulenpa, että harvalla olisi edes aikaa lukea postauksia ihan joka ikinen päivä! Eli tässäkin asiassa – ei se määrä vaan laatu 🙂

      Tosi kiva kuulla, että nämä ihmissuhdeaiheiset kirjoitukset on kiinnostaneet. 🙂 Mietin nimittäin, onko näitä ollut vähän liikaakin tai toistaako nämä itseään, mutta toisaalta kun tämä on aihe, joka on nyt mielessä, niin tästä nyt juuri tällä hetkellä syntyy tekstiä. Niinhän ne aiheet aina vaihtele bloggaajan elämäntilanteen mukaan. 🙂

      Oikein ihanaa uutta viikkoa sinne! <3

  2. Anna/Niittykukkia
    7.10.2019, 05:23

    Olen samaa mieltä tuosta, että haastavista asioista kumpuaa monesti myös jotain hyvää. Ja että avoin keskustelu lujittaa joitakin ihmissuhteita, ja auttaa niitä kasvamaan.

    Joskus on ihan hyvä ottaa vähän etäisyyttä haastaviin ihmissuhteisiin. Itselleni se on ollut vaikeaa, sillä miellyttäjäluonteesta ei ole niin helppo päästä eroon. Kun ei haluaisi tuottaa pettymystä kenellekään, vaikka itse kokisikin tilanteen raskaana. Mutta tästähän siekin taisit kerran kirjoittaa, että olemme vastuussa vain omista tunteistamme, ja jos toinen loukkaantuu pikkujutuista, niin se on hänen asiansa.

    Tässä on kyse ehkä pohjimmiltaan omien rajojen tiedostamisesta ja niiden kunnioittamisesta! Sitä opettelen vieläkin, vaikka edistystäkin on toki tapahtunut.

    Ihanaa viikon alkua, älä mieti postaustahtia! 🙂

    https://www.niittykukkia.fi

    1. Joo, vaikka se on hieman kliseistä, niin niinhän se kuitenkin menee, että yleensä kaikesta vaikeastakin seuraa jotain hyvää – usein sen vaan huomaa vasta hieman myöhemmin.

      Ja tuo puhuminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen on kyllä niin äärimmäisen tärkeää! Se on toki myös varsinkin alkuun vaikeaa ja hankalaa, mutta myös kasvattavaa ja siitä on lähes aina hyötyä. 🙂

      Ymmärrän tosi hyvin tuon, miten miellyttäjäluonne vaikuttaa ihmissuhteisiin. Siitä olen itsekin kärsinyt ja kovasti koittanut myös opetella pyristelemään siitä irti ja opettelemaan omista rajoista huolehtimista. Juuri tuon tajuaminen, että jokainen aikuinen on vastuussa omista tunnereaktioistaan ja se, etä loukkaantuu mitättömästi pikkujutusta on loukkaantujan itsensä vastuulla, on ollut minulle tosi suuri ja tärkeä oivallus. Että aina se jonkun ihmisen huono tuuli ja suuttumus ei olekaan minun vikani, vaan ongelma on hänen omissa tunteidensäätelytaidoissa.

      Ja tosiaan, hyvin pitkälti tässä on kyse niistä omien rajojen tiedostamisesta ja niistä huolta pitämisessä. Sitä opetellaan täälläkin, mutta huomaan myös oikeasti kehittyneeni. 🙂 Paljon tsemppiä sinnekin näiden asioiden työstämiseen <3

      Ja joo, en ota liikaa stressiä postaustahdista! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *