Lupauksia uudelle vuodelle?

Blogimaailmassa on suhtauduttu viime päivinä uudenvuodenlupauksiin kahdella tapaa – osa on niitä tehnyt ja niistä blogiinsa kirjoittanut, osa taas suorastaan kyseenalaistanut niiden tekemisen ja yrityksen ”muuttaa elämää” uuden vuoden mukana.

Itse kirjoittelin viime vuonna blogissa uudenvuodenlupauksesta, jonka tavoitteena oli pitää parempaa huolta itsestäni. Täytyy sanoa, että kovin hyvin tuo lupaus ei toteutunut. Elämä vei eteenpäin sellaista tahtia, että vuosi 2016 taisi olla liikunnankin suhteen kaikista köyhin ikinä. Onneksi en kuitenkaan ole ihminen, joka syyllistäisi itseään ihan hirveästi tai stressaisi tuollaisesta. Harmi juttu kyllä, mutta ehtiihän sitä yrittää taas tänäkin vuonna.

_original.jpeg

Kuitenkin uuden vuoden kynnyksellä on mielestäni ihan hyväkin pohtia omaa elämäänsä – mikä siinä on hyvin ja mihin kaipaisi muutosta. Ajattelen, että itselläni yksi tärkeä mietinnän ja etsinnän paikka on edelleen ainakin se, miten aikaa jäisi enemmän vapaa-ajalle ja kaikelle hauskalle; asioille jotka tuovat minulle nautintoa. Todella paljon aikaa arjesta menee erinäisten asioiden suorittamiseen ja oravanpyörässä juoksemiseen. Tähän kysymykseen olen hakenut vastausta oikeastaan jo vuosia, mutta olkoon se tutkailun alla edelleen tänäkin vuonna.

Toinen asia, joka on kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa, on jonkinlainen armollisuus itseäni kohtaan. Olen huomannut, että monissa asioissa olen aina itse itseni pahin vihollinen. Koska vaikka en olekaan itselleni ankara pienissä asioissa, kuten esimerkiksi liikunnan harrastamisen suhteen, olen tosi tiukkis joissain muissa asioissa. Asetan aina itse itselleni ne pahmmat raamit ja rajat. Olen aina salaa kuiskaamassa itselleni, etten pysty siihen tai tuohon tai tähän. Vähättelen omia voimiani tai kykyjäni milloin missäkin. Ajattelenkin, että tänä vuonna voisin koittaa tsempata tässä asiassa. Laskea ne itse itseäni varten teroittamani aseet ja olla armollisempi ja myös tsemppaavampi itseäni kohtaan. Jos haluan tehdä jotain, miksi en ennemminkin kannustaisi itseäni kokeilemaan? Pelkäänkö niin paljon epäonnistumista, toisten ihmisten mielipiteitä vai omaa itseäni? En tiedä, mutta jostain syystä olen aina oman itseni pahin kriitikko. Kirjoitin jo kauan sitten, että esimerkiksi tämän blogin kanssa elin pitkään varsin ”salassa”, koska en vain kehdannut kertoa siitä kenellekään. Hyvä kysymys lienee, että miksi.

Tänä vuonna voisin ennemminkin todella pysyähtyä miettimään, mitkä ovat niitä asioita, joita haluan elämässä tehdä, ja sitten vain kulkea rohkeasti kohti päämäärää. Liian usein sorrun menemään sieltä, missä reitti näyttää vähän vähemmän kiviseltä, koska pelkään etten selviäisi sieltä vähän vaikeamman kautta. Mutta miten niin en selviäisi? Aina kannattaa ainakin kokeilla, muuten voi jäädä hieno lopputulos näkemättä.

Olkoon siis tavoitteeni tälle vuodelle, ja oikeastaan kaikille vuosille tästä eteenpäinkin, kulkea omaa polkuani rohkeasti kokeillen ja etsien. Itseäni tsempaten ja kannustaen. Jos tekee vain niitä tuttuja ja turvallisia asioita, voi seuraavista 50 vuodesta tulla aika tylsiäkin.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Vuoden viimeisinä päivinä on aina hyvä kääntää hetkeksi katse taaksepäin ja muistella mennyttä vuotta – mitä se piti sisällään, mitä se opetti ja toisaalta, mitä toivomuksia se asettaa tulevan vuoden suhteen. Viime vuonna kirjoitin lähinnä menneestä blogivuodesta, mutta tänä vuonna ajattelin muistella vuotta 2016 kokonaisuudessaan, ei vain blogin puolella.

Vuosi 2016 oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Elämä ei todellakaan ollut tasaisen harmaata tarpomista, vaan monenlaisia käänteitä ja muutoksia tapahtui. Elämä on soljunut kovaa vauhtia eteenpäin, mikä omasta näkökulmastani on positiivisempaa kuin se, että kaikki vain junnaisi paikallaan eikä mitään jännää tapahtuisi.

Tammikuu – maaliskuu:

Vuosi vaihtui täällä meidän kotonamme pienimuotoisissa kemuissa ystävien kanssa. Ilta oli tosi mukava ja se olikin oikein hyvä tapa vastaanottaa uusi vuosi. Tammikuu oli omalta osaltani vähän rennompi kuukausi ja sain vielä viettää kuun alussa vähän enemmän aikaa kotona. Tammikuun merkittävin tapahtuma oli varmasti se, kun pieni kummipoikani syntyi, ja kävin häntä katsomassa heti myös synnytyssairaalassa. Alkuvuodesta vietettiin myös hänen ristiäisiään ja sain toimia sylikummina, eli jännittää, jaksanko pidellä häntä koko kastetapahtuman ajan, heh.

10389536_10205918424861095_1073992598112204551_n.jpeg

Helmikuussa teimme talvisen mökkireissun ystävien kanssa. Laskimme mäkeä, saunoimme, valmistimme loimulohta ja rentouduimme. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja suunnittelimme, että sellainen pitäisi tehdä myös seuraavana vuonna. Täytyykin pitää huoli, että tuo suunnitelma toteutuu!

img_1943.jpeg

Maaliskuussa olin kiireinen opiskelujen suhteen, mietin myös kovasti tulevaa syksyä ja sitä, mitä silloin tekisinkään. Lisäksi sairastuimme miehen kanssa molemmat johonkin kuume-/vatsatautiin ja olimme monta päivää tosi kipeitä.

Huhtikuu – kesäkuu:

Huhtikuussa oli pääsiäinen ja päätimme vaihtaa vähän vapaalle. Kiire niin opiskelujen kuin töidenkin kanssa tuntui väsyttävältä ja mieluiten olisin lentänyt jonnekin lämpimään, mutta niin pitkää lomaa ei ollut tiedossa. Lähdimme kuitenkin Turkuun hotellilomalle, josta ajoimme Poriin ystävän luokse yhdeksi yöksi, ja siitä vielä Lahteen sukuloimaan.

img_1735.jpg

img_1738.jpg

Huhtikuussa olin todella kiireinen opiskelujen kanssa ja monesti päivät kuluivat vain ja ainostaan opiskelujuttujen parissa pakertaessa. Samaan aikaan haaveilimme koiranpennusta yhä enemmän ja päätimmekin vihdoin tehdä haaveista totta.

Aivan huhtikuun lopussa matkasimme Tukholmaan, jossa yhdestä pitkäaikaisesta haaveestani tuli totta – pääsin näkemään Adelen livenä! Keikka oli aivan upea kokemus niin visuaalisessa kuin musiikillisessakin mielessä. Lisäksi Adele oli esiintyjänä erittäin karismaattinen ja rento; hän jutteli todella paljon yleisön kanssa ja kutsui myös faneja lavalle.

img_1875.jpg

img_1892.jpg

img_1928.jpg

Saavuimme kotiin 1.5 ja heti samana päivänä lähdimme hakemaan koiranpentuamme kotiin. Frida-neiti hurmasi meidät heti. Toukokuu menikin pitkälti totutellessa uuteen perheenjäseneen. Toukokuussa järjestimme myös yllätysvalmistujaiset ystävälleni meidän kotonamme, osallistuin Fridan kanssa Puppy Paradeen, olin polttareissa, minua pyydettiin kaasoksi ja aloitimme saunamökkiremontin. Lisäksi irtisanouduin työpaikasta, jossa olin ollut reilut neljä vuotta, ja aloitin määräaikaisen työn kesän ajaksi.

img_1965.jpg

img_1966.jpg

13164438_10206301232591049_6076199112195037397_n.jpeg

Kesäkuussa olin kiireinen uuden työn kanssa, mutta ehdin myös vähän muutakin. Kävimme Linnanmäellä serkkujeni kanssa, kotonamme kuvattiin mainosta, kummipoika tuli meille ensimmäistä kertaa hoitoon ja kävimme häissä Tampereella.  Lisäksi vietimme juhannusta perinteiseen tapaan mökillä ystävien ja sukulaisten kanssa. Tällä kertaa mukana hääri myös Frida, joka pääsi ensimmäistä kertaa veneilemään ja uimaan.

img_2230.jpg

13439151_10206642275996921_8626927303285972214_n.jpeg

Heinäkuu – syyskuu:

Heinäkuun alussa pääsin taas Tukholmaan, kun vuorossa oli Coldplayn keikka. Myös tuota keikkaa oli hartaasti odotettu jo vuosia, ja tämäkin kokemus oli aivan mahtava. Lisäksi menimme Poriin ja Pori Jazzeille porilaisen ystävämme ja parin muun kaverin kanssa. Tärkein muisto heinäkuusta on kuitenkin ehdottomasti se, kun ostimme ikioman pikku kesäpaikkamme! Teimme paperit heinäkuun alkupuolella ja sen jälkeen aloimme viettää mahdollisuuksien mukaan iltoja ja viikonloppuja mökillä hommaillen, sillä hommaa siellä kyllä riittää.

img_2257.jpg

img_2366.jpg

Elokuu oli täynnä juhlaa; kesänpäättäjäisjuhlat ystävien luona, ranskalainen ilta toisen tuttavapariskunnan kotona sekä ystäväni polttarit. Elokuussa aloitin myös uudessa työpaikassa ja onnistuin heti saamaan jonkin kuumetaudin. Se meni onneksi kuitenkin melko pian ohi, joten pystyin keskittymään uuteen työhön tutustumiseen.

img_2690_0.jpg

Syyskuun alussa vietimme viime vuoden tapaan rapujuhlia mökillä. Ilta oli tälläkin kertaa erittäin onnistunut ja uskonkin, että tästä tulee pitkäkestoinen traditio. Lisäksi syyskuussa juhlittiin myös ystäväni upeita, kauniita häitä. Syyskuu oli erittäin kiireinen ja hektinen töissä, ja varmaankiin siitä syystä syyskuu on ainoa kuukausi, kun en ole kirjoittanut blogiini mitään.

Lokakuu – joulukuu:

Lokakuussa kirjoitinkin blogiin siitä, kuinka kiireistä on ollut, ja olen kuin huomaamattani ollut vähän somelakossa. Lokakuussa aikaa alkoi kuitenkin taas pikkuhiljaa vapautua myös muille asioille. Silloin oli myös syysloma, jota vietin ihan vain kotona oleillen ja ystäviä tavaten. Kävin päivittäin Fridan kanssa koirapuistossa. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna oli myös ystäväni halloween-synttärit, joihin menin kissaksi pukeutuneena.

Marraskuussakin tehtiin paljon töitä, mutta ehdittiin muutakin. Vietimme yhden viikonlopun Haikon kartanossa rentoutuen. Kävimme syömässä Porvoon vanhassa kaupungissa ja samalla reissulla kävimme katsomassa, miltä kesäpaikallamme näyttää näin talviaikaan. Marraskuun loppupuolella alkoi jo joulun odotus, ja kaivoin muutamia joulukoristeita esiin ja aloin poltella enemmän kynttilöitä.

img_9817_0.jpeg

Joulukuu saapui huomaamatta. Laitoin lisää joulua kotiin ja juhlin monia eri pikkujouluja. Kahdet pikkujoulut juhlittiin myös meidän kotonamme, ensin yhdet pikkujoulut työporukkani kanssa ja sitten vielä ystäväporukan pikkujoulut. Mietimme asuntoasioita ja kävimme asuntonäytöilläkin, mutta päätimme sitten laittaa hetkeksi jäitä hattuun ja miettiä vielä tarkemmin, mitä oikeasti haluaisimme tehdä.  Kävimme joulun välipäivinä Tallinnassa, jossa yövyimme yhden yön hotellissa ystävien kanssa. Joulua vietettiin sukulaisten kanssa, mutta uutta vuotta tulemme viettämään täällä kotona kavereiden kanssa samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

img_2456_0.jpg

 

15741277_10208022929712401_5470115910071192193_n.jpeg

Aikamoisen tapahtumarikas vuosi siis takana! Ihanaa kuitenkin todeta, että vaikka monenlaista on tapahtunut, on tämä vuosi ollut kuitenkin pääsääntöisesti positiivisten muutosten vuosi, eikä mitään erityisen ikävää onneksi tapahtunut tänä vuonna. Ensi vuodelle on myös joitakin haaveita, tavoitteita ja odotuksia, mutta niistä kenties lisää toisessa postauksessa. Haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa vuodenvaihdetta ja erityisesti kaikkea hyvää ja upeaa vuodelle 2017! <3

-Netta

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään