Joulu on siitä hassua aikaa, että sitä valmistellaan ja odotetaan viikkotolkulla, mutta sitten se hujahtaa muutamassa päivässä ohi. Toki joulua voi hyvin jatkaa vaikka aina loppiaiseen astikin, mutta se tietty joulun taika katoaa omasta mielestäni aina viimeisään 27. päivä, kun osa ihmisistä menee töihin ja yhteiskuntakin alkaa taas pyöriä samaan tapaan kuin arkena yleensäkin.

Meidän jouluaatto ja -päivä menivät rauhallisesti sukulaisten kanssa, mutta tapaninpäivänä palasimme kaupunkiin. Oikeastaan pari päivää sukulaisten kanssa ja jouluruokien äärellä on juuri sopiva aika. Omaan kotiin tuleminen tuntui myös taas erittäin ihanalta.

Pari vuotta sitten, kun asuin vielä yksin, menin tapaninpäivänä yksin kaupungille kävelemään. Suurin osa kaupoista ja kahviloista oli kiinni, lähinnä Esplanadin turistipaikat olivat auki. Päädyin Café Esplanadiin juomaan kahvia ja olin yksi harvoista suomalaisista turistien keskellä. Tunnelma oli hauska, koska kaupunki oli aika pysähtynyt ja tuntui kuin olisin ulkomailla, kun ympärillä puhuttiin kaikkea muuta kuin suomea. Ehdotin eilen miehelle, että lähtisimme taas kaupungille kävelemään ja kävisimme Café Esplanadissa kahvilla. Yllätys oli suuri, kun kaupungilla olikin täysi tohina päällä – niin Forumin kauppakeskus, Stockmann kuin Aleksanterinkadun kaupat ja kahvilatkin olivat kaikki auki.

Tavallaan tuntui vähän hölmöltäkin – niinkö lyhyt se joulun taika nykyään on, että jo tapaninpäivänä kaikki pyörii normaaliin tahtiin? Kaupungissa olisi omanlaisensa taika, jos se vielä vähän uinuisi. Mutta toisaalta taas – joulunpyhinähän ihmisillä on aikaa pyöriä kaupungillakin, ja toisaalta ne joita se ei kiinnosta, voivat hyvin jäädä vielä kotiin.

Me päädyimmekin sitten Café Esplanadin sijaan menemään Stockmannille vasta avautuneeseen Joe and the Juiceen juomaan mehua ja syömään sandwichejä. Kävimme viime keväänä Tukholmassa Joe and the Juicessa ja oli iloinen yllätys huomata syksyllä, että sitä oltiin rakentamassa Stockalle. Täytyy kehua vielä paikan palvelua – meiltä tultiin erikseen kysymään, miten maistuu, vaikka kyseessä onkin tuollainen eräänlainen pikaketju. Ja hyvinhän se maistui tälläkin kertaa!

Herkuttelujen jälkeen kävimme vielä ostamassa vähän ruokaa kotiin, mutta sen enempää emme tohtineet alkaa shoppailemaan tapaninpäivänä, sen verran konservatiiveja kai vielä olemme, heh? Kotimatkalla katsastimme Kansallismuseon pihassa olevan Joulukuusimetsän. Eri yhteisöt ja ryhmät ovat koristelleet kuusia ja koristelujen aiheena on ollut ”toive ensi vuodelle”. Kuuset ovat tosi nättejä varsinkin pimeällä.

Kotona mietimme vielä joulua – siihen liittyy niin paljon odotuksia ja toiveita, perinteitä ja tapoja. Toisaalta olisi mukavaa viettää joulua ihan omien toiveiden mukaan, mutta silloin tulisi helposti pahoittaneeksi muiden ihmisten mielen. Meillä on kuitenkin toiveena, että jonain jouluna olisimme reissussa, ehkäpä jo ensi vuonna? Itse haluaisin päästä myös viettämään joulua kokonaisuudessaan täällä omassa kodissa. Lisäksi mietimme, että tapaninpäivälle olisi kiva keksiä joku perinne ystävien kanssa – ehkä brunssi kahvilassa, lounas ravintolassa tai vaikka illallinen jonkun kotona. Täytyy heitellä ideoita ja katsoa, minkälaisen vastaanoton nämä ajatukset saavat kaveripiirissämme.

Vaikka joulunpyhät ovatkin ohi, loma jatkuu onneksi edelleen. Tänään pidän vielä kotipäivän, mutta huomenna lähdemmekin yhdeksi yöksi Tallinnaan ystävien kanssa. Ja sitten juhlitaankin jo uutta vuotta – viime vuoden tapaan täällä meidän kotonamme.

Nyt kuitenkin käperryn vielä sohvannurkkaan Muumi-kirjan ja suklaiden kanssa. Ihanaa loman jatkoa ruudun sillekin puolelle! <3

-Netta