Ajatuksia gradusta ja vähän muustakin

Jos haluatte tietää, mitä ruudun tällä puolella on tänä keväänä tehty, niin siihen voisi melkein kyllä vastata yhdellä sanalla: opiskeltu! On tehty rästikursseja ja -tenttejä ja ennen kaikkea kirjoitettu gradua. Eilen lähetin seminaarityöni, eli reilut 20 sivua valmista tekstiä arvioitavaksi ohjaajalleni, opponentilleni sekä seminaariryhmälle. Nyt vähän jännittää, millaista palautetta sieltä tuleekaan! Samalla olen myös ylpeä itsestäni, että sain kuin sainkin seminaarityön hyvälle mallille ja maisteriksi valmistuminen ihan oikeasti häämöttää edessä. Luultavasti se  tulee ajoittumaan alkusyksyyn.

img_2103.jpg

Tällaiset isot projektit, jotka vaativat paljon aikaa ja panostusta ja jotka lopuksi arvioidaan, tuottavat mulle yleensä aika paljon stressiä. En ole koskaan ollut kovin hyvä aloittamaan ajoissa, ja tälläkin kertaa suurin osa tuosta seminaarityön 20 sivusta syntyi viimeisen kolmen viikon sisään, samoin kuin myös aineiston analysointi. Tavallaan taidan vain olla sellainen ihminen, joka toimii tehokkaammin paineen alla ja saa asioita paremmin aikaan sitten, kun on vähän tuli hännän alla. Aloitin kyllä analysoimaan aineistoani jo joulukuussa, mutta sitten se homma vaan jotenkin jäi kaikkien muiden projektien alkoihin, ja jatkoin sitä vasta sitten kun oli aivan pakko. Sujuihan tuo tälläkin systeemillä, mutta varmasti olisi ollut vähän stressivapaampaa, jos olisin jakanut työn tasaisemmin usean kuukauden (enkä viikkojen) ajalle.

img_2105.jpg

Opinnäytetyön/kandin/gradun aiheen valinnan kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää hetki aikaa. Itse valitsin kandini aiheeksi sellaisen, jota ei ollut pahemmin aikaisemmin tutkittu, ja välillä tuntui, ettei itsellänikään ollut mitään hajua siitä, mitä oikeasti olen tekemässä. Niinpä päätin heti kättelyssä, että valitsen graduni aiheen siten, että siitä on kohtalaisen ”helppo” tehdä tutkimusta. En ole tähtäämässä tutkijan uralle, joten miksi turhaan valita liian kunnianhimoinen aihe, jonka kanssa joutuu vain vaikeuksiin ja pahimmassa tapauksessa koko kirjoittamisesta ei tule mitään ja valmistuminen viivästyy. Niinpä valitsin aiheen, jonka tutkimiseksi ei joutuisi suorittamaan mitään kyselytutkimuksia tai haastatteluja, vaan analysoitava aineisto olisi valmiiksi olemassa. Lisäksi samantyyppisestä aiheesta oli jo tehty joitakin muitakin graduja, joista sain hyviä ideoita ja lähteitä oman työni tekemiseen. En luonnollisestikaan toki kopioinut muitten töitä, mutta sain niistä hyvää inspiraatiota.

Aiheen valintaan varmasti on eri kriteerit eri aloilla ja joillain aloilla aihe on tärkeä sekä arvosanan ja että työllistymisen kannalta. Itse kysyinkin nämä asiat vielä graduohjaajaltani läpi, eli vaikuttaako gradun aihe jollain tapaa saamaani arvosanaan tai mahdollisuuksiini työmarkkinoilla, ja ohjaajani totesi, että se ei näihin asioihin vaikuta. Olenkin ollut tyytyväinen siihen, että aiheeni ei ole liian kunnianhimoinen, vaan siitä on ollut suhteellisen helppoa ja siten myös mukavaa ja mielenkiintoistakin kirjoittaa.

img_1460.jpg

Luulen, että on myös tärkeää jatkaa itse gradun kirjoitusta nyt heti seminaarityön esittelemisen jälkeen. Jos gradun jättää liian pitkäksi aikaa hautumaan, unohtaa itsekin mitä oli tekemässä ja myös kiinnostus koko asiaa kohtaan laskee. Koitankin nyt kovasti motivoida itseäni kirjoittamaan työn kesän aikana valmiiksi. Teen viimeiset tutkintooni kuuluvat tentit kesäkuussa, ja mikäli vain saan gradun kirjoittettua kesän aikana loppuun, voin valmistua filosofian maisteriksi alkusyksystä. Mikäs sen kivempaa, onhan tässä tullut jo viimeiset kuusi vuotta opiskeltua ja se kyllä riittää. Nyt kiinnostaa erittäin paljon työelämä ja toki sitä myötä myös muun muassa vapaat viikonloput, normaalit lomat ja tietysti myös säännöllinen palkka.

img_2104.jpg

Nyt kuitenkin pahin on ohi, kun tuo seminaarityö valmistui ja ei ole enää isoa, kuumottavaa deadlinea hengittämässä niskaan. Tästä lähtien gradua saa sitten kirjoitella omaan tahtiin. Ja onneksi nyt on myös kaikkia kivoja juttuja tiedossa: sain juuri kutsun oman alan työhaastatteluun, lähdemme ensi viikolla Tukholmaan Adelen keikalle ja lisäksi varasimme juuri itsellemme koiranpennun! Kaikkea mielenkiintoista siis luvassa. Ja toivottavasti ehdin nyt kirjoitella tänne blogiinkin vähän useammin taas. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3

-Netta

Lue myös:

Olen vihdoin kandi!

Valmistumisesta ja opiskelemisesta

Kaverini kertovat – näin säästin rahaa opiskelijana

Puheenaiheet Opiskelu Työ Ajattelin tänään

Hauvakuume kasvaa – rotu löytyi!

Kirjoittelin tammikuussa Hauvakuume -postauksessa kovasta koirakuumeestani ja suunnitelmista hankkia tulevaisuudessa oma koira. Silloin lähinnä mietitytti sopiva ajankohta koiran hankinnalle, kissan ja koiran tutustuttaminen toisiinsa sekä tulevan koiran rotu. No, nyt ollaan päästy asiassa sen verran eteenpäin, että rotuasia taitaa nyt olla päätetty!

Paljon eri rotuja tuli käytyä läpi. Selvää oli, että koiran pitäisi olla kooltaan ”kaupunkiin sopiva”, eli melko pieni ja helppo kuljettaa mukana myös esimerkiksi julkisilla kulkuvälineillä. Hassua, että emme ollenkaan tajunneet, että meille sopiva rotu oli oikeastaan kokoajan ollut silmiemme alla.. Ehkäpä se oli liiankin lähellä, ja jäi siksi huomaamatta? Meillähän on usein ollut hoidossa ystäväni amerikancockerspanieli sekä kleinspitz. Mies on aina ollut aivan ihastunut erityisesti tuohon kleinspitziin ja vitsaillut, että sellainen ”pikkukettu” voisi meillekin muuttaa. No, yksi päivä sitten totesimme, että miksipäs ei! Meidän tulevan koiran rotu taitaa tosiaan olla kleinspitz. Se on kokonsa ja luonteensa puolesta juuri meille sopiva. Lisäksi on kätevää, kun lähipiirissä on ihminen jolla on rodusta kokemusta ja jolta saa neuvoja ja vinkkejä asissa.

934767_10202308716020630_933579700842951542_n.jpgPienpystykorvat ry -sivustolla kleinspitziä luonnehditaan seuraavasti: Luonteeltaan kleinspitz on eloisa, leikkisä, ystävällinen ja tarmokas. Oppivainen ja helposti koulutettava rotu soveltuu erinomaisesti muun muassa agilityyn ja tokoon. Omistajaansa kleinspitz kiintyy usein hyvinkin voimakkaasti. Kleinspitz ei vaadi omistajaltaan suunnatonta kuntoiluintoa, vaikkakin se jaksaa innostuneesti mukana lenkillä ja saattaa ryhtyä vielä kotonakin peuhaamaan. Koira pysyy omassa pihassa, eikä sillä ole metsästysviettiä. Kleinspitz tulee hyvin toimeen ihmisten ja toisten koirien sekä eläinten kanssa. Sopeutuvaisena rotuna se on helppo ottaa mukaan kaikkialle.

Rodussa yhdistyykin siis oikeastaan kaikki asiat, joita koiralta haluamme! Tiedän tosin, että kyseinen rotu voi helposti olla haukkuherkkä, koska rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut ”hälyttävä pihavahti”. Eli heti alusta lähtien meidän täytyy huomioida tämä asia koiran koulutuksessa, niin eiköhän ainakin pahimmat haukkumisvietit saadaa kitkettyä. Muutoin tämä rotu on kyllä aivan ihana; niin seurallinen, ihmisläheinen ja innokas. Itse haluan nimenomaan koiran, joka on eloisa ja kiinnostunut niin ihmisistä kuin muista koiristakin; sellainen ”ujo”, vetäytyvä tai passiivinen koira ei ole meillä hakusessa.

img_1644.jpg

Kleinspitzejä on monessa eri värissä: valkoisena, mustana, kermanvärisenä, ruskeana, oranssina ja oranssisoopelina. Meitä miellyttää eniten värinä tuo oranssi/oranssisoopeli, koska se on koiramaailmassa muutoin aika harvinainen väri ja tälle rodulle puolestaan yksi tyypillisistä väreistä. Esimerkiksi valkoisia ja mustia koirihan puolestaan näkee todella monessa rodussa. Ja oranssina kleinspitz todellakin näyttää sellaiselta ihanalta pieneltä ketulta 🙂

Aikataulun suhteen olemme tulleet siihen tulokseen, että hyvä aika koiran hankkimiseen olisi varmasti nyt keväällä/kesällä, kun meillä olisi hyvin aikaa itsellä olla enemmän koiran kanssa ja kouluttaa sitä. Vaikka aiemmin kirjoitin, että haluan olla pennun meille tullessa jo valmistunut ja työelämässä, niin ne asiat ovat jo nyt sen verran lähellä, että en viitsisi turhaan niiden lopullisen silauksen takia odotella syksylle asti. Eli ei taida mennä enää aikaakaan, kun tällainen pikkuvintiö meille muuttaa. Olen jo ollut muutamaan kasvattajaankin yhteydessä, ja pentuja on tällä hetkellä hyvin saatavilla.

img_1647.jpg

Rodun valinnan jälkeen päätimme myös, että tuleva koiramme olisi tyttö. Siitä päästään kuitenkin seuraavaan kysykseen; mikä pennulle nimeksi? 🙂 Jostain syystä keksin kyllä paljonkin kivoja poikakoiran nimiä, mutta tyttökoiralle emme ole onnistuneet vielä keksimään sitä täydellistä nimiehdotusta. No, toivotaan että se sieltä putkahtaa, viimeistään sitten kun menemme pentua katsomaan. Jos teillä on jotain kivoja nimi-ideoita, niin vinkkailkaa ihmeessä kommenttiboksissa!

-Netta

Lue myös:

Hauvakuume

Mitä elämä koiran kanssa on opettanut

Helsinki Puppy Parade on koiranystävien lempitapahtuma

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään