Mitä muistan näistä päivistä myöhemmin
On mielenkiintoista, miten erilaisia asioita voimmekaan muistaa samoista tilanteista. Tai miten joku hetki voi olla pyyhkiytynyt lähes täysin pois omasta muistista, siinä missä joku toinen muistaa sen kirkkaasti. Pohdin yhtenä päivänä sitä, mitä mahdankaan muistaa näistä päivistä joskus myöhemmin. Vuoden päästä muistan vielä kirkkaasti, viiden vuoden päästä hatarammin ja kymmenen vuoden päästä jäljelle karsiutuvat vain olennaisimmat asiat. Ne, jotka ovat minun mielessäni leimanneet näitä päiviä.
Juuri nyt en ainakaan vielä koe varsinaisesti ahdistusta tai surua, vaan olen melko rauhallisin mielin. Se on vähän yllättänytkin itseni. Oikeastaan olen viime viikkoina kokenut myös paljon kiitollisuuden tunteita siitä, miten monet asiat elämässäni ovat tilanteesta huolimatta hyvin. Siksi juuri nyt asiat, jotka näistä päivistä mieleen jäävät, eivät ole täynnä surua ja murhetta, vaan toivonpilkahduksia ja ilonhetkiä nykyisen arjen keskellä.
Tällä hetkellä luulen, että myöhemmin tulen muistamaan näistä päivistä ainakin nämä asiat:
– Loputtomat kävelylenkit. Kun oikein mihinkään ei saa mennä eikä mitään voi tehdä, on ulkoilusta ja kävelylenkeistä muodostunut eräänlainen henkireikä. Oikeastaan joka ikinen arkipäivä kello neljän aikoihin, kun läppäri menee kiinni, on itselläni lähes pakottava tarve päästä ulos ja saada raikasta ilmaa. Siinä vaiheessa olo on yleensä jotenkin todella nuupahtanut, mutta reipas kävely merenrannassa muuttaa olon heti skarpimmaksi. Viime viikkoina on tullut talsittua kaupungin katuja niin paljon, että kadunkulmat käyvät jo todella tutuiksi. Toisaalta samoja kulmia katselee myös uusin silmin, kun olo on kiireettömämpi, ja olenkin bongannut vanhoista tutuista paikoista paljon arkkitehtonisia yksityiskohtia, jotka olen aiemmin täysin jättänyt noteeraamatta.
– Nallet ikkunoissa. Joko olette kuulleet nallehaasteesta? Ideana on laittaa ikkunoihin nalleja, jotta lapset voivat bongata niitä kävelyretkillään. Itse laitoin pari nallea mökin ikkunoihin ja myös oman kotimme ikkunaan kolme pientä nallea. Ja miten kivaa onkaan nallejen bongailu kävelylenkeillä – kyllä ne ilahduttavat yhtälailla tällaista lapsenmielistä aikuistakin! Hihkun riemusta aina kun bongaan nallen – ja olen muuten bongannut jo ihan tosi monta! Ihan erityisen iloiseksi minut teki naapurintalon ikkunassa oleva jättinalle, joka tukkii koko ikkunan. Nalleissa ei ole kyse vain nalleista, vaan siitä, että ihmiset haluavat nyt jakaa iloa toisilleen ja osallistua kollektiivisesti johonkin yhteiseen juttuun näinä jokseenkin ankeina aikoina. (Ja hei, ei sen tarvitse olla nalle – se voi olla mikä vain pehmolelu. Olen bongannut muun muassa Ihaan, Nasun, possun, pandan ja pupun <3).
– Videopuhelut ystävien kanssa. Asia, jota olen kotoilun aikana eniten kaivannut, ovat tietysti läheiseni. Onneksi nykyteknologia pelittää näinäkin päivinä, ja olenkin harrastanut jonkin verran videopuheluita ystävieni kanssa. On kyllä ihan eri fiilis höpötellä jonkun kanssa niin, että näet hänen kuvansa puhelimen tai tietokoneen näytöltä, kuin että sen sijaan vain tekstailisi. Myös ääniviestejä olen lähetellyt nyt aika paljon, koska myös toisen ihmisen äänen kuuleminen pelkän tekstin sijaan tuntuu tuovan hänet heti vähän lähemmäksi.
– Kotiinkuljetukset. Nyt, kun pitää lähinnä pysytellä sisällä, on tullut tilattua enemmän juttuja kotiin. Olemme halunneet tukea ravintoloita ja olemmekin jonkin verran tilanneet niistä ruokaa kotiinkuljetuksella. Lisäksi olen itse tilannut kahvipapuja ja teetä entisestä työpaikastani, joka on kahviverkkokauppa. Muutamasta verkkokaupasta olen tilannut myös sisustusjuttuja kotiinkuljetuksella. Nykyään tosi monesta verkkokaupasta voi valita toimitustavaksi kotiinkuljetuksen, ja useimmiten se maksaa vain aavistuksen lisähintaa.
– Yhteinen etätoimisto. Teemme mieheni kanssa molemmat toimistotyötä, mutta normaalitilanteessa aina omilta toimistoiltamme käsin, emmekä oikeastaan lähes koskaan etänä. Nyt olemme molemmat tehneet pian kolme viikkoa töitä kotoa, ja ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Meidän lisäksemme kotona häärivät Frida-koira ja Viivi-kissa, ja olenkin vitsaillut, että minulla on nyt aivan uusi ”neljän hengen tiimi”. Vielä vähän yli vuosi sitten asuimme 36 m2 kokoisessa asunnossa, joka varmasti tuntuisi tässä tilanteessa kyllä tosi ahtaalta. Nämä 51 m2 sen sijaan ovat riittäneet hyvin, varsinkin kun makuuhuoneeseen voi tarvittaessa sulkeutua puhumaan rauhassa videopuheluita.
– Kodin sisustaminen & remppaaminen. Nyt, kun näitä kodin seiniä katselee lähes 24/7, katsoo niitä tietysti vähän kriittisellä silmällä. Niinpä mekin olemme monien muiden tapaan intoutuneet vähän sisustamaan ja remppaamaan täällä kotona. Saimme vihdoin tapetoitua yhden seinän jo aiemmin tilaamillamme tapeteilla, ja tarkoitus olisi myös maalata eteisessä yksi seinä. Tilasimme kotiinkuljetuksella pitkään haaveilemamme nojatuolin (kuvissa), koska istumapaikoille on juuri nyt kysyntää, ja lisäksi ostimme uudet ikkunaverhot ja muutamia pienesineitä. Minä myös vaihdoin huonekasvien mullat ja mies pesi ikkunat – nämäkin lasketaan kai kodin mukavuutta lisääviksi jutuiksi?
– Kevätaurinko. Luojan kiitos elämme nyt kevättä emmekä vaikka marraskuuta! Mikään muu ei ole piristänyt olotilaa niin paljon, kuin taivaalta kurkkiva aurinko. Muutamana päivänä sää on ollut jo tosi lämmin, vaikkakin täällä on kyllä myös tuullut tosi kylmästi monena päivänä. Uskon kuitenkin, että nyt kun siirryttiin huhtikuun puolelle, alkavat kelit tästä lämmetä ihan kunnolla. Ja sekös mukavaa, sillä olen myös jo aloittanut puuhastelut mökkipuutarhassa, ja kelien lämmetessä tahti siellä vain yltyy.
Mitä sinä luulet muistavasi näistä päivistä päällimmäisenä myöhemmin?
-Netta / Instagram @nettafrancesca