Mökkikausi on vihdoin avattu!

Viime viikonloppuna se vihdoin tapahtui – mökkikausi korkattiin meidän osaltamme! Perjantaina töiden jälkeen auton nokka kääntyi kohti Itä-Uuttamaata ja ajoimme kesämökille auto täynnä tavaraa. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna (ja kolmas kerta ikinä), kun olimme mökillämme yötä. Mutta nyt kun mökkikausi on korkattu, tulee mökille suunnattua varmaan melkein joka viikonloppu – ja itseasiassa jo huomenna, koska torstai on vapaapäivä.

Viime viikonloppuna oli upea sää, ja mökkipuutarhammekin alkaa jo kovasti vihertää. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että pihatöissä tarkeni erinomaisesti pelkällä t-paidalla, ja ensi viikonlopulle on jo lupailtu vieläkin lämpimämpää – en malta odottaa!

IMG_7486.jpgIMG_7488.jpgIMG_7491.jpgIMG_7492.jpgIMG_7493.jpg

Mökkiviikonloppuun kuului monenlaista puhdetta niin sisällä kuin ulkonakin. Sisällä viimeistelimme keittiönurkkauksen remontin kuntoon, ja nyt se onkin ihan kokonaan valmis. Poistimme eteisestä muovimaton ja aloimme raaputtamaan seiniä. Ehdimmepä jo käväistä Loviisan keskustassa katselemassa vähän tapettvaihtoehtojakin (ja samalla poikkesimme tietysti ihanissa putiikeissa ja kahvilla).

Mökkipihalla sen sijaan hommiin kuului haravointia, kompostimullan levittämistä erinäisille pensaille, kesäkukkien ruukkuihin mallailua ja niille paikkojen etsimistä sekä kaikenlaista muuta pientä hommaa. Teinkin hommia niin antaumuksella, että sunnuntaina minut yllätti hirveä hartiajumi ja -kipu.

IMG_7467.jpgIMG_7504.jpgIMG_7510.jpg

Mökkikauden lisäksi nyt on korkattu tietysti myös grillikausi ja ulkonasyömiskausi! Vähän oli kyllä ongelmia tulien syttymisen kanssa, ja totesimmekin, että ostoslistallemme menee kaiken muun lisäksi myös uusi grilli. Tuo mökkikauppojen mukana tullut, vuosikymmeniä vanha kapistus kun ei välttämättä ole se kaikista käytännöllisin tai laadukkain, vaikka onkin toki hoitanut hommansa tähän asti ihan kunnolla. Luulen kuitenkin, että panostamme johonkin hieman nykyaikaisempaan versioon tässä kesän aikana.

IMG_7498.jpg

Myös ruokailuryhmämme tuli mökkikauppojen mukana, ja tuo pöytä on itseasiassa aikamoisen pieni (eivätkä nuo kalusteet muutenkaa silmääni hivele). Tarkoituksena on siis hankkia myös ulkopyötä ja tuolit, tai itseasiassa kaksikin pöytäryhmää. Tähän grillipaikalle isompi, ja jokin kiva pieni aamiaispöytä ja tuolit mökin oven läheisyyteen. Sinne nimittäin paistaa aamu-aurinko, ja aamutakissa ei muutenkaan halua lähteä kahvikupin kanssa kauas hortoilemaan.

Tämä alemmassa kuvassa näkyvä grillialue on muuten myös yhden tulevan pihahomman kohde. Alueella on nyt tuollaiset ikivanhat puulaatat, ja niitäkin on auttamattomasti liian vähän. Tarkoituksena olisi laittaa tuohon paljon laajempi, eli leveämpi ja pidempi, laatoitettu alue. Ja siis nimenomaan kestävistä kivisistä laatoista, ei tuollaisista lahoavista puulaatoista. Alue pitää vain mitata ja sen jälkeen valita kivet, niin homma pääsee käyntiin. Muuten tuo paikka on kyllä ihanan suojaisa, nuo kasvit ovat kasvaneet juuri täydellisesti muodostaen tuollaisen suojaisan ”salapaikan” keskelle pihaa, ja tuohon paistaa vielä aurinko kivasti koko päivän aina pitkälle iltaan asti.

IMG_7507.jpg

Puissa meillä ei vielä viime viikolla ollut lehtiä lainkaan, mutta mökkipuutarhan nurmikko vihertää jo kauniisti ja meillä on myös upea kukkameri lähes koko tontilla. Ja lisää kukkia sen kun puskee esiin, mitä pidemmälle kevät etenee!

Seuraavan mökkireissun puhteena olisi itselläni kasvimaan kääntämistä sekä viereiseltä kauppapuutarhalta mansikantaimien ja pionien ostaminen sekä niiden istuttaminen. Hommat eivät kyllä lopu, mutta onneksi nämä ovat sellaisia hommia, joista tykkään. Ja stressiä ei pidä mistään ottaa, koska näissä hommissa ei myöskään koskaan, ikinä tule valmista.

Tällaisiä mökkikuulumisia tällä kertaa, näitä varmaan sitten riittääkin pitkälle syksyyn asti.

-Netta / Instagram @nettafrancesca

Lue myös:

Terveisiä mökkipuutarhasta

Onko kuivanmaan mökissä järkeä?

Suomen kesä on liian lyhyt mökkeilijälle & puutarhurille

Suhteet Sisustus Oma elämä

Pitkä työmatka tekee onnettomaksi

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin lyhyesti siitä, kuinka mulla on ollut nyt peräkkäin kaksi työpaikkaa, joihin mulla oli kumpaankin suhteellisen pitkä työmatka. Toiseen paikkaan meni julkisilla noin 50 minuuttia suuntaansa (se vielä menetteli) ja toiseen paikkaan puolestaan noin puolitoista tuntia suuntaansa (kolme tuntia päivässä bussissa istumista ei enää menetellyt). Nyt mulla on puolestaan todella lyhyt työmatka, pyöräillen alle 10 minuutissa töihin, ja osaan todellakin arvostaa sitä. Joka aamu, kun poljen töihin, hymyilen leveästi miettiessäni, miten onnekas olenkaan, kun olen vihdoinkin taas tässä tilanteessa.

pexels-photo-385998.jpeg

Pitkä työmatka vaikutti itseeni monin tavoin. Aamuisin piti tietysti herätä aikaisemmin, jotta ehtii bussiin. Ja mä olen todella aamu-uninen, joten jokainen aamuisin nukuttu minuutti on mulle kultaakin kalliimpi. Iltaisin piti puolestaan mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ehtisi nukkua tarpeeksi. Bussissa taas ei tullut todellakaan tehtyä mitään kovin järkevää, vaan pääsääntöisesti vain näpräsin puhelinta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelkästään jo bussimatkat tekivät päivääni kolme tuntia istumista ja pelkkää puhelimella somettamista! Ihan aluksi mä kyllä kuuntelin bussissa äänikirjoja, mutta kuuntelin nopeasti kaikki sovelluksen mielenkiintoiset kirjat läpi, ja siitä syystä (ja myös rahan takia) lopetin sovelluksen käytön. Eli vain ja ainostaan näperöin kännykkääni tai tuijotin ikkunasta ulos tuntikaupalla päivässä.

Ylipäätään pitkät matka-ajat tuntuivat mielestäni stressaavilta ja myös ”ajanhukalta”, ja huomasinkin yhä useammin tuskailevani jo edellisenä iltana tai viikonloppuna sitä, että en jaksa raahautua aamulla kiireessä bussipysäkille ja matkata bussissa. Iltapäivisin mulla puolestaan jäi esimerkiksi joogatunnit kokonaan välistä, koska olin töiden jälkeen kotona vasta niin myöhään, etten ehtinyt tunneille. Huomasin myös jo työpäivän aikana keksiväni kaikkia epätoivoisia ”juonia”, miten pääsisin edes vähän kätevämmin kotiin – työkaverin kyydissä juna-asemalle, polkupyörä junaan ja osa matkasta sillä, mies vapaapäivänään mua hakemaan… Ei hyvä, vaan ainoastaan lisää stressiä. 

pexels-photo-54278.jpeg

Koska mun fiilikset pitkää työmatkaa kohtaan olivat jotenkin niin vahvoja ja niin selkeän negatiivisia, rupesin miettimään, voiko kyse olla vain ja ainoastaan henkilökohtaisista fiiliksistä, vai löytyisikö aiheesta jotain tutkimustuloksia, joiden mukaan pitkä työmatka oikeasti vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen negatiivisella tavalla.

Ja niinpä vain löytyikin; tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan pitkää työmatkaa taittavat ihmiset ovat kaikin tavoin onnettomampia, kuin lähellä työpaikkaansa asuvat ihmiset. Tutkimuksessa todettiin, että yli tunnin työmatka rasittaa ihmistä niin paljon, että kompensaatioksi hän tarvitsisi 40 % palkankorotuksen, jotta matkan taittamisessa olisi ”järkeä”. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset arvioivat etukäteen työmatkojensa raskauden yleensä alakanttiin. Todellisuus siis yllättää rankkuudellaan. Jos työmatka pitenee paremman palkan vuoksi, on tavallista, että suurempaan rahamäärään totutaan, eikä se enää vuoden jälkeen lisää tyytyväisyyttä kuten ennen. Sen sijaan pitkiin työmatkoihin ei totu kukaan, sanoo tutkimus.

vw-bulli-meadow-peace-163836.jpeg

Myös Yle on kirjoittanut pitkien työmatkojen vaikutuksista. Artikkelin mukaan pitkään kestävällä työmatkalla on suora vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon. Pendelöijillä, eli muualla kuin omalla asuinpaikkakunnallan työskentelevillä, matka käy myös useammin psyykkeen päälle (toim. huom: JEP!!). Ylen mukaan tiedetään, että selkäkipu, vatsavaivat ja päänsärky ovat hyvin tuttuja heille, jotka istuvat pitempiä matkoja. Pitkämatkalaiset myös syövät muita epäsäännöllisemmin. Pitkä työmatka onkin osa elämänhallinnan palapeliä, ja artikkelin mukaan monille se ei sovi. Huonoiten heille, joilla on ajanhallintaongelmia. Myöhästymisen pelko on valtava stressinaiheuttaja (toim huom: joka aamu!).

pexels-photo-356093.jpeg

Uskon kuitenkin, että nämäkin asiat ovat paljon persoonasta kiinni. Minua pendelöinti stressasi ja ahdisti, eikä se sopinut minulle lainkaan, ainakaan tuon pidemmän matkan kanssa. Ahdisti ihan vain jo sekin, että työpäivän päätyttyä kesti vielä 1,5 tuntia, kunnes pääsi tekemään omia juttuja. Mutta en usko, että kaikki ihmiset ahdistuvat pitkästä työmatkasta. Esimerkiksi perheellisille työmatkat voivat olla sitä ”omaa aikaa”, jolloin ehtii ajatella rauhassa ja vaikkapa kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Osa ihmisistä pystyy ehkä nukkumaan bussissa tai junassa, tai tykkää vain katsella maisemia. Toisten on myös mahdollista käyttää matka-ajatkin työntekoon.

Minulle se ei ollut mahdollista, ja vaikka toisessa työssäni sainkin välillä tehdä etätöitä, en kuitenkaan niin usein, että se olisi lievittänyt stressiäni työmatkojen suhteen. Syksyllä mulla alkoivat myös rajut Ibs-vatsaoireet, jotka saattavat osittain johtua siitä, että käytin päivässäni sekä 3 tuntia bussissa istuen että 8 tuntia töissä näyttöpäätteen edessä istuen, ja lisäksi stressailin työmatkaa (ja muita asioita). No, nämä eivät varmasti ole yksiselittäisiä ja selkeitä asioita, mutta ainakin oireiden ja työn alkamisen ajankohdalla on yhteys.

Onko siellä muita, joille pendelöinti on tuttua? Olisi tosi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksianne asiasta, olivatpa ne sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja.

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Lue myös:

En ehkä koskaan tiedä mikä minusta tulee isona

Työelämässäkään ei tarvitse olla valmis

Suhteet Oma elämä Raha Työ