Olen mitä koen?

d830b5f3948e3ec788daf9c9cf0c69d3.jpg

 

Tämä postaus alkaa kuvalla, jolla on tärkeä viesti kerrottavanaan. Voisiko ehkä sanoa, että siinä lymyää yksi onnellisen elämän salaisuuksista? Olen bongannut tämän kuvan ensin jollain sivustolla viime kesänä, tallentanut sen puhelimeeni ja julkaissut sen jopa Instagram-tililläni. Myöhemmin se on tullut vastaan myös Pinterestissä, ja olenkin lisännyt sen myös siellä ”Quotes”-nimiseen tauluuni. Selkeästi kyseinen kuva teksteineen siis puhututtelee minua!

En väitä, ettenkö koskaan hamstraisi mitään tavaraa. Minulla on enemmän kuin yhdet kengät, paljon Muumimukeja (vain siksi että ne ovat niin nättejä) ja kirjahyllyni on täynnä kirjoja. Mutta toisaalta olen myös nainen, joka todella harvoin shoppailee. En oikeastaan koskaan lähde kaupungille aikomuksenani ”kierrellä kauppoja ja ostaa jotain kivaa”. Ihan jo vain siksi, että olen viimeiset viisi vuotta ollut pääasialliselta ammattistatukseltani opiskelija, olen melkoisen tarkka rahankäytöstäni. Ja viime vuosina olen yhä enemmän vain luopunut kaikesta turhasta tavarasta myymällä sitä muun muassa Facebook-kirppiksillä tai antamalla turhia juttuja kavereille. Ostoksissa olen sijoittanut määrän sijasta laatuun, sellaiseen, joka kestää useita vuosia.

Mutta en siksi, että nämä asiat tuntuvat olevan tietyllä tapaa ”trendi” tällä hetkellä. En siksi, että voisin leuhkia olevani muita parempi ihminen, ”tulenhan toimeen vähemmällä”. Enkä siksi, että nyt yksi tämänhetken myydyimmistä kirjoista on japanilaisen siivousgurun kirjoittama näin-hankkiudut-tavarasta-eroon -tyyppinen kirja. Vaan siksi, että haluan käyttää vähäiset rahani tavaran sijasta mielummin elämyksiin! Asioihin, joista jää jälki sieluun ja sydämeen pidemmäksi aikaa kuin yhdenkään kenkäparin ostamisesta.

750e4edd01366a7474e677af70333f1b.jpg

Ilahduin suuresti, kun sunnuntain Hesari osasi kertoa mielenkiintoisia faktoja tästä aiheesta. Lehdessä oli lyhyt juttu onnellisuustutkija Thomas Gilovichin tutkimuksista, joiden mukaan kokemukset tekevät ihmisen onnellisemmaksi kuin tavara. Syitä ovat muun muassa seuraavat:

Tavaraan tottuu nopeasti ja siitä tulee ”normaalia”. Vastaavasti esimerkiksi lomamatkasta iloitaan etukäteen ja se säilyy muistoissa pitkään. Sen kautta kokemukset tuottavat onnellisuutta pidempään. Tämä kuulostaa ainakin omasta mielestäni niiin tutulta ja todenmukaiselta! Uusi vaate on ”uusi” ja iloa tuottava ehkä juuri ja juuri viikon ajan. Mutta lomareissun suunnittelu jo kuukausia etukäteen on hauskaa, eivätkä kyseisen loman muistot poistu mielestä kenties koskaan, vaan jaksavat hymyilyttää yhä uudestaan ja uudestaan.

Elämyksistä tulee osa identiteettiä. Ihminen on kokemuksiensa summa, ja niinpä mahdollisten erilaisten kokemusten kerääminen tekee meistä avarakatseisempia ja ymmärtäväisempiä. Myös negatiiviset kokemukset kääntyvät usein voimavaroiksi, kun tunteistaan pääsee puhumaan ja niistä pääsee yli. (Pitäkää tuo äskeinen  lause mielessänne!)  Tavaraan voi kiintyä, mutta se pysyy aina erillisenä. Elämykset ja muistot sen sijaan siirtyvät osaksi meitä. Itse voin kyllä allekirjoittaa tämänkin! Ja tämähän oikeastaan todistaa sen, että tuo hassu otsikkoni pitää erittäin hyvinkin paikkaansa, ihminen todella koostuu kaikesta kokemastaan. Kaikki negatiiviset kokemukset ovat kasvattaneet ja koulineet minusta aivan erilaisen ihmisen, kuin mikä joskus olin. Toisaalta olen myös havainnut, että usein ihmiset, joilla kaikki on ollut ”helppoa” eikä erilaisia elämäntapahtumia ja -kokemuksia ole juurikaan ollut, eivät aina ole sieltä avarakatseisimmasta ja ymmärtäväisimmästä päästä. Myös ihmiset, jotka ovat esimerkiksi reissanneet paljon ympäri maailmaa ja nähneet erilaisia elinolosuhteita, ovat kokemuksiensa kasvattamina monesti todella erilaisia ihmisenä kuin matkalle lähtiessään.

Elämykset yhdistävät. Ihmiset, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita, samaistuvat toisiinsa ja kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Elämyksien jakaminen saman kokeneelle ihmiselle tuottaa riemua, kun muistoja pääsee kertaamaan toisen kanssa. Varmasti jokainen on joskus kokenut tällaisen hetken ja muistaa kuinka riemukasta on löytää joku jonka kanssa jakaa samanlaisen kokemuksen, olipa se sitten tietyssä lomakohteessa käyminen, vanhan lukiokaverin tapaaminen & vanhojen muisteleminen, sinkkuuden hirveiden kokemusten jakaminen toisen sinkun kanssa, äitien keskustelu jossa vertaillaan lasten kehitystä tai mikä vaan muu vastaava. Aina siitä saa yhtä paljon irti, se antaa valtavasti, aiheuttaa riemua, helpotusta tai jotain muuta yhtä tärkeää.

32568874b1dd885b82c7dd6b944529cb.jpg

Omasta mielestäni parhaita kokemuksia ovat ne, jotka jaetaan ystävien, perheen tai seurustelukumppanin kanssa. Niin, että niitä voi yhdessä muistella vielä vuosienkin päässä hymyssä suin. Sellaiseen ei kyllä yksikään tavara koskaan pysty! Itselleni rakkaita kokemuksia ja elämyksiä, joita edelleen jaksan muistella, ovat olleet esimerkiksi oma kymmenen päivää kestänyt rippileirini Lohjan Vivamon luonnonkauniissa maisemissa, penkkarit & abiristeily, ylioppilaslakitus, kesäfestarit, jokakeväinen ”opintomatka” Tukholmaan ystäväni kanssa, Prahan-reissu ystävän kanssa (ja siellä ryöstetyksi tuleminen) sekä viimekesäinen lomamatka kuuden tytön porukalla Kroatian Splitiin. 

Mutta listani on aivan liian lyhyt vielä. Siksi pidän kukkaronnauhat edelleen tiukalla, kun liikun kauppojen ohi. Sen sijaan kulutan rahani ihaniin elämyksiin; aikaan ystävien kanssa milloin missäkin – ravintoloissa, ulkomailla, konserteissa, festareilla, teatterissa.. Tuleva kesä on hyvää aikaa kerätä lisää elämyksiä, joita sitten yhdessä voimme mummoina muistella!

-Netta

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Jälkiviisas ylioppilas

Eilen oli koulujen päättäjäispäivä sekä ylioppilasjuhlapäivä. Itselläni ei ollut tänä vuonna kenenkään läheisen tai tuttavan juhlia, mutta kaupungilla liikkuessa huomasin joitakin valkolakkipäitä ja näinpä Kaivopuistossa kävelyllä ollessani myös, kun muutamia ylioppilaskuvia napsittiin puiston vehreissä ja kauniissa maisemissa.

Tuli vähän haikea olo tajutessani, että omista lakkiaisista on kulunut jo monta vuotta! Tavallaan tuntuu, että juurihan se ”suuri päivä” vasta oli, mutta toisaalta tajuaa myös, että ihan uskomattoman paljon asioita on tuon päivän jälkeen tapahtunut. Olen muuttanut pois lapsuudenkodista & vanhasta kotikaupungistani Helsinkiin, olen alkanut opiskella yliopistossa, aloittanut uuden työn ja työskennellyt sen parissa opintojen ohessa jo neljä vuotta, pitkä nuoruuden seurustelu- ja avosuhde on päättynyt, uusi serustelusuhde on myöhemmin alkanut, omat vanhempani ovat eronneet ja äitini on muuttanut toiselle puolelle Suomea, olen hyvästellyt muutamia rakkaita ihmisiä ja itse olen myös käynyt suurta henkistä kasvuprosessia läpi ja olen varmasti tietyllä tapaa aivan eri ihminen kuin sinä päivänä, kun pikkukaupungin lukion juhlasalissa painoin ylioppilaslakin päähäni.

Kun katsoin niitä 19-vuotiaita valkolakkisia nuoria ihmisiä kaupungin kaduilla, teki mieli huutaa heille, että ”nauttikaa!”. Monilla heillä on toki tällä hetkellä pääsykoestressiä meneillään, mutta muuten elämä on usein tuossa vaiheessa vielä aikamoisen huoletonta. Asutaan kotona vanhempien luona, jossa jääkaappi on aina ruokaa täynnä ja joku muu maksaa laskut ja hoitaa muutkin velvollisuudet. Ilmeisesti nykyään lukiolaisista suuri prosentti ei ole vielä koskaan ollut kunnon töissä, eikä muutoinkaan varmaan ole joutunut ottamaan hirveästi sitä arkipäiväisen tylsää vastuuta elämästään. Kaikki on vielä aikamoisen helppoa ja huoletonta. Ja miten ihana olikaan se kutkuttava tunne, kun painoi lakin päähänsä ja tuntui siltä, että kaikki jännittävä elämässä on vielä edessä. Toinen jalka on ikäänkuin vielä siellä turvallisessa lapsuudenkodin maastossa, mutta toinen on jo valmiina ponnistamaan kohti uusia, tuntemattomia seikkailuja. Vapaus ja samalla myös itsenäistyminen tuntuivat uskomattoman kiinnostavilta ja jännittäviltä asioilta. Toisaalta nuorena oli myös monien asioiden, kuten oman itsensä, suhteen vielä kovin epävarmakin.

fullsizerender_29.jpg

                                                                                           Tuore ylioppilas vuosimallia 2008.

Mietinkin tuossa, että mitä haluaisin nykyisellä elämänkokemuksellani todeta sille Netalle, joka olin vuonna 2008, kun painoin sen puhtaanvalkoisen (nykyisin jo ajan, vappujen ja elämän vähän kellastuttaman) lakin päähäni?

Tässä ainakin muutama ajatus:

–  Usko & luota itseesi! Niin opiskelupaikan kuin muidenkin asioiden suhteen. Miten niin sinä et ole ”tarpeeksi hyvä ja fiksu” yliopistoon? Se saattaa vaikuttaa monimutkaiselta ja epämääräiseltä järjestelmältä, jossa vain tietyntyyppiset ”älyköt” opiskelevat, mutta tulet huomaamaan, että siellähän opiskelee aivan kaikenlaisia ihmisiä. Miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun yhtä hyvin voi ensin koittaa kurkottaa tähtiin? 😉 Itseluottamusta ja uskallusta kehiin! Välivuodet ovatkin hyvä idea, pidä niitä muutama ja kypsyttele tulevaisuudensuunnitelmiasi rauhassa.

– Älä anna niin suunnattoman paljon painoarvoa muitten ihmisten mielipiteille. Älä vanhempiesi, ystäviesi, poikaystäväsi tai entisten kiusaajiesi. Elämäsi on sitä mitä SINÄ siitä teet, ja sinä teet itse omat päätöksesi. Pukeudu juuri niin kuin haluat, sano oma mielipiteesi, tee niinkuin sinä haluat eikä niinkuin muut haluavat tai odottavat sinun tekevän. Uskalla! Hankkiudu mahdollisimman pian eroon turhasta epävarmuudesta, se helpottaa elämää huomattavasti.

-Nauti siitä, että elämä on vielä huoletonta ja helppoa. Koska asut vielä vanhempien nurkissa, älä tee liikaa töitä. Työelämään nuorena tutustuminen on toki hyvä asia, mutta ehdit tehdä töitä aivan älyttömän monta vuotta vielä. Nauti siitä, että sinulla on vapaa-aikaa. Harrasta, toteuta itseäsi, rentoudu ja lepää. Nyt olisi aikaa kirjoitella sitä uutta blogia, jonka perustit 18-vuotiaana. Miksi ujostelet senkin asian kanssa..?

– Kun asiat ovat hyvin ja mallillaan, arvosta niitä ja nauti niistä olosuhteista. Et osaa arvatakaan, mitä kaikkea kulman takana odottaa. Älä ota kaikkia asioita itsestäänselvyytenä äläkä tuudittaudu siihen kuvitelmaan, että kaikki pysyisi aina samalla tavalla. Tulet huomaamaan, että elämä on suuria muutoksia ja odottamattomia asioita täynnä. Nauti siis nyt, mutta valmista itseäsi myös siihen ajatusmaailmaan, että asiat muuttuvat eikä mikään pysy ikuisesti samanlaisena.

Tässäpä muutamia mietteitä itsensä nyt jo ihan täti-ihmiseksi tuntevalta ylioppilaalta vuosimallia 2008 😉 Jälkiviisastelu on helppoa, mutta ehkä nyt voisi koittaa miettiä jo jotain vinkkejä itselle myös tulevaisuutta varten. Mutta minkälaisia asioita te haluaisitte sanoa 19-vuotiaalle itsellenne?

-Netta

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä