Päivän piristys

Eilisen harmaan päivän piristys oli, kun Anna K. -blogin Anna yllätti minut Liebster Award -tunnustuksella, mainiten perusteluissaan vielä ihanasti ”Destination Happiness -blogin aitous ihastuttaa”. Kyseisen tunnustuksen ideana on siis lisätä pienempien blogien tunnettavuutta ja verkostoitumista. Samalla  bloggaajan tulee vastata tunnustuksen antajan keksimiin 11 kysymykseen. Näin lukijoillakin on loistava mahdollisuus oppia uusia asioita bloggaajasta (ja bloggaajalla mahdollisuus itsetutkiskeluun, heheh).

 

liebster-award-button.png

Tässä ovat Annan esittämät kysymykset sekä omat vastaukseni niihin:

1. Mikä on ollut tämän päivän paras hetki?

Päiväni on tavallaan vasta alkutekijöissään, sillä olen lähdössä tänään pois kotoa vasta kahden aikoihin. Parasta tähän mennessä onkin ehdottomasti ollut tämä rauhallinen aamu – sain nukkua pitkään, loikoilla Viivi-kissan kanssa, syödä rauhassa aamupalaa ja juoda lattea. Ei valittamista siis!

2. Jos olisit säätila, millainen olisit?

Apua! Tätä voisi olla hyvä kysyä joltain läheiseltäni, he tietäisivät varmaankin paremmin. En varmaankaan sade, koska en kuitenkaan ole yleisesti ottaen kovin harmaa ja synkeä. Toisaalta en kuitenkaan se kuuminkaan hellekeli, koska minussa on muitakin sävyjä kuin vain pelkkää auringonpaistetta. Ehkäpä siis sellainen poutapilvinen, kaunis päivä, ei aivan helteinen mutta lämmin silti. Muutamia pilviä liikkuu taivaalla aina toisinaan, hetkeksi aurinko saattaa mennä pilveen, mutta ihan pian se sieltä taas pilkistää ja lämmittää sopivasti.

3. Haluaisitko kokeilla jotakin uutta harrastusta?

Haluaisin, vaikka mitä! Ensinnäkin haluaisin herätellä monia vanhoja harrastuksia jälleen henkiin, kuten näytellä, laulaa, soittaa pianoa ja tanssia. Myös uudet jutut kiinnostavat erityisesti liikunnan saralla, sillä se ”omalta tuntuva” liikuntaharrastus puuttuu minulta edelleen. Haluaisin kokeilla ainakin tennistä ja golfia. Villeimmissä haaveissani pääsisin myös purjehtimaan.

150586_3802084651985_1074011873_n.jpg

4. Missä asiassa haluaisit kehittyä?

Minulla on usein tavarat hukassa ja hujanhajan. Haluaisin oppia vähän järjestelmällisemmäksi ja siistimmäksi. Olen aloittanutkin tämän projektin jo, mutta se taitaa edetä aika verkkaisesti.

5. Onko jokin kirja tai elokuva jättänyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Jos, niin mikä?

Taisin olla 16-vuotias, kun jouluaattona televisiosta tuli elokuva nimeltään Amélie. Muistan, kuinka haltioissani olinkaan siitä! Olen myöhemminkin nähnyt kyseisen elokuvan moneen kertaan. Siinä on jotain maagista. Muistan, kuinka halusin olla kuin Amélie, levittää hyvää mieltä ja yllätyksiä ympärilleni. Ehkäpä pitäisi taas koettaa yllättää kanssaihmisiä jotenkin.. 🙂

6. Mitä blogisi merkitsee sinulle?

Blogi on paikka, jossa jaan pieniä tuokiokuvia elämästäni. Se on itseilmaisun väline, kanava jossa tuon palasen sisintäni näkyväksi. Minulle kirjoittaminen on aina ollut tärkeä harrastus ja tapa purkaa ajatuksiani ja tunteitani. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta lähtien, ja 15-vuotiaasta lähtien olen kirjoittanut ”nettipäiväkirjaa” Livejournal-palvelussa. Blogi tuntuu luontaiselta jatkumalta kirjoitusharrastukselle, ja tänne saa tekstin lisäksi myös kuvia, mikä on kivaa, koska pidän myös valokuvaamisesta. Ensimmäisen blogini perustin jo 19-vuotiaana, mutta lopetin sen sittemmin. Olen iloinen, että ”uskalsin” perustaa uuden blogin ja alkaa bloggaamaan omana itsenäni, omine kasvoineni sen kummemmin salailematta identiteettiäni.

7. Millainen on unelmiesi koti?

Tietyllä tapaa asun juuri nyt unelmieni kodissa! Tai oikeastaan sellaisessa, jossa en edes osannut unelmoidakaan asuvani. Mutta jos saan luetella asioita, joita olisi unelmakodissani, jollaisessa tuskin tulen koskaan asumaankaan, löytyisi sieltä ainakin: iso parveke tai piha, sauna, kylpyamme, korkeat huoneet ja paljon pariovia, toiminnassa oleva takka..

10268590_10201795087940249_6295581687559672682_n.jpg

8. Mikä on suosikkikukkasi?

Ihan ensimmäinen vastaus joka mieleeni tuli, oli että kaikki! Mutta pidemmän mietinnän jälkeen sanoisin ainakin, että pioni. Niitä oli ystäväni häissäkin elokuun alussa, ja monissa lapsuusmuistossani vilahtelevat puutarhat, joissa kasvaa vaaleanpunaisia pioneita.

9. Jos saisit tavata kenet tahansa, kenet tapaisit?

Mieleeni tuli ensimmäisenä Tove Jansson. Olen koko ikäni ollut kova Muumi-fani, joten eiköhän tämä kumpua sieltä. Olisi mielenkiintoista istua Toven kanssa samaan pöytään ja koittaa onkia selville, mitä kaikkea Muumi-hahmot symboloivatkaan ja mitä kaikkea hän on tarinoihin ujuttanut.

Toisaalta taas, tapaan mielelläni ketä tahansa ihmisiä, jotka uskovat itseensä, tekevät omaa juttuaan ja siten inspiroivat minua. Iloisia, positiivisia ja tsemppaavia ihmisiä on aina ilo tavata, eikä heitä varsinkaan tässä maassa ole koskaan liikaa!

10. Mitkä ovat lempituoksujasi?

Vaikea! Tulee äkkiseltään mieleen ainakin puhdas pyykki, kissani puhdas turkki, sateen raikas metsä, vastaleikatun nurmikon tuoksu (=kesä!), vanilja, kahvi.. Näitä olisi varmasti paljon, jos miettisi pitkään ja hartaasti.

11. Mitkä asiat antavat sinulle voimaa?

Tähän on helppo vastata, koska elämässä on ollut useita tilanteita, joissa sitä voimaa on tarvittu. Niinpä tiedän jo, millä ympäröidä itseni, jos tarvitsen tsemppiä. Näitä ovat ehdottomasti ainakin kaikki rakkaat ihmiset & ystävät, lemmikit ja kaikki mahdolliset eläimet, musiikki, ulkoilu, hyvä ruoka, elokuvat, kirjat, kynttilät, kuuma kylpy.. 🙂

10646764_10202657582742080_3081541846908494409_n_0.jpg

Haluan itse antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

KOCHANIE – Olen tuntenut Nellin jo useita vuosia, ensin netin kautta ja sitten myös oikeassa elämässä. Nelli asuu nykyisin Tampereella ja elää hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä, mutta hänen elämäänsä on erittäin mielenkiintoista seurailla hänen bloginsa kautta. Olen aina pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa, ja blogissaankin hän kirjoittaa erittäin kauniisti perhe-elämästään ja varsinkin pojastaan. Lisäksi Nellillä on aina kauniita ja laadukkaita kuvia, ja pyörii blogissa mukana myös ihana Lalka-koirakin!

Päivän ajatus – Blogi, jossa etsitään onnellisuutta ja osittain se on myös jo löytynytkin 🙂 Asiaa onnellisuudesta, hyvästä elämästä ja terveydestä. Blogin kirjoittaja on itseni tavoin löytänyt Eckhart Tollen kirjallisuuden, ja luen aina mielellään hänen mietteitään siitä.

Tässä vielä kysymykseni teille. Mikäli ette ehdi näihin vastailla, ei hätää, en pahastu!

1. Mikä on mielestäsi parasta syksyssä?

2. Miten päädyit kirjoittamaan blogia?

3. Millaisena toivot, että muut ihmiset näkevät sinut?

4. Olisitko mielummin rikas vai kaunis?

5. Mikä oli ensimmäinen lemmikkisi?

6. Jotain, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle?

7.  Mikä vuodenaika olisit?

8.  Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja antaa itsellesi yhden neuvon, mikä se olisi?

9. Mikä sinusta tulee isona?

10. Millainen päiväni on tänään ollut?

11. Mitä toivot blogiltasi jatkossa?

-Netta

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

1999-2015

Tänään oloni on painava ja tyhjä samaan aikaan. On nimittäin niin, että rakas ystäväni on poissa. Ystävä, jonka kanssa sain viettää upeat 16 vuotta yhdessä. Kasvaa lapsesta aikuiseksi, tytöstä naiseksi. Jonka seurassa sain itkeä ja nauraa. Joka jaksoi kuunnella, nukkua vieressäni ja pitää seuraa minulle kun olin kipeänä.

fullsizerender5.jpg

Kultu oli löytökissa. Se saapui eräänä syksynä maalla asuvien serkkujeni pihapiiriin. Laihana, hylätyn oloisena. He ruokkivat sitä ja kyselivät lähialueen asukkailta olisko kenelläkään tietoa kissan omistajasta, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Päivä toisensa jälkeen se saapui heidän pihalleen, aina yhtä nälkäisen ja hylätyn oloisena. Epäiltiin, että se oli jonkun hylkäämä kesäkissa. Talvikin oli jo nurkan takana. Niinpä kerran, kun olimme serkuilla kylässä, päätti isäni ykskaks, ettei tuota kissaparkaa voisi jättää talveksi paleltumaan (serkkujeni perhe ei kissaa pystynyt itse ottamaan). Niinpä isäni nosti kissan autoon ja se matkasi mukanamme kotiimme. Ja sinne se sitten jäi taloksi. Nimensä se sai tuolla ensimmäisellä automatkalla, kun 10-vuotiaan kekseliäisyydellä nimesin sen Hevoshullu-lehdessä näkemäni hevosen nimen mukaan. Siitä tuli siis Kultu.

fullsizerender1.jpg

Ja miten paljon se tuottikaan iloa meille kaikille! Minulla oli aiemmin ollut vain kilpikonna, enkä ollut osannut uneksiakaan mistään ”oikeasta” lemmikistä. Heti seuraavana päivänä tein hyppynarustani taluttimen sille, jotta pääsin pihapiiriin esittelemään kissaa naapurin lapsille (tiesinhän, että he olisivat hyvin kateellisia). Aluksi kissa oli vähän arka, mutta ennen pitkää se oppi luottamaan meihin yhä enemmän ja enemmän, ja lopulta siitä kuoriutuikin varsin seurankipeä otus. Se halusi makoilla sylissä vähän väliä, ja öisinkin se tykkäsi nukkua vieressä. Eniten meidät yllätti kuitenkin se, että se tykkäsi saunoa! Jo ennen muita se kiipesi ylälauteelle ja pysytteli siellä viimeiseen asti, niin kauan kuin löylyä ja lämpöä vaan riitti.

fullsizerender6.jpg

Nyt tuntuu, että yksi ajanjakso on ohi. On aika ennen Kultua, aika Kultun kanssa, ja nyt alkaa aika Kultun jälkeen. Kun lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluneet asiat yksi toisensa jälkeen katoavat, alkaa elämäänsä katsoa uusin silmin. Mihin se kaikki aika oikein hävisi? Minne ne 16 vuotta livahtivat tuosta noin vain? Ja miten nopeasti seuraavat 16 sitten menevät?

Vanhoissa ystävissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka niitä ikävöi ja niiden perään itkee, niin ne saavat aina myös hymyn huulille. Jostain muistojen syövereistä ilmaantuu mieleen asioita, joille ei voi olla nauramatta. Monet kliseet ovat kliseitä varmaankin siksi, että ne ovat niin totta. Niinkuin se, että vaikka surettaa, että jokin aika loppuu ja kun menettää jotain itselle tärkeää, niin silti päällimmäiseksi jää onni ja kiitollisuus siitä, että se jokin oli, edes hetken. Siispä, kiitos kaikesta Kultu. Kiitos kun olit. <3

fullsizerender7.jpg

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Syvällistä