Kuten olenkin jo aiemmin kertonut, huipentui vuosi 2014 omalla kohdallni siihen, että joulukuussa täytin 25 vuotta ja valmistuinpas vielä kandidaatiksikin. Koska molemmat jutut tapahtuivat tosiaan ihan joulukuun lopussa, jolloin ihmisillä on yleensä paljon muutakin menoa (sukulointia, uudenvuodenjuhlia jne), päätin jo etukäteen, että en tulisi pitämään mitään juhlia silloin, vaan vähän myöhemmin. Juhlien järjestäminen puolestaan oli kyllä ihan itsestäänselvyys! Olen sitä mieltä, että silloin kun on syytä juhlaan, pitää ehdottomasti juhlia. Olen tähän päivään mennessä juhlinut syntymäpäiviäni joka ikinen vuosi edes jotenkin, ja niin tulen tekemään vastedeskin. Nyt oli vieläpä tuollaisia ”pyöreitä” vuosia kyseessä, ja koska kandinkin kanssa oli ajoittain aika tuskailua ja olin ylpeä itsestäni saadessani sen vihdoin valmiiksi, oli juhlan aihetta erityisen paljon!

Niinpä päätinkin pitää vähän isommat juhlat ja kutsua kaikki kaverit puolisoineen paikalle. Meitä oli reilut parikymmentä henkeä, ihana iso ja sekalainen, kovaääninen sakki! Koska meitä oli niin paljon, eivät kaikki olisi mahtuneet omaan, pienehköön yksiööni. Onneksi rakas ystäväni asuu Kampissa Hoasin opiskelijatalossa, jonka alakerrassa on sellainen iso, remontoitu kerhohuone, jossa sitten päätimme järjestää juhlani. Koristelimme paikkaa vähän muun muassa Tigerista ostetuilla värikkäillä viireillä sekä Iittalan Kivi-tuikuilla, ja siellä näyttikin varsin mukavalta.

Ruokien keksiminen tuotti aluksi vähän hankaluutta, koska en viitsinyt alkaa leipomaan paikan päällä sen suuremmin mitään, mutta budjettini oli myös hieman rajallinen. Piti siis keksiä jotain sellaista, mitä ei tarvitsisi erityisemmin valmistaa, ja mikä ei maksaisi aivan maltaita (joten esimerkiksi pitopalvelun palkkaaminen ei tullut kyseeseen). Halusin kuitenkin myös, että ruokaa olisi runsaasti, eri makumieltymyksille sopivasti ja siten, etteivät ne loppuisi kesken.

Lopulta keksin onneksi kaikkea kivaa, ja tarjoiltavaa olikin niin paljon, etteivät ne meinanneet mahtua kaikki pöytään yhtä aikaa. Yleensä jokaisella on muutama perusjuttu, jotka löytyvät heidän kaikista juhlistaan. Itselleni ne ovat ensinnäkin sipsit ja dippi (koska ne ovat omia lemppareita) ja myös Frödingen Mud Cake (koska se on kätevä, hyvä ja edullinen, plus kaikki tykkäävät siitä). Tällä kertaa oli keksittävä kuitenkin myös kaikkea muuta kivaa, ja päädyin juustotarjottimeen (juustoja, levitteitä, suolakeksejä, lihoja ja viinirypäleitä), yrtti- ja valkosipulivoipatonkeihin, lihapulliin sekä ruisnappeihin, joita oli kahdella eri täytteellä: toisissa lohimajoneesi ja toisissa poromajoneesi. Lisäksi ystäväni vielä leipoi minulle jauhelihapiirakan yllätyksenä, ja se olikin oikein kiva lisä! Makealla puolella oli kakun lisäksi Marianne-dominokeksejä ja sekä karkkia. Huomaa kyllä, että suolaiset tarjoilut ovat enemmän minun juttuni!

Tuosta Frödingen pakastekakusta sai muuten tosi kivan ja ”tuoreemman” oloisen ihan vaan lisäämällä päälle vähän mansikoita!

Juomapuolella en tarjoillut tällä kertaa muuta kuin boolia, koska meitä oli niin monta (skumppatarjoilusta olisi tullut opiskelijakukkarolle vähän turhan kallis ja lisäksi se olisi tuottavut vain lisää tiskattavaa, skumppaa kun ei kehtaa tarjoilla muovimukeista).

Boolikin meni kuitenkin erittäin hyvin kaupaksi ja sitä kehuttiin raikkaaksi. Limepalat tuovat sopivaa kirpeyttä ja mansikat nyt vaan näyttävät niin söpöiltä.. 🙂

Ehdinkin jo vähän kertoa juhlatilan koristelusta; yksinkertaisella ja helpolla linjalla siis mentiin. Mutta juhlatilassa itsessäänkin oli yksi erityisseikka, joka vähensi koristelun tarvetta. Kyseessä on siis Hoasin talo, joka on valmistunut vuonna 1947. Kerhohuoneen seiniä koristavat alkuperäiset, aidot Tove Janssonin maalaukset. Ne on restauroitu vuonna 2010, ja lienevät tietysti jonkinmoisen suojeluksen alaisia. Tällaiselle Tove Jansson- ja muumifanille tuo seikka oli todellinen ihmetyksen ja ihastelun aihe. Olin ihan fiiliksissä siitä, että saan viettää synttäreitäni paikassa, jossa Tove Jansson on joskus hengaillut ja jonka seiniä koristavat hänen maalauksensa ja signeerauksensa! Ehdotin leikkimielisesti kavereilleni, että heidän pitäisi alkaa myymään japanilaisille turisteille pääsylippuja tuonne, olen varma että tekisivät kauppansa 😉

Tästä kuvasta löytyy Toven signeerauskin. Ihan samanlainen, kuin muumikuvissakin.. 🙂 Kuvia oli vielä enemmänkin, mutta jätän nyt spämmäämättä enempää ja tyydyn ihastelemaan niitä huokausten kera itsekseni.

Pahoittelen loppuun postauksen kuvien hieman heikkoa laatua; tuo tila on melko hämärä eikä minulla ollut kuvaamista varten mukana kuin puhelimeni. Juhlat olivat jokatapauksessa ihanat ja onnistuneet, niissä riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa! Vieraat viihtyivät hyvin ja tilan täytti iloinen puheensorina ja nauru. Ruokaa jäi vähän ylikin, mutta ainakaan pelkoni siitä, että se loppuisi kesken, ei käynyt toteen. Seuraavan kerran tämän suurusluokan synttäreitä juhlitaan varmaan sitten kolmekymppisten tiimoilta, vaikka toisaalta, pitäisihän tässä jossain vaiheessa se gradukin palauttaa ja niin edelleen. Syytä juhlaan siis varmasti löytyy jatkossakin, mutta mikäs sen mukavampaa!