I have been sad for far too long. I will not apologize for my joy.

Kirjoitin aiemmin ehkä hieman salamyhkäiseenkin sävyyn siitä, kuinka elämä osaa yllättää kerta toisensa jälkeen, ja joskus jopa positiivisellakin tavalla (heh heh!). En vielä silloin viitsinyt tarkemmin paljastaa mistä oli kyse, koska asia oli osittain keskeneräinen. Nyt sen kuitenkin voi kertoa – pääsen heinäkuun alussa muuttamaan maailman ihanimpaan asuntoon! 

img_2040.jpg

Vaikka muuttoa olikin teorian tasolla pähkäilty jo pidemmän aikaa, niin lopulta kaikki ratkaisevat asiat tapahtuivat aivan yhtäkkiä, vain parin päivän sisään. Tuntui todella, että asiassa oli kohtalolla näppinsä pelissä! Täällä pääkaupungissamme kun asuntomarkkinat ovat tosi kinkkiset, ja harva ihminen nyt sattuu nappaamaan muiden hakijoiden nenän edestä sen unelma-asunnon, joka vielä sattuu olemaan ensimmäinen jota itse edes käy katsomassa. Mutta aivan ihanaa, että joskus käy näinkin! 

img_5517.jpg

Tietysti pientä haikeutta on ilmassa sen suhteen, että joudun jättämään nykyisen asuntoni sekä tämän ihanan nykyisen asuinalueeni, Helsingin Kruununhaan. Olen asunut täällä melkein kolme vuotta ja olen viihtynyt loistavasti. Täällä on ihan uskomattoman kauniita vanhoja rakennuksia ja vaikka ollaankin ihan keskustan kupeessa, on täällä silti mielestäni todella rauhallista. Lisäksi alue on täynnä kivoja pieniä kauppoja ja ravintoloita, ja meri on aivan vieressä. Täällä sijaitsee myös sympaattinen pieni ulkoilualue Tervasaari. Mutta onneksi uusi kotini sijaitsee myös Helsingin kantakaupungissa ja erittäin kivalla alueella. Ja onneksi tänne Krunaan pääsee aina käymään, ja kuka ties joku päivä vielä asumaankin uudelleen.. 🙂

img_5449.jpg

Muuttoihin liittyy kyllä aina tietynlaista symboliikkaa. Muutto on aina uuden aikakauden ja elämänvaiheen alku. Se on aina uusi sivu, tyhjä taulu, puhdas pöytä.. Mitä näitä nyt onkaan. Vaikka olen viihtynyt erittäin hyvin Kruunanhaassa ja tässä nykyisessä asunnossani, on täällä asuessani elämässäni tapahtunut paljon kipeitä muutoksia. Voisi sanoa, että tietyllä tapaa nämä ovat olleet elämäni vaikeimpia, kasvun vuosia. Tuntuu jollain tapaa hyvältä päästä ”aloittamaan alusta” uudessa asunnossa. Että voi symbolisesti ajatella, että jätän tämän asunnon mukana taakseni ne kipeät muistot, jätän ne ikävät asiat ja tapahtumat tänne ja toivon uudessa kodissa luovani uusia positiivisia ja ihania muistoja.

img_3900.jpg

Postauksen kuvat eivät ole uudesta asunnosta, koska sinne pääsen muuttamaan siis 1.7. Nämä ovat täältä nykyisestä Kruununhaan kodistani. Tuntuu, että tämän kodin sisustus jäi jotenkin kesken, en koskaan ehtinyt tekemään siitä täysin mieleistäni. Nyt odotan sormet syyhyten, että pääsen laittamaan uutta kotia – siinä on paljon enemmän neliöitä kuin tässä nykyisessä, joten sisustamista riittää. Lisäänkin sivupalkkiin nyt uuden tunnisteen sisustus, jotta voin lisäillä tulevaisuudessa sisustusaiheisia postauksia sinne 🙂

fullsizerender.jpg

fullsizerender_1.jpg

Huomasin hassun jutun, kun oli aika kertoa muutosta ystäville: en meinannut osata enää kertoa iloisia uutisia! Olen niin tottunut kertomaan siitä, miten jotain ikävää ja yllättävää on tapahtunut, että tuntui jotenkin hassulta ja vähän vaikealtakin kertoa tällaisesta isosta ja iloisesta muutoksesta. Mietin, mitä muut ajattelevat ja millaisia ajatuksia se mahtaa heissä herättää. Mitä jos jonkun mielestä tämä ei olekaan hyvä idea? Mitä jos joku onkin vaikka vähän kateellinen..? Huoh, kaikkea sitä ihminen pienessä päässään miettiikään! Ystävänihän olivat luonnollisestikin iloisia ja suhtautuivat asiaan postiivisesti. Kyllä joku myönsi pikkuisen ”kateellinenkin” olevansakin, mutta se nyt tapahtui enemmän sellaisessa leikkimielisessä ja hyvässä hengessä. Ja eihän se toki huono asia ole, että vähän miettiikin miten asioista kertoo ja tekee sen hienovaraisesti ja muita ihmisiä huomioiden, mutta eihän tällaisia kannata liikaa miettiä! Minulla on välillä taipumusta naisille tyypilliseen asioden ylianalysointiin, heh. Minä ja ystäväni odotamme kuitenkin nyt yhdessä muuttoa jo kovin, jotta pääsemme sitten porukalla juhlimaan tupareita ja viettämään ikimuistoisia iltoja yhdessä 🙂

Ja minun olisi hyvä opetella kertomaan myös hyvistä uutisista ihan normaalisti ja iloita siitä, että jotain hyvää tapahtuu. Kirjoitin tämän postauksen otsikoksi mietteen, joka minun olisi tärkeää pitää mielessä. Kuten olen jo aiemminkin täällä kirjoittanut, niin sen kerran kun jotain kivaa ja mahtavaa tapahtuu, niin kannattaa kyllä ottaa kaikki irti! Koskaan ei tiedä mitä on edessä. Nyt aion vain nauttia ja hymyillä. 🙂

img_0206.jpg

Pahoittelen vielä postauksen kuvien huonohkoa laatua – ne on kaikki otettu jo joskus aiemmin, huonossa valaistuksessa ja kännykkäkameralla tietenkin. Tämä asunto sijaitsee toisessa kerroksessa eikä tänne tihku valoa mitenkään liikaa. Onneksi tämäkin asia muuttuu uudessa asunnossa – se löytyy viidennestä kerroksesta. Parempilaatuisia kuvia siis toivottavasti luvassa!

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille; nauttikaa ja hymyilkää! Ja olkaa onnellisia siitä hyvästä mitä teillä on. Suomalainen sanonta ”kel onni on, se onnen kätkeköön” on ihan huttua 😉

-Netta

Suhteet Sisustus Oma elämä

Mökkikausi korkattu!

Koko pitkän ja kylmän talven olemme puhuneet siitä, että mieli tekisi mökille. Saunomaan, uimaan, grillaamaan, hakkaamaan halkoja, kuuntelemaan linnunlaulua ja laineiden liplatusta sekä tuoksuttelemaan luonnon tuoksuja. Emme olisi uskoneet, että tämän vuoden ensimmäinen mökkivisiitti tapahtuisi vasta näinkin myöhään, nimittäin vasta kesäkuun puolella. Mutta nyt on joka tapauksessa mökkikausi vihdoin korkattu!

img_5633.jpg

Luonto on jo ihanan vehreä ja vihreä, vesi sinistä ja aurinkokin koitti parhaansa mukaan kurkkia pilvien lomasta. Uskaltautuivatpa rohkeimmat uimaankin jo (itse olen sellainen vilukissa, että en edes varpaitani kastanut). Valitettavasti mökkirannan isolle kivelle on lokki muninut kaksi munaa, joita se hautomisen lomassa kovasti vartioi. Jos joku uskaltautuu liian lähelle, alkaa hirveä raakkuminen ja sattuipa se kostoksi kakkaamaan liian lähelle pesäänsä menneen tyypin niskaankin. Oivoi. Toivottavasti munat kuoriutuvat pian ja poikaset emonsa kera lähtisivät maailmalle, niin saadaan rauhassa liikkua rannassa.

img_5621.jpgimg_5626.jpgimg_5624.jpg

Vielä ei päästy ihan sellaiseen kesäiseen mökkifiilikseen. Hirveän kylmä tuuli pauhasi kokoajan, niin että vaatetta sai pitää yllään melko paljon eikä auringonotosta voinut kuin haaveilla. Lisäksi jouduin itse lukemaan vielä kevään viimeiseen tenttiin mökilläkin, mikä luonnollisesti haittasi rentoutumista, kun ennemminkin vain stressisin ja tuskailin, etttä miten ehdin saada kirjan luetuksi loppuun. Mutta kivempihan se tuollaisessa miljöössä on lukeakin. Vielä kun olisi ollut tarpeeksi lämmin, että olisi tarjennut lukea ulkona, niin johan olisi lukuintokin kasvanut!

Oli kuitenkin kiva grillata, saunoa pihasaunassa ja tehdä vähän pihatöitäkin. Tuollainen fyysinen, melko ”aivoton” puuhastelu on kyllä välillä ihanaa vastapainoa tälle opiskelun vaatimalle jatkuvalle aivotyölle.

Koska ilma oli kolea emmekä voineet viettää päivää rannalla makoillen, päätimme tehdä päiväretken läheiselle myllykahvilalle. Maakuntamatkailu on kesällä ihan parasta!

img_5641.jpg

Vanha mylly ja sen vieressä vuolaasti pauhaava koski olivat tällaiselle kaupunkilaislikalle mukavaa ihmeteltävää. Joimme kahvit ja söimme voileipäkakkua ulkona, vaikka kyllähän se tuuli tuollakin kovasti myllersi. Päätimme vielä käydä läheisessä farmipuodissa ostamassa paikan päällä valmistettuja jauhoja, rypsiöljyä ja leipää. Tällaista lähiruokaa ei Helsingin keskustassa oikein mistään saakaan!

img_5643.jpgimg_5640.jpg

Nyt on sitten otettu tämän kesän ensikosketus mökkeilyyn, ja eiköhän se mökkeilytahti säiden lämmetessä vain kiihdy tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi. Meillä onkin jo suunnittelun alla juhannuksen mökkireissu ystävien kanssa. Miten voikaan olla, että juhannukseen on enää alle kaksi viikkoa? Rukoilen nyt säiden jumalia, että antakaa meille aurinkoa ja viekää se hirveä tuuli myös mukananne. Haluan heittää talviturkkini sekä grillata tätä kalmankalpeaa hipiääni auringossa. Ja lavatansseissakin on juhannusaattona kivempaa, kun ei sada vettä tai tarvitse pukeutua villahousuihin.

-Netta

Suhteet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään