Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista

Viime vuosina blogeissa on kirjoitettu enemmän kuin koskaan rahasta. Ihanan avoimesti, oivaltavasti, kannustavasti ja idearikkaasti. Naiset (ja tietysti miehetkin, mutta nähdäkseni erityisesti naiset) on voimautettu ottamaan vastuu omasta taloudestaan, sijoittamaan rahastoihin/osakkeisiin/sijoitusasuntoihin ja kerryttämään eläkettä. Ja se on upeaa ja mahtavaa! Uskon, että moni ihminen, joka ei koskaan aikaisemmin ole ajatellut näitä asioita lainkaan, on saanut todella kullanarvoisia vinkkejä ja voinut kiinnostua sijoittamisesta ihan vain blogien ansiosta.

Itseäni kuitenkin hieman häiritsee se, että blogien rahakeskustelu on tavallaan niin kapeakatseista. Rahasta puhutaan blogeissa oikeastaan vain yhdestä näkökulmasta – heidän näkökulmastaan, joilla sitä on. Heidän, jotka voivat sijoittaa, hankkia rahastoja ja laittaa sijoitusasuntojaan vuokralle kerryttäen pesämunaa niin itselleen kuin lapsilleenkin.

euro-870757_960_720.jpg

Sen todellisuuden taakse jää kuitenkin niin paljon muutakin. Mä en itse ole koskaan kirjoittanut blogissani rahasta, koska ei ole ollut mitään, mistä kirjoittaa. Voin rehellisesti sanoa, että rahakirjoittelu ei ole ollut itselleni lainkaan ajankohtaista, koska mulla ei ole tähän päivään mennessä ollut mitään, mitä sijoittaa yhtään minnekään. Olin ylipisto-opiskelija 7 vuoden ajan ja sen jälkeen lähes vuoden freelancerina (= surkea taloudellinen tilanne). Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mahdollisuutta sijoittaa yhtään lanttia, ei sentin senttiä mihinkään. Sen sijaan mä olen ollut useasti tilanteessa, kun palkkapäivään on vielä aivan liian pitkä aika ja tili ammottaa tyhjyyttään. Oon syönyt nuudeleita ketsupilla ja vienyt kotiin vessapaperia työpaikalta. Palauttanut epätoivoissani pulloja kauppaan ja koittanut saada jotenkin nostettua käteisenä mulle kertyneet S-bonukset, jotta voisin ostaa leipää.

Usein sijoituskeskustelussa todetaan, että ”kaikki” voivat sijoittaa. Kaikki voivat aloittaa pienestä, esimerkiksi laittaa 15 euroa kuukaudessa rahastoon. Mutta siitä mä olen eri mieltä. Kaikki eivät todellakaan voi sijoittaa edes sitä toisille minimaaliselta tuntuvaa 15 euroa. Köyhälle opiskelijalle, minimipalkkaiselle, pätkätyöläiselle, freelancerille, äitiyslomalaiselle tai omaishoitajalle se ei todellakaan ole taloudellisen tilanteen puitteissa mahdollista. Puhumattakaan sitten vaikka työttömille tai eläkeläisille. Sillä 15 eurolla voi olla kitkuteltava menemään pari viikkoa, ja on suunniteltava äärimmäisen tarkasti päiväkohtainen budjetti, jotta jokainen sentti tulisi käytettyä viisaasti ja jotta rahat oikeasti riittäisivät, koska ilman ruokaakaan ei oikein tule toimeen.

Mä ymmärrän, miksi blogeissa ja julkisuudessa ylipäänsä puhutaan mielummin sijoittamisesta ja omaisuuden kerryttämisestä. Siitä, kuinka pesämuna on tilillä ja lapsille omat osakesalkut. Positiivisista puolista positiivisella näkökulmalla. Köyhyysrajan alapuolella eläminen on usein häpeällistä, rankkaa, vaikeaa ja aiheuttaa niin psyykkisiä, sosiaalisia kuin jopa fyysisiäkin oireita. Voin omasta kokemuksesta todeta, että taloudellinen niukkuus voi tuottaa järkyttävää stressiä, ahdistusta, alakuloisuutta ja vaikka mitä.

euro-1353420_960_720.jpg

Mä jotenkin toivoisin, että rahaskeskustelussa otettaisiin huomioon se näkökulma, että ei, tänäkään päivänä edes Suomen kaltaisessa valtiossa kaikilla ei ole mahdollisuutta sijoittaa. Kyllä sijoittaminen ja raha ovat edelleen etuoikeutettujen ihmisten asioita, vaikka toki ovatkin monen saatavilla ja on hienoa, että jo pienillä summilla pääsee hyvään alkuun.

Mun taloudellinen tilanne on parantunut nyt, kun olen kokopäivätöissä enkä enää opiskele. Se on ihanan vapauttavaa ja tuntuu, että iso kivi on vierähtänyt sydämeltä, kun ei tarvitse enää stressata niin paljon rahasta. Mutta tässäkin tilanteessa mä aion aina muistaa sen, että kaikki eivät todellakaan ole samassa tilanteessa, ja on myös mahdollista, että se omakin tilanne voi muuttua koska tahansa, koska sellaista elämä tuppaa olemaan. Siksi halusin tuoda rahakeskusteluun osaltani myös tämän näkökulman, ja olisi tosi kiva, jos voisitte jakaa kommenttiboksissa omia ajatuksianne aiheeseen liittyen. <3

-Netta

Kuvat: Pixabay

Lue myös:

Downshiftasin rahan takia asumiseni

Kaverini kertovat: Näin venytin penniä pienituloisena opiskelijana

En tee 5-vuotissuunnitelmia

5 työtä, joita olen tehnyt

Puheenaiheet Raha Ajattelin tänään Syvällistä

Lavatanssit vai festarit? 12 kysymystä kesästä

Monissa blogeissa on pyörinyt tämä kiva kesähaaste, ja vaikka kukaan ei olekaan haastanut mua henkilökohtaisesti, halusin silti tehdä tämän ja kertoilla omista suosikeistani, kun muitten vastauksia on ollut niin kivaa ja mielenkiintoista lueskella. Tässä tulevat siis minun kesäsuosikkini.

(1) Lippis vai lierihattu?

Valitsen lierihatun, koska en omista yhtäkään lippistä. Käytän joskus mökillä puutarhatöissä jotain miehen ikivanhaa lippistä, jossa lukee edessä isolla REBEL (hahah). En tosin omista ihan varsinaisesti lierihattuakaan, mutta mulla on yksi kesähattu, kuusi vuotta sitten Göteborgin Beyond Retrosta ostettu olkihattu, joka on kyllä vähän sellainen lierihattumallinen. Mun valinta kesäpäähineeksi on itse asiassa aika usein huivi jotenkin kivasti päähän sidottuna. Jonkin uuden kesähatun ostoa voisin kyllä oikeastaan harkita, mä olen nimittäin aika herkkä auringolle ja mun on suojattava pääni auringonpaisteella, tai alan helposti voimaan pahoin tai saan päänsäryn/auringonpistoksen.

34963493_10211887567885940_8804265120906608640_n.jpg

(2) Pehmis vai jäätelöpallo?

Nyt seuraa paljastus: en syö lähes ollenkaan jätskiä! Enkä ole muutenkaan makean ystävä. Joskus kirjoittelinkin blogissa myös siitä, että en syö suklaata, mutta tosiaan sama asia koskee myös esimerkiksi jäätelöä. Toki, jos sitä vaikkapa kyläpaikassa tarjotaan, niin voin syödä pienen annoksen. Keväällä olin Alpron jäätelötapahtumassa ja tykkäsin kyllä maistella pienen määrän heidän jäätelöitään siellä (hyviä olivat!), ja vähän aikaa sitten haimme kollegani kanssa lounastauolla jätskipallot Alpron jäätelörekasta Kolmen sepän patsaalta. Jos ostaisin jäätelön (katsotaan, tapahtuuko sitä tänä kesänä, viime kesänä muistaakseni ei), ostaisin varmaan kyllä jäätelöpallon enkä pehmistä. Maku saattaisi olla mansikka, jonkinmoinen pähkinä tai vaikka lakritsi. Mutta ei suklaa. 😀

3) Herneet vai mansikat?

Sanon, että molemmat! Mansikat nyt tietysti ovat ihan ehdoton kesäherkku, mutta mulle ovat kyllä herneetkin! Kasvimaallamme kasvaakin nyt molempia, toivotaan että saadaan paljon satoa. Viime vuonna mansikoita ei tullut (taimet olivat liian vanhoja, nyt on uusia ostettu), mutta herneitä sen sijaan tuli tosi paljonkin ja sain syödä niitä oikein urakalla.

34810095_10211887568045944_2219432811293573120_n.jpg

4) Palju vai järvivesi?

Mun on pakko vastata toistaiseksi järvivesi, koska en ole vielä kertaakaan elämäni aikana ollut paljussa! Lapsena mä olin tosi kova uimaan ja me asuttiinkin järven rannalla. Silloin tuli käytyä toukokuusta syyskuuhun varmasti joka ikinen päivä uimassa. Nykyään olen paljon enemmän vilukissa ja on tullut uitua ihan vain pari kertaa kesässä järvessä, yleensä ollessamme käymässä miehen sukumökillä. Meillä on puolestaan suunnitelmissa mahdollisesti hankkia palju oman mökkimme pihaan, koska se on kuivanmaan mökki, ja palju olisi tosi kiva lisä saunan oheen. Ehkäpä siis vielä joskus vastaukseni tähän kysymykseen onkin palju!

(5) Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut! Mulla ei ole mitään hajua, koska olisin viimeksi syönyt kesäkeittoa. Varmasti yli 10 vuotta sitten, joskus kun olen vieraillut mummolassa. Grillattua sen sijaan tulee oikeastaan ihan aina, kun olemme mökillä, siis joka ikinen kerta. En tiedä, miten se grilliruoka toimiikin niin hyvin. Alkaa vain vähän tuntua siltä, että kaivattaisiin joitain uusia grilliruokavinkkejä – halloumi, maissi ja makkara ovat olleet niin suurkulutuksella, että jotain uutta voisi keksiä niiden rinnalle.

35049498_10211887567685935_935091724110266368_n.jpg

(7) Varjo vai auringonpaiste?

Vaikka olenkin vähän herkkä auringolle, on vastaus silti ehdottomasti auringonpaiste. Se on kuitenkin meillä Suomessa niin harvinaista herkkua ainakin koko vuoden mittakaavassa, että siitä on otettava kaikki irti. Kuulun juurikin niihin ihmisiin, jotka potevat huonoa omaatuntoa, jos ovat sisällä auringonpaisteen aikaan ja joiden on pakko sännätä jonnekin ulos heti hyvän sään koittaessa, koska eihän silloin vain voi olla sisällä.

(8) Kesäsade vai kesätuuli?

Juuri nyt tekisi mieli vastata, että ei kumpikaan, vaan kesällä saa vain olla hellettä 😀 Mutta molemmat ovat kyllä tarpeellisia – puutarhan omistajana tiedän, miten tärkeää sade on, koska nyt sitä ei hetkeen ole ollut, ja pihamme on aivan rutikuiva ja nurmikko palanut pilalle. Tuuli tekee myös terää, jos on todella tukalan kuuma. Eli ehkäpä molemmat, sellaisessa sopivassa määrin.

35026584_10211887567765937_3341661431631183872_n.jpg

(9) Lavatanssit vai festarit?

Taas on pakko vastata, että molemmat! Lavatansseissa on ihanaa maalaisromantiikkaa ja niissä on tullut käytyä usein juhannuksena, mutta kyllä festaritkin on aivan ihana juttu ja kuuluvat myös jokaiseen kesään. Tänä viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Sideways-festareilla, joka oli tosi kiva ja mukavan urbaani ja rento festivaali. Vielä ei ole muille festareille lippuja varattuna, mutta aivan varmasti jonnekin tulee mentyä kuuntelemaan hyvää musiikkia ja fiilistelemään festivaalitunnelmaa.

(10) Roadtrip vai riippumatto?

Apua! Miksi mä haluaisin vastata kaikkeen, että molemmat? Sanon nyt, että riippumatto. Nimittäin, mun jokainen lapsuuden kesä sisälsi roadtripin Lohjalta Raaheen isovanhempien luo. Matka kesti sellaiset reilut 8 tuntia, ja siihen aikaan ei ollut autoissa samanlaisia ilmastointeja kuin nykyään. Ja tuo aika autossa on melko pitkä aika ainoalle lapselle yksin takapenkillä, koska siihen aikaan ei myöskään ollut kännyköitä, ipadeja tai muitakaan älylaitteita. Sain aikani kulumaan nukkumalla ja lukemalla, mutta muistan olleeni välillä myös pahoinvoiva kuumassa autossa. Olemme kyllä miehen kanssa tehneet roadtripin Ahvenanmaalle ja Ruotsiin, eikä siinä ollut mitään vikaa (päinvastoin!), mutta joku pieni alitajuinen vastustus mulla roadtripiä vastaan ehkä sitten kuitenkin on. Autoa mielummin matkustan junalla. Mitä taas tulee riippumattoon – saimme juuri miehen vanhempien vanhan riippumaton, joka on tarkoitus virittää mökkipihalle. Siinä aion loikoilla ja lukea kirjaa tänä kesänä.<3

34842514_10211887568205948_1722939574038036480_n.jpg

(11) Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Syreenit! He, jotka seuraavat mua Instagramissa, eivät ole voineet välttyä mun syreenihehkutuksilta. Mä vain yksinkertaisesti rakastan niiden tuoksua, ja ovat ne vielä niin kauniitakin. Mä en muuten ennen tätä kesää ollut tiennyt, että syreenin kukkia voi syödä. Nyt kuitenkin törmäsin somessa useampaankin leivontaohjeeseen, jossa oli käytetty syreeniä.

(12) Mato-onki vai golfmaila?

Nyt sanon, että ei oikein kumpikaan. Isäni on innokas kalastaja, ja hän yritti kovasti saada minuakin innostumaan lajista nuorempana – laihoin tuloksin. Olen kyllä kalastanut hänen kanssaan paljonkin nuorempana, mutta ei ollut minun juttuni – enkä pystyisi koskaan tappamaan saaliitani. Ja täytyy nyt tunnustaa sekin, että en oikeastaan tykkää edes syödä kalaa. Golfia taas en ole oikeastaan koskaan kunnolla kokeillut, mutta koska se on puolisoni harrastus, olen luvannut mahdollisesti joskus vielä hankkia green cardin. Juuri nyt on kuitenkin niin paljon muita harrastuksia, jotka kiinnostavat enemmän, että se saa odottaa. Näiden varusteiden sijaan valitsisin esimerkiksi istutuslapion tai haravan.

34984551_10211887728449954_2666246887685750784_n.jpg

Mitkä ovat teidän kesäsuosikkejanne? Mulla kesään kuuluu ehdottomasti myös pyöräily, lukeminen, jäälatte, hameet, ilman sukkia kulkeminen, pidempään valvominen, vähempi television katseleminen, Hietsun kirppis, Uimastadion ja uudet perunat.

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa! <3

-Netta

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään