Mitä muistan näistä päivistä myöhemmin

On mielenkiintoista, miten erilaisia asioita voimmekaan muistaa samoista tilanteista. Tai miten joku hetki voi olla pyyhkiytynyt lähes täysin pois omasta muistista, siinä missä joku toinen muistaa sen kirkkaasti. Pohdin yhtenä päivänä sitä, mitä mahdankaan muistaa näistä päivistä joskus myöhemmin. Vuoden päästä muistan vielä kirkkaasti, viiden vuoden päästä hatarammin ja kymmenen vuoden päästä jäljelle karsiutuvat vain olennaisimmat asiat. Ne, jotka ovat minun mielessäni leimanneet näitä päiviä.

Juuri nyt en ainakaan vielä koe varsinaisesti ahdistusta tai surua, vaan olen melko rauhallisin mielin. Se on vähän yllättänytkin itseni. Oikeastaan olen viime viikkoina kokenut myös paljon kiitollisuuden tunteita siitä, miten monet asiat elämässäni ovat tilanteesta huolimatta hyvin. Siksi juuri nyt asiat, jotka näistä päivistä mieleen jäävät, eivät ole täynnä surua ja murhetta, vaan toivonpilkahduksia ja ilonhetkiä nykyisen arjen keskellä.

Tällä hetkellä luulen, että myöhemmin tulen muistamaan näistä päivistä ainakin nämä asiat:

– Loputtomat kävelylenkit. Kun oikein mihinkään ei saa mennä eikä mitään voi tehdä, on ulkoilusta ja kävelylenkeistä muodostunut eräänlainen henkireikä. Oikeastaan joka ikinen arkipäivä kello neljän aikoihin, kun läppäri menee kiinni, on itselläni lähes pakottava tarve päästä ulos ja saada raikasta ilmaa. Siinä vaiheessa olo on yleensä jotenkin todella nuupahtanut, mutta reipas kävely merenrannassa muuttaa olon heti skarpimmaksi. Viime viikkoina on tullut talsittua kaupungin katuja niin paljon, että kadunkulmat käyvät jo todella tutuiksi. Toisaalta samoja kulmia katselee myös uusin silmin, kun olo on kiireettömämpi, ja olenkin bongannut vanhoista tutuista paikoista paljon arkkitehtonisia yksityiskohtia, jotka olen aiemmin täysin jättänyt noteeraamatta.

– Nallet ikkunoissa. Joko olette kuulleet nallehaasteesta? Ideana on laittaa ikkunoihin nalleja, jotta lapset voivat bongata niitä kävelyretkillään. Itse laitoin pari nallea mökin ikkunoihin ja myös oman kotimme ikkunaan kolme pientä nallea. Ja miten kivaa onkaan nallejen bongailu kävelylenkeillä – kyllä ne ilahduttavat yhtälailla tällaista lapsenmielistä aikuistakin! Hihkun riemusta aina kun bongaan nallen – ja olen muuten bongannut jo ihan tosi monta! Ihan erityisen iloiseksi minut teki naapurintalon ikkunassa oleva jättinalle, joka tukkii koko ikkunan. Nalleissa ei ole kyse vain nalleista, vaan siitä, että ihmiset haluavat nyt jakaa iloa toisilleen ja osallistua kollektiivisesti johonkin yhteiseen juttuun näinä jokseenkin ankeina aikoina. (Ja hei, ei sen tarvitse olla nalle – se voi olla mikä vain pehmolelu. Olen bongannut muun muassa Ihaan, Nasun, possun, pandan ja pupun <3).

– Videopuhelut ystävien kanssa. Asia, jota olen kotoilun aikana eniten kaivannut, ovat tietysti läheiseni. Onneksi nykyteknologia pelittää näinäkin päivinä, ja olenkin harrastanut jonkin verran videopuheluita ystävieni kanssa. On kyllä ihan eri fiilis höpötellä jonkun kanssa niin, että näet hänen kuvansa puhelimen tai tietokoneen näytöltä, kuin että sen sijaan vain tekstailisi. Myös ääniviestejä olen lähetellyt nyt aika paljon, koska myös toisen ihmisen äänen kuuleminen pelkän tekstin sijaan tuntuu tuovan hänet heti vähän lähemmäksi.

– Kotiinkuljetukset. Nyt, kun pitää lähinnä pysytellä sisällä, on tullut tilattua enemmän juttuja kotiin. Olemme halunneet tukea ravintoloita ja olemmekin jonkin verran tilanneet niistä ruokaa kotiinkuljetuksella. Lisäksi olen itse tilannut kahvipapuja ja teetä entisestä työpaikastani, joka on kahviverkkokauppa. Muutamasta verkkokaupasta olen tilannut myös sisustusjuttuja kotiinkuljetuksella. Nykyään tosi monesta verkkokaupasta voi valita toimitustavaksi kotiinkuljetuksen, ja useimmiten se maksaa vain aavistuksen lisähintaa.

– Yhteinen etätoimisto. Teemme mieheni kanssa molemmat toimistotyötä, mutta normaalitilanteessa aina omilta toimistoiltamme käsin, emmekä oikeastaan lähes koskaan etänä. Nyt olemme molemmat tehneet pian kolme viikkoa töitä kotoa, ja ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Meidän lisäksemme kotona häärivät Frida-koira ja Viivi-kissa, ja olenkin vitsaillut, että minulla on nyt aivan uusi ”neljän hengen tiimi”. Vielä vähän yli vuosi sitten asuimme 36 m2 kokoisessa asunnossa, joka varmasti tuntuisi tässä tilanteessa kyllä tosi ahtaalta. Nämä 51 m2 sen sijaan ovat riittäneet hyvin, varsinkin kun makuuhuoneeseen voi tarvittaessa sulkeutua puhumaan rauhassa videopuheluita.

– Kodin sisustaminen & remppaaminen. Nyt, kun näitä kodin seiniä katselee lähes 24/7, katsoo niitä tietysti vähän kriittisellä silmällä. Niinpä mekin olemme monien muiden tapaan intoutuneet vähän sisustamaan ja remppaamaan täällä kotona. Saimme vihdoin tapetoitua yhden seinän jo aiemmin tilaamillamme tapeteilla, ja tarkoitus olisi myös maalata eteisessä yksi seinä. Tilasimme kotiinkuljetuksella pitkään haaveilemamme nojatuolin (kuvissa), koska istumapaikoille on juuri nyt kysyntää, ja lisäksi ostimme uudet ikkunaverhot ja muutamia pienesineitä. Minä myös vaihdoin huonekasvien mullat ja mies pesi ikkunat – nämäkin lasketaan kai kodin mukavuutta lisääviksi jutuiksi?

– Kevätaurinko. Luojan kiitos elämme nyt kevättä emmekä vaikka marraskuuta! Mikään muu ei ole piristänyt olotilaa niin paljon, kuin taivaalta kurkkiva aurinko. Muutamana päivänä sää on ollut jo tosi lämmin, vaikkakin täällä on kyllä myös tuullut tosi kylmästi monena päivänä. Uskon kuitenkin, että nyt kun siirryttiin huhtikuun puolelle, alkavat kelit tästä lämmetä ihan kunnolla. Ja sekös mukavaa, sillä olen myös jo aloittanut puuhastelut mökkipuutarhassa, ja kelien lämmetessä tahti siellä vain yltyy.

Mitä sinä luulet muistavasi näistä päivistä päällimmäisenä myöhemmin?

-Netta / Instagram @nettafrancesca

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama mieli
Kommentit (6)
  1. Ihania asioita, paljon samaa joita itsekin uskon muistavani, ainakin kovasti toivon näin. <3

    1. Joo, kaiken tämän ikävän keskelle mahtuu onneksi paljon hyvääkin <3 Jotenkin uskon, että mieleen jää myös kaikki se yhteisöllisyys, joka näinä päivinä nostaa päätään. 🙂

  2. Vierailija S
    2.4.2020, 10:28

    Itellä on fiilikset vaihdellut normaalia enemmän. On ollut jäätävää ahdistusta tästä tilanteesta ja siitä, että on tullut oltua neljän seinän sisällä niin paljon. Vaikka oon koti-ihminen, niin tää lähes 24/7 kotona olo on rassannut mua pahemman kerran :/. Yllättävän rankkaa tää pelkkä kotona olo, tartteisin kipeesti jotain kodin ulkopuolista toimintaa, mut eipä sitä juuri ole, eikä viitsi lähteä muuta kuin käymään kävelyllä ja välillä kaupassa. Mutta, just nyt on onneks ok olo ja vähän hämmentävää kyllä, välillä on ollut onneksi myös suorastaan riemun tunteita – oon jotenkin tunnistanut nyt todella hyvin mikä itselle sopii ja mikä ei. Eli tuo lisääntynyt itsetuntemus on tehnyt todella hyvää. Ainoa vaan et tässä tilanteessa ei voi koko ajan tehdä sitä mikä itselle ois hyväksi – esim. vaikka käydä kirjastossa.

    No, tulipa tällaista avautumista nyt, tuli tarpeeseen. On mulla kavereita, mut ei oikein ystäviä, niin sekin et ei oikein ketään kelle jutella on ikävällä tavalla korostunut tässä tilanteessa :/. Tai just silloin kun itellä ollut vaikeeta, niin ei oo oikein ketään kelle haluaisin/voisin soittaa :/. Nyt just tosiaan onneksi ok olo, toivottavasti tämä tästä. Ai niin, sellainen vielä, niin sähän oot puhunut kavereista/ystävistä. Niin en muista et ootko kertonut et miten sait kavereita/ystäviä? Kun muistelen et sulla oli sellainen tilanne et kaipasit ystävää/kaveria? Jos haluat kertoa mulle ja muille miten sait hommattua ystäviä, niin ois kiva kuulla :). Mut ei tietenkään oo pakko, jos et halua.

    Sul on kiva blogi, jatka samaan malliin!

    1. Kiva kun kommentoit, kiitos! <3

      Ymmärrän tosi hyvin, että tämä tilanne voi aiheuttaa hyvin erilaisia tuntemuksia, ja siihen vaikuttaa todella moni asia ja jokaisen oma elämäntilanne. Itselläni on auttanut ehkä se, että oon pitänyt yllä säännöllistä rytmiä ja esimerkiksi käynyt ulkoilemassa joka ikinen päivä, satoi tai paistoi. Se tuo vaihtelua sisällä kökkimiseen, ja onneksi olemme siitä onnekkaita, että mökkimme sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä, niin pääsemme myös mökillä käymään päiväseltään viikonloppuisin. Mutta tosiaan, onhan tässä tilanteessa myös hyviä puolia, kuten tuollainen itsetuntemuksen löytyminen jonka mainitsit, ja itse olen myös löytänyt kiitollisuutta niitä asioita kohtaan, jotka ovat elämässä hyvin kaikesta huolimatta. 🙂

      Varmasti tällaisessa tilanteessa helposti korostuvat myös yksinäisyyden tunteet! Ja se, että voi olla kavereita, mutta ei tiedä kenelle puhuisi. Kirjoitit, että sulla on kuitenkin kavereita, vaikkakaan ei ehkä ihan varsinaisesti ystäviä. Usein kaverisuhteistakin voi syventyä ajan mitään ystävyyttä, jos alkaa pitää vähän aktiivisemmin yhteyttä ja vie keskustelua vähän syvällisemmälle tasolle – tai tällaisia kokemuksia mulla ainakin on. Mietin, että varmaan aika moni muukin tuntee yksinäisyyden tunteita nyt tässä kotoilun aikana, joten mitä jos laittaisit viestiä myös niille kavereillesi? 🙂 Ei nyt tietenkään heti alkuun mistään tosi syvällisistä omista tuntemuksista, mutta ehkäpä pikku hiljaa viestittely voikin syventyä siihenkin, varsinkin kun näinä aikoina moni käy läpi monenlaisia tunteita ja niiden jakaminen muiden kanssa helpottaa aina oloa. Itse olen nyt kotoilun aikana ollut paljon yhteydessä ystäviin, mutta myös sellaisiin vähän kaukaisempiin kavereihin, joiden kanssa viestittely onkin sitten jatkunut monta päivää ja tuntuu kuin olisimme lähentyneet. 🙂 Luulen, että juuri nyt ihmiset kaipaavat yhteyttä toisten kanssa ja ilahtuvat tosi paljon, jos joku laittaa viestiä. Mutta, tämä nyt oli tällaista teoreettista höpinää, enkä tietenkään tiedä tilannettasi ja sitä, mitä oletkin jo tehnyt tai jos et ole/et voi, että mitä kaikkia syitä taustalla on. 🙂

      Ja hei toihan on tosi hyvä postausidea, pistän ehdottomasti mieleen! 🙂 Voin kirjoittaa lisää siitä, miten olen saanut ystäviä. Voisin kuitenkin jo tässä sen tiivistää: joko syventämällä jo olemassa olleita kaverisuhteita tai somen kautta ja niin, että sitten olemme tavanneet livenä, tai tutustumalla kavereiden kavereihin. Nämä kaikki kolme vaativat myös itseltä aika paljonkin vaivaa ja heittäytymistä, mutta se on kyllä myös ollut sen arvoista. <3

      Ja kiitos tosi paljon, tuollainen palaute lämmittää aina mieltä! Haleja sinne! <3

      1. Vierailija S
        5.4.2020, 09:18

        Moikka, kiva kun kommentoit :). Jäin miettimään tota kaverisuhteiden syventämistä. Jotenkin on jäänyt vähän pinnalliseksi mun ihmissuhteet. Itellä on kyl just se, et on ollut muutenkin tässä vaikeeta jo pitkään, niin ei oo ollut ylimääräistä energiaa tutustua uusiin ihmisiin/syventää jo olemassa olevia suhteita. Nyt toivon mukaan on valoa tunnelin päässä näkyvissä (vaikka onkin tää korona), niin toivon mukaan jaksaisin panostaa kaverisuhteisiini :).

        1. Ymmärrän täysin, että hankalissa elämäntilanteissa ei todellakaan jaksa tutustua muihin ihmisiin, vaan päinvastoin. Itse ainakin silloin helposti vaan vetäydyn omaan kuoreeni! Toistaalta oon miettinyt, että juuri silloinhan tarvitsisin enemmän muita ihmisiä, ja oonki yrittänyt opetella olemaan avoimempi ja pitämään enemmän yhteyttä muihin. Silloin käy yleensä niin, että ne ihmiset alkaa myös pitää itse enemmän yhteyttä.

          Mutta aina pitää kuunnella myös omia fiiliksiä. Ihanaa kuulla, että sulla on valoa tunnelin päässä <3 Tsemppiä ihan kaiken kanssa, yksinäisyyden tunteet ovat itselläni olleet nii iso osa elämääni pitkän aikaa, että osaan todellakin samaistua. Mutta siinä voin ehkä olla myös positiivinen esimerkki, että niiden ei tarvitse olla ikuisia. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *