Juhannus sitten oli ja meni. Minne aika taas katosi? Tuntuu, että päivät vain hujahtivat ohi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika kuluu nopsaa, kun on hauskaa. Ja sitä meillä kyllä oli!

                                                                      Keräsin perinteisesti juhannuskimpun.

Vielä kolme vuotta sitten en ollut koskaan viettänyt juhannusta kavereitteni kanssa. Minulla oli ollut tapana mennä joka juhannus mummoni & pappani luokse Pohjoiseen. Juhannuksen kaava oli, isäni lähti kalareissulle Lappiin ja minä ja äitini jäimme pitämään isovanhemmilleni seuraa. Kyllä me yleensä vähän grillailimme ja saunoimmekin, mutta loppuilta kului yleensä tv:tä katsellen ja miettien, mitäköhän kivaa kaverit mahtavatkaan puuhailla. No, pari vuotta sitten päätin, että isovanhempien luona vierailu saa luvan ajoittua johonkin muuhun ajankohtaan kuin juhannukseen ja että haluan viettää sitä hauskalla tavalla, omanikäisessä seurassa. Niinpä änkesin mukaan ystäväporukan juhannuksenviettoon ja tänä vuonna oli kolmas peräkkäinen kerta tuossa porukassa. Nyt meillä oli vähän uusiakin vahvistuksia mukana ja itse vietin yöni tällä kertaa eri paikassa kuin aiemmin, mutta kuitenkin vain 15 km tuosta alkuperäisestä mökistä, joten pystyimme yhdistämään porukkamme ja viettämään iltaa yhdessä. 

                                                         Juhannusaaton ruokailu tapahtui sisällä, kiitos sateen.

Sääjumalat eivät olleet kovinkaan suotuisia tänä(kään) vuonna, ja valitettavasti aika paljon tuli vettä, tuuli ja oli viileä. Saimme kyllä grillattua ulkona, mutta päätimme syödä sisällä, jottei kukaan vilustuisi, heh!  Mutta juhannusaattoiltana, kun lähdimme tanssilavalle, ei satanut vaan aurinkokin yritti vähän kurkkia taivaalla.

                                     Mökkitontilla riittäisi hommaa, mutta juhannuksena niitä ei kyllä tehdä!

Vaikka juhannuksessa oli tänä vuonna vähän uutta twistiä, niin tavallaan se oli hyvin samanlainen kuin kahtena aiempana vuonna. Rupesin jossain vaiheessa pohtimaan, onko se hyvä vai huono asia. Pitäisikö ensi vuonna keksiä jotain uutta, pitäisikö olla vaihtelua? Sitten totesin, että voi hyvänen aika, mikä stressi siitä tulisikaan! 😀 Tiedättehän nämä kaikki juhlapäivät (juhannus, vappu, uusivuosi), kun kaikilla pitäisi olla jotain ihmeellistä tekemistä, mutta usein moni on vielä päivää ennenkin ihan hukassa siitä, minne mennä. Tuntuu, että kaikilla muilla on jotain huikeaa ja ihmeellistä tiedossa, kun taas itsellä ei ole harmainta hajuakaan missä viettää aikaansa. On onni ja siunaus, että on tällainen ihana porukka ja kiva paikka, jossa tietää voivansa viettää juhannuksensa. Ja vaikka kaava onkin nyt viime vuodet ollut aika samanlainen, on jokainen juhannus silti ollut aina myös omanlaisensa. Toki, jos joskus joitain vaihtoehtoisia suunnitelmia tulee vastaan, en ole jyrkästi sitä mieltä, ettenkö voisi jotain muutakin tehdä. Mutta toistaiseksi mennään tällä kaavalla ja erittäin tyytyväisinä.

Ensi vuodelle toivon kyllä lämpimämpää säätä. Talviturkkini on edelleen heittämättä ja juhannustansseissakin olisi kiva tanssahdella mekko päällä (eikä tylsästi farkuissa).  Mutta kyllähän tässä nyt jo oli aika hyviä eväitä onnistuneeseen juhannukseen: juhannuskukat & -koivu, grilliruoka, juhannussauna, sopivasti juhannusjuomia, lavatanssit, ystäviä, sukulaisia ja yksi juhannuskissakin meidän seuranamme.  Ensi vuotta odotellessa siis!

Nyt kun juhannus on juhlittu, onkin aika kääntää katse seuraaviin juttuihin. Omalla kohdallani ne ovat ainakin heinäkuun alussa tapahtuva muutto, ystävän polttarit, heinäkuun puolivälissä oleva ensimmäinen lomaviikkoni sekä Pori Jazz -reissu. 

Näistä lisää myöhemmin. Ihanaa alkavaa viikkoa muruset! <3