Heippa ihanat!

Täällä on arki jo alkanut ja tällä viikolla palasin töihin, mutta haluan kuitenkin vielä blogin puolella palata vähän kesämuistoihin. Tässä maailmantilanteessa moni kun etsii kivoja kotimaanmatkailukohteita, niin haluan jakaa yhden sellaisen täällä blogissa – ja kuten otsikosta voi päätellä, on luvassa kunnon helmi!

Vietimme nimittäin kesälomalla yhden yön upeassa Töyrylän kartanossa Artjärvellä, ja tuo kokemus jäi kyllä mieleen. Rakastan vanhoja rakennuksia, antiikkia, taidetta ja persoonallisia kohteita, ja tämä kohde olikin minulle aivan täydellinen löytö, joka jäi mieleen. Paikan bongasi itse asiassa jo viime syksynä puolisoni, ja hän oli varannut meille sinne vuosipäivän reissun, mutta pahentuneen koronatilanteen takia jouduimme tuolloin perumaan menomme. Nyt kuitenkin pääsimme vihdoin kokemaan Töyrylän kartanon, joka oli todellinen elämys!

Olemme käyneet pariin kertaan Haikon Kartanossa, mutta Töyrylän kartano on mielestäni Haikkoon verrattuna vielä ”seuraavalla tasolla” niin visuaalisesti kuin kokemuksenkin kannalta. Töyrylän kartano on täynnä aivan upeita antiikkiesineitä, ja paikka olikin itselleni todellista silmäkarkkia. Erityisen tästä paikasta tekee se, että vaikka kartano on majoituskäytössä, on se myös isäntäparinsa oma koti. Vieraat saapuvat siis isäntäparin kotiin, mutta kaikkea saa katsoa ja koskea. Sellainen ”laitosmainen” tai hotellimainen fiilis siis loistaa tipotiessään ja kaikki on persoonallista ja uniikkia.

Kartanon yläkerrasta löytyvät majoitustilat – seitsemän kahden hengen huonetta, joista kaksi on sviittejä. Me yövyimme toisessa sviiteistä, joka oli erittäin tilava, mutta oikeastaan muilla tavoin se ei eronnut muista huoneista. Oikeastaan jos jotain miinusta pitää vierailusta sanoa, niin olisimme kaivanneet parempia tyynyjä huoneeseemme – nykyiset aiheuttivat pienen niskajumin. Mutta hei – mikään ei voi olla täydellistä! 😀

Olin lukenut Annin Uunissa -blogista jutun hänen vierailustaan Töyrylästä. Anni oli vieraillut kartanossa vuonna 2018 ja tuolloin vieraita oli odottanut paikan päällä kahvit kakkuineen ja leivoksineen. Oletuksemme oli, että tällainen elämys kuuluu konseptiin, ja riensimmekin paikalle heti huoneiden luovutuksen aikaan klo 15, jotta ehtisimme rauhassa kahvitella ja herkutella. Konsepti on tässä vuosien varrella ilmeisesti pikkuisen muuttunut, sillä meille kyllä tarjottiin kahvia, mutta kakkusista oli jossain vaiheessa vuoden 2018 jälkeen luovuttu.

Suosittelen siis menemään paikan päälle vatsa täynnä, sillä ruokaa oli tarjolla vasta klo 19.30 aikaan, joten nälkä ehtii tulla, jos paikan päälle menee tyhjällä vatsalla. Kannattaa myös mahdollisesti ottaa huoneeseen mukaan jotain naposteltavaa ja juotavaa, koska paikkahan sijaitsee keskellä maaseutua, eli mitään kauppaa tai ravintolaa ei vieressä ole. Meillä oli onneksi vähän karkkia, juotavaa ja jopa pari proteiinijuomaa kaiken varalta mukana, joten pärjäsimme kyllä hyvin.

Saavuttuamme Töyrylän kartanoon, veimme tavaramme huoneeseemme ja asetuimme sitten isoon saliin juomaan kahvejamme ja kiertelimme ihastelemassa kartanoa. Sen sisustus ja upeat esineet suorastaan mykistivät! Lisäksi kiertelimme kartanon pihaa, josta löytyy upeita kasveja ja myös Sibelius-suvun muistomerkki. Sää oli hieman epävakaa, joten emme kuitenkaan viitsineet jäädä pihalle, vaikka esimerkiksi kartanon takaterassi olisi kyllä ollut täydellinen paikka lukea kirjaa. Päätimme kuitenkin mennä hetkeksi huoneeseemme, jossa itse otin jopa pienet päiväunet – paikka oli todella rauhallinen, ja muut vieraatkin saapuivat paikalle vasta meitä myöhemmin, joten sain nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa.

Illemmalla, kun kaikki muutkin majoittujat olivat saapuneet (meitä oli yhteensä 15), piti toinen kartanon isännistä meille opastetun kierroksen kartanon alakerrassa. Hän kertoi kartanon mielenkiintoista historiaa ja myös joidenkin antiikkiesineiden tarinoita. Tämän jälkeen vuorossa oli illallinen ruokasalissa. Se nautittiin saman pöydän ääressä muiden vieraiden kanssa, mikä oli erittäin hauska konsepti – ja hyvin poikkeuksellista meillä Suomessa! Jostain olin ymmärtänyt, että myös isännät itse osallistuisivat illalliselle, mutta näin ei kuitenkaan ollut, sillä he itse tarjoilivat illallisen yhdessä paikalla häärineen kokin kanssa. Illalliseen kuului kolme ruokalajia, jotka kaikki olivat erittäin maukkaita, erityisesti pääruoka. Lisäksi illallisen seuraksi sai ostaa haluamiaan juomia, kuten isännän valikoimia viinejä.

Illallisen jälkeen vuorossa oli kahvit, jotka sai juoda haluamassaan paikassa kartanon alakerrassa. Osa vieraista siirtyi höpöttelemään saliin, osa verannalle, jonne mekin menimme vähän ”vilvoittelemaan”, sillä sisällä oli melko lämmin. Nautimme kahvit ja avecit yhdessä muiden vieraiden kanssa, ja keskustelu pulppusi muun muassa vanhoissa taloissa, remonteissa ja asuntomessuissa. Illan hieman viilentyessä siirryimme kaikki sisään ja vietimme iltaa isossa porukassa yhdessä talon isäntien kanssa.

Illan pimentyessä toinen talon isännistä ehdotti, että he esittelisivät vielä illan päätteeksi porukalle upean huvimajansa. Toinen isännistä oli suunnitellut ja rakentanut kyseistä huvimajaa neljän vuoden ajan, ja nyt se oli ollut valmiina vuoden verran. Kaksikerroksinen huvimaja oli valtavan upea ilmestys, ja oli hauska kokemus olla tutustumassa siihen keskiyöllä yhdessä muiden majoittujien kanssa.

Majoittuminen Töyrylän kartanossa oli ehdottomasti elämys! Se oli yllättävänkin yhteisöllinen kokemus yhdessä muiden vieraiden kanssa, joten väittäisin jopa, että aivan yksinäiselle sudelle tämä kohde ei sovi. Ei myöskään ehkä henkilölle, joka kaipaa todella paljon actionia – ennen illallista kartanolla ei ole muuta ”ohjelmaa”, vaan Töyrylä on paikka rentoutumiseen ja rauhalliseen oleiluun. Ilmeisesti saunomiseen Töyrylässä on kyllä mahdollisuus yleensä, mutta juuri nyt sauna oli remontissa.

Talon toinen isäntä kertoi, että vielä vuoden ajan Töyrylä on ympärivuotisesti auki, ja sen jälkeen he jäävät osittain eläkkeelle ja kartano tulee olemaan auki enää viikonloppuisin. Ajatus Töyrylästä talvella tai (vaikkapa jouluna/uutena vuotena, tosin ne lienevät loppuun varatut) tuntuu viehättävältä, ja olisi ihanaa päästä kokemaan tuo maisema lumen peittämänä ja isot salit takkatulen valossa. Katsotaan, josko sinne ehtisimme <3

-Netta